Olen niin väsynyt. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta josta viimeiset 1,5 vuotta remontoineet yhteistä kotia. Miehellä on rankka nuoruus takana ( rikollisuutta ja alkoholismia) jonka taakka tuntuu seuraavan häntä raskaasti. suhteemme alusta asti hän on hakenut tasapainoa juomiseensa ja masennuskausia on ollu. Ei kuitenkaan mitään nin pahaa kuin nyt. Tänään tulin kotiin ja löysin hänet taas ympäripäissään.. mies on ihan loppu, ei arvosta itseään puhuu itsetuhoisesti. En usko että alkoholi on tällä hetkellä pääongelma, mutta ei se autakaan! Olen yrittänyt olla tukena ja kuunnella, mutta nyt alkaa voimat loppua, tekisi mieli vain raivota!! Mutta sitä en tietenkään tee. Teen itse kahta työtä ja mies rakentaa taloa. Aina kun tulee kotiin saa pelätä millä mielellä tällä kertaa ollaan. Hän on muuttunut todella negatiiviseksi. Olen usein toivonut että hän menisi terapiaan ja kannustanut harrastuksiensa parin, mutta sitten taas tulee parempi päivä ja murheet on hetken poissa. Hän ei siis halua terapiaan ja tänään sanoi että se on jo liian myöhäistä. Miten ihmeessä voin auttaa häntä? Voiko toisen viedä väkisin jonnekin psykiatrille? Masennuksesta toipuminen kuitenki käsittääkseni lähtee ihmisestä itsestään...
Miehen masennus
Remontin keskeltä
5124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lukiessa tuli vaikutelma, että miehellä saattaa olla omallatunnolla jotain, mikä painaa. Jospa hän voisi sinulle avautua. Kunpa voisitte puhua syvällisesti ja avoimesti silloin kun hän on selvin päin.
Tietenkin sinä olet avainasemassa hänelle tukijana, mutta ei kaukaa kukaan tuollaista "ruutitynnyriä" kestä, jos pitää joka hetki olla varuillaan ja sopeutua.
Väkisin ei ketään terapiaan saa. Ainut keino yhteiseloon on, jos välinne voisi tulla niin läheiseksi että mies voisitte puhua asioista.
Tietenkin sinä päätät, miten kauan jaksat elää tuollaista pakoilevaa varuillaan oloa. Mies saattaa muuttua yllättäen jopa väkivaltaiseksi sinuakin kohtaan. Miten kauan oma psyykeesi tätä kestää?
Miksi ette menisi parisuhdeterapeutille juttelemaan asiasta? Oletteko kokeilleet tai oletko ajatellut joskus sellaista vaihtoehtoa? Olettaen, että pariterapeutti on ammattitaitoinen saisitte neutraalia maata, jossa yhteistyössä voisitte käydä läpi asioita, miksi hän juo, eli mitä se merkitsee hänelle ja onko jotakin pahemminkin pielessä ja niin pois päin.
Psykiatrille raahaaminen olisi henkilökohtaisesti törkeintä mitä kukaan voisi minulle tehdä, joten suhde todennäköisesti olisi entinen sen myötä. Ei psykiatrit mitään apua edes tarjoa. He ainoastaan keskittyvät miehesi huumaamiseen ja lamaamiseen kemiallisesti. Sellainen ei ratkaise yksilön eikä parien ongelmia. Vetääkö hän muuten jo nyt jotain kamaa, psyykenlääkkeitä tai laittomia versioita?
Ajattelin että jospa jakaisin miehenä ajatuksia ja tuntemuksia joita olen kokenut ja joita miehesi _saattaa_ kokea.
Alkoholi ei tosiaan auta masennukseen pitkässä juoksussa. Ehkä miehesi jatkaa juomista koska se on joskus auttanut poistamaan pahaa oloa ja hän toivoo että se toimisi vieläkin.
Itse join aikanaan paljon koska se auttoi pitämään masennuksen aiheuttamaa pahaa oloa poissa aina hetkellisesti mutta lopulta alkoholi aiheutti enää vain lisää pahaa oloa ja morkkista seuraavina päivinä.
Nykyäänkin satan välillä erehtyä kokeilemaan, josko tällä kertaa alkoholi taas auttaisi mutta ei se enää auta.
