Olisin kysynyt teiltä joilla on kokemusta biposta. Kävin eilen psykiatrilla ja epäily diagnoosiksi oli sekamuotoinen kaksisuuntainen. Tämä tuli minulle täysin kulman takaa ja aikamoisena järkytyksenä.
Minulla on mt-ongelmia ollut jo 20 vuotta ( nyt 36v.) ja sitä on pidetty vakavana masennuksena. Olen syönyt lääkkeitä masennukseen ja viime vuosina kun lääkitys on lopetettu, on mielini pikkuhiljaa muuttunut ahdistuneeksi, ei niinkään masenutuneeksi. Herään aamuisin ( usein hyvin aikaisin) ja oloni on tukala ja ahdistus. Ahdistavat ajatukset kiertävät päässäni. Välillä päivällä on ihan ok olo ja sitten taas aivan kamala. En osaa oikein nimetä, että mikä minua ahdistaa. Sydän hakkaa, rintaa puristaa, ajatus on puuroa. Saatan unohtaa kesken lauseen, että mitä olin sanomassa. Räjähdän sekunneissa ja olen erittäin aggressiivinen. Pienetkin äänet ja valot saavat minut ärtyneeksi. Tuntuu, että oireet pahenevat ja tihenevät.
Olen pari vuotta sitten katsonut "loppuun", että mihin tämmöinen olo johtaa ja tulos oli lähellä osastohoitoa. Vältin osaston lähinnä sen takia, että mieheni on lääkäri ja hoiti minua kotoa. Tuolloin sain lääkityksen ja olin alta kuukauden taas jaloillani. Nyt lähdin kuitenkin ajoissa hakemaan apua ja dg. epäily on bipo. Itse en tahdo millään uskoa diagnoosia. Mitä mieltä siellä ollaan?
Minulla on mt-ongelmia ollut jo 20 vuotta ( nyt 36v.) ja sitä on pidetty vakavana masennuksena. Olen syönyt lääkkeitä masennukseen ja viime vuosina kun lääkitys on lopetettu, on mielini pikkuhiljaa muuttunut ahdistuneeksi, ei niinkään masenutuneeksi. Herään aamuisin ( usein hyvin aikaisin) ja oloni on tukala ja ahdistus. Ahdistavat ajatukset kiertävät päässäni. Välillä päivällä on ihan ok olo ja sitten taas aivan kamala. En osaa oikein nimetä, että mikä minua ahdistaa. Sydän hakkaa, rintaa puristaa, ajatus on puuroa. Saatan unohtaa kesken lauseen, että mitä olin sanomassa. Räjähdän sekunneissa ja olen erittäin aggressiivinen. Pienetkin äänet ja valot saavat minut ärtyneeksi. Tuntuu, että oireet pahenevat ja tihenevät.
Olen pari vuotta sitten katsonut "loppuun", että mihin tämmöinen olo johtaa ja tulos oli lähellä osastohoitoa. Vältin osaston lähinnä sen takia, että mieheni on lääkäri ja hoiti minua kotoa. Tuolloin sain lääkityksen ja olin alta kuukauden taas jaloillani. Nyt lähdin kuitenkin ajoissa hakemaan apua ja dg. epäily on bipo. Itse en tahdo millään uskoa diagnoosia. Mitä mieltä siellä ollaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei Murl!
Bipolaarihäiriössä on manian ja masennuksen lisäksi se monesti unohdettu sekamuotoinen jakso. Kyseessä ei siis ole bipolaarihäiriön tyyppi, vaan vaihe. Se, että Sinulla sekamuotoisuutