Äsken kuulin itseäni yllättävän uutistiedon. Ainakin Varsinais-Suomeen tulee hyvä sienisato. Lämpimän ilman ja sienien itiöemille riittävä kosteus sen tekee.
Mainio Yleisradiomme
herkkutattisato
773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei muuta kuin keräämään herkkutatteja.
Niillä pääsee nopeaan miljonääriksi.
Ehkä nyt kuitenkin vain Laura Rädyn mittaan; "muutamia satasia" Yks tomera loviisalaismies kertoi kovasienillä netonneensa reilusti silloin joskus hyvänä korvasienivuotena.
Luin netistä, olikohan vuosi 2011, että eräskin mies oli tuonut päiväsaaliinsa ensiluokkaista herkkusientä. Saanut siitä 470€.
Myös luin, kuinka mahtava sato herkkusieniä voi nousta muutamassa tunnissa sopivalla säällä.
Toinen herkku, jolla moni nettoaa, on pohjoisen hilla/lakat.
Uskon. Sen sijaan kalastusmatka Tenolle voi saada lohelle hintaa yli satasen kilo, matkoineen, soutajineen lupineen ja yöpymisineen.
Ja vielä melkein niin, että sen lohen joutuu ostamaan joko onnekkaammalta tai sitten paikalliselta kalamieheltä.
Suppilovahverot. Tulipa tässä mieleeni 1980-luvun alkupuoli. Minulla oli sellainenkin vaihe, että kävin lastenkodissa Haminan puolessa ohjailemassa 17-vuotiasta poikaa yhdeksännen luokan opiskelussa. Oli hän alkuun ihan siinä tavallisessa luokassakin, mutta sitten kun ilmeni, että hän olikin huomattavasti toisia edellä tiedoissaan ja halussaan saada kunnon päästötodistus, tehtiinkin päätös tällaisesta yksityiopetuksesta. En muista, miksi hänet oli tarkkikselle siirretty, kotioloissa oli muistaakseni joitain ongelmia, hänellä oli halut oppia eikä hän ollut lainkaan mikään ns. häirikkö.
No kolmisen tuntia taidettiin jotensakin opiskella, tarvittiin aina taukoa, lähdettiin metsään kuleksimaan ja annas olla, löydettiinkin mahtavat suppilovahveropaikat. No keräämään vaan, ja hänellä olikin valmiina ajatus, minne hän ne saisi myytyä, Kotkan Seurahuoneelle. Hän innostuikin siihen hommaan, koko myöhäissyksyn niitä keräili ja kuskasi Kotkaan. Hankkikin hyvät rahat työllään ja oppi metsissä kulkemaan.
Luonnon opetukset varmasti merkisivät paljon hänenkin kehittymisessään. ja ansioittensa mukainen hyvä päästötodistus tulikin. Elämä alkoi sujua, hän jatkoi vielä lukioonkin. Olisipa jännittävää tietää, mitä hänestäkin myöhemmin tuli, samoin näistä muista ´ luokkakavereistani.´ Lähentelee viittäkymppiä jo heidänkin ikänsä.
Meillä kotona ei osattu hyödyntää mitenkään runsasta ja erilaista tattisatoa. Jos joku olisi kokeillut laittaa lautaselle voissapaistettuja herkkutatteja, kaikkihan niitä olisi lisää halunnut.
Suppilovahveroita tai mustia torvisieniä ei tunnettu ollenkaan. Suolattaviin rouskuihin se melkein jäi. Keväällä kerättiin korvasieniä.
Missä karja oli kulkenut, niiden polkujen vierillä niitä löytyi joskus runsaasti. Oikein ryöpättyinä kastikkeenakin mainio. Ostin Prismasta viimeksi korvasieniä.
Eilen olin ihan sivuraiteella vähäsen, kun ajattelin poimia vähän sieniäkin. Herkkutatteja oli niin paljon, että sain korin täyteen. Perkaan sienet metsässä ja sain jääkaappiin 4,5 l omassa liemessä kuumennettuja tatteja seuraavaa vaihetta odottamaan. Herkkutatteja ei täällä yleensä ole tuollaisia määriä.