Muilla kokemuksia siitä, että on vaan mennyt lääkäriin ja tiedutellut miten saisi diagnoosin? Millaisia reaktioita? Ihmiset tukeneet? Vähätelleet?
Itse en nimittäin jaksa enää. Mulla on niin paljon As-oireita mutta tuntuu ettei kukaan usko mua tai muutenkaan ota vakavasti. No ehkä en osaa ilmaista itteäni. Haluaisin vaan mennä lääkärille ja sanoa että haluun selvittää tän asian, mutta pelkään että reaktio on että noh voihan sulla joitain as-piirteitä olla muttei riitä diagnoosiin, kyllä se siitä... Siis kuulostaako seuraava mitenkään "normaalilta"?
- Aistiyliherkkyys. Niin paha, että mun on usein vaikea edes mennä ovesta ulos kun tiedän olevani kadun melusta ja ruuhkasta 5 min päästä jo uupunut
- sos. taidot todella heikot, tiedostan asian nyt mutta en vielä muutama vuosi sitten (teini-ikäisenä) jolloin nolasin itteni ja muut useaan kertaan täydellisellä tilannetajun puutteella. Oon joutunut kantapään kautta oppimaan edes jonkinlaiset sos. taidot, mutta edelleenkin sos. tilanteet on mulle todella vaikeita. Tää hävettää mua varsinkin koska oon kouluttautumassa asiakastyöhön. En ikinä tajua miten opin edes vähän luontevaksi, ja tähän haluisin erityisesti apua (käyttäytymisterapia??)
- en saa asioita tehtyä tai hallitse arkea: koulutyöt viimetingassa, kämppä sekaisin, en siedä juuri ollenkaan stressiä tai muutoksia...
Oon aina ollut tällainen, enkä enää tiedä mitä tehdä tai miten parantaa jotenkin elämänlaatua. Mun on helpompi kysyä täältä ensin jotain neuvoja että tiedän vähän jo etukäteen mitä odottaa lääkärikäynniltä.
Itse en nimittäin jaksa enää. Mulla on niin paljon As-oireita mutta tuntuu ettei kukaan usko mua tai muutenkaan ota vakavasti. No ehkä en osaa ilmaista itteäni. Haluaisin vaan mennä lääkärille ja sanoa että haluun selvittää tän asian, mutta pelkään että reaktio on että noh voihan sulla joitain as-piirteitä olla muttei riitä diagnoosiin, kyllä se siitä... Siis kuulostaako seuraava mitenkään "normaalilta"?
- Aistiyliherkkyys. Niin paha, että mun on usein vaikea edes mennä ovesta ulos kun tiedän olevani kadun melusta ja ruuhkasta 5 min päästä jo uupunut
- sos. taidot todella heikot, tiedostan asian nyt mutta en vielä muutama vuosi sitten (teini-ikäisenä) jolloin nolasin itteni ja muut useaan kertaan täydellisellä tilannetajun puutteella. Oon joutunut kantapään kautta oppimaan edes jonkinlaiset sos. taidot, mutta edelleenkin sos. tilanteet on mulle todella vaikeita. Tää hävettää mua varsinkin koska oon kouluttautumassa asiakastyöhön. En ikinä tajua miten opin edes vähän luontevaksi, ja tähän haluisin erityisesti apua (käyttäytymisterapia??)
- en saa asioita tehtyä tai hallitse arkea: koulutyöt viimetingassa, kämppä sekaisin, en siedä juuri ollenkaan stressiä tai muutoksia...
Oon aina ollut tällainen, enkä enää tiedä mitä tehdä tai miten parantaa jotenkin elämänlaatua. Mun on helpompi kysyä täältä ensin jotain neuvoja että tiedän vähän jo etukäteen mitä odottaa lääkärikäynniltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelisin, että tosiaan jos sosiaaliset taidot ovat hyvin heikot on vaikeaa saada edes asperger diagnoosia ilman kenenkään apua, siis ilman että jotkut muut tulevat sanomaan, että heidän mielestään tuon toisen täytyy olla asperger.
Ja se on sitten siitä kiinni, että motivoituuko joku toinen sellaista ilmoittamaan.
Että aika toisten armoilla saattaa välillä olla heikoilla sosiaalisilla taidoilla.
ps.
Mutta sinulla on jo toivoa, kun osaat jopa ilmaista, että sinulla on heikot sosiaaliset taidot, itse hoksasin vasta aika vanhana omieni olevan heikot, kun en hoksannut että sellaista asiaa kuin sosiaaliset taidot on olemassakaan.
Vääriä diagnooseja
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359