miksi?

Se on niin, että jos on kokemusta vain yhdestä lapsesta, kuvittelee helposti, että kaikki, jotka kehittyvät jossain asiassa eri tahtiin kuin oma, ovat jotenkin omituisia. Esim. jos naapurin 2v puhuu paremmin kuin oma 3v, niin johan on naapurilla omituinen lapsi.

Tosin ei sitä useammankaan lapsen äidillä välttämättä ole kovin hyvä käsitys siitä, mitkä ovat ne "normaalin" rajat lapsen kehityksessä.

Oma esikoiseni alkoi puhua lauseita vasta 2.5 vuotiaana, toinen jo 1.5 vuotiaana, ja puhui 2 vuotiaana paremmin kuin esikoiseni 3 vuotiaana. Tiesin kyllä kakkosen olevan puheen kehityksessä keskivertoa edellä. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun kätilö ei synnärillä uskonut, kun sanoin vauvani "juttelevan", kun hän jokelteli siinä sairaalan vauvansängyssä muutaman tunnin ikäisenä.

Kolmas oppi sitten ensimmäiset sanansa vähän vanhempana kuin kakkonen, mutta hiukan nuorempana kuin esikoinen. Ajattelin hänen kehittyvän kuten keskiverto lapset. Sitten saatiin mahdollisuus osallistua lapsen puheen kehityksen tutkimukseen. Osallistuttiin, ja ajattelin, että tällaisesta keskivertolapsesta eivät hirveästi saa tietoa tutkimuksiinsa. Jo ekan kyselyn jälkeen saamassamme palautteessa luki, että tyttömme on puheen kehityksessä keskivertoa edellä. Olipa yllätys. Jos olisimme kakkosen kanssa osallistuneet ko. tutkimukseen, oltais varmaan saatu palautteessa maininta, että toivovat tästä eteenpäin rehellisiä vastauksia, tai muuten meidät lempataan ulos tutkimuksista.

Olen aivan samaa mieltä!
Menee kertakaikkiaan hermot kun joidenkin pitää toisten lapsia alkaa seuraamaan ja vertaileen omiinsa.
Jokainen lapsi on omanlaisensa ja kehittyy omaan tahtiinsa.