En tiedä kauanko suunnittelitte remontin kestävän mutta jos se on venynyt pitkään ja miehesi on kaiket päivät keskeneräisen työn keskellä siitä on saattanut tulla taakka jonka hän kokee epäonnistumiseksi ja ennestään pahentaa masennusta ja luo arvottomuuden tunnetta koska hän ei kye viemään loppuun minkä aloitti.
Olet aivan oikeassa että halu lähteä hakemaan apua pitäisi lähteä itsestä eikä väkisin toimiminen useinkaan auta vaikka se olisi mahdollistakin. Tässä tapauksessa se ei edes ole.
Olet myös oikeassa että miehesi pitäisi "päästä" talosta ulos, harrastamaan tai vaikka ihan vaan hengittämään ilmaa jossain muualla joksikin aikaa.
Masennuksen pahentuessa tämä tosin käy vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Vaikka koti kaiken remontin keskellä saattaa tuntua pettymykseltä on varmasti myös kuitenkin turvapaikka. Se on kuitenkin tuttu ja oma.
Epäilemättä miehesi rakastaa sinua ja siihen sinun pitäisi myös minusta vedota olemalla rehellinen miltä sinusta tuntuu. En epäile ettetkö olisi näin tehnytkin mutta sanon nyt kuitenkin.
En jaarittele nyt tähän enempää tällä kertaa.
Kiitos teille vastauksista. Nihil osui hyvinki oikeaan viestissään, kuulosti tutulta. Miehen ongelmat on hyvinkin tiedossa ja olemme niistä pystyneet keskustelemaan. Niistä ei vaan päästä yli. Johtuen tietysti pitkälti elämäntilanteesta, mutta loppua remonttiin ei ihan heti näy. Helpotusta toivottavasti jossain vaiheessa. Minun pahaolo johtuu hyvin pitkälti miehen ongelmista ja toki olemme siitäkin jutelleet, mutta en millään pysty puhumaan ns suutani puhtaaksi, en usko että hän sitä kestäisi. Parhaimmillaan mellä on ihanaa ja tiedän että tämä voisi olla elinikäinen kumppanuus, mutta... jos olen tuntenut ihmisen nelJä vuotta ja koko sen ajan elämä on ollut enemmän tai vähemmän tällaista, niin onko syytä odottaa että se tulevaisuudessa muuksi muuttuisi. Ja todellakin, jouduin kesällä soittamaan kerran virkavallan meille kun hän alkoi riehumaan. ...Se vähän vie luottamusta. Tämä alkaa kuulostaa itsestänikin nyt jo vähän hullulta kun kuitenkin jaksan vieläkin ymmärtää häntä. Viimeaikoina olen pyrkinyt ottamaan vähän etäisyyttä, kun oma jaksaminen alkaa olla loppu, ja tuntuu että toisen tukeminen ja ymmärtäminen on loputon suo. Tästä tulikin tällainen vuodatusteksti. Sanottakoon vielä, tiedän, että minussakin on omat vikani, vaikka yllä kaikesta toista syytänkin.
Kirjoittelen jotain mieleen tulevaa vielä... Nämä siis omia ajatuksiani sinun kirjoituksistasi "Remontin keskeltä".
Jos ongelmat ovat jatkuneet noin pitkään, ei mitään äkkinäistä muutosta ole varmastikaan luvassa.
Mutta jotta miehen olossa voisi tapahtua muutosta niin koko elämäntilanteessa pitäisi minusta tapahtua muutosta.
Minusta sinun pitäisi "puhua suusi puhtaaksi", kuten sanoit. Mies kuitenkin varmasti huomaa väsymyksesi ja etääntymisesi ja minun mielestäni vaikeimpienkin asioiden tuominen julki on parempi kuin se että miehesi hautoo päässään mikä sinua vaivaa... Ja vaikka varmasti paljon tajuaakin mikä vaivaa, niin masentuneen ihmisen mieli hyvin äkkiä kääntää hyvätkin asiat huonoiksi ja huonot aivan kamaliksi.
Jos remontti ei ota helpottaakseen niin puhuminen on minusta ainoa yhteinen keino tällä hetkellä. Ja miehelle itselleen se että pääsisi alkoholista mahdollisimman paljon eroon. Että tajuaisi että se ei enää auta. Se tosin on vaikea tajuta, omasta kokemuksesta tiedän liiankin hyvin.
Mutta kuten sanoin, mitään nopeaa ratkaisua en usko löytyvän mutta pienetkin alkuaskeleet saattavat tuntua kumman helpottavilta.
Tämmöistä tällä kertaa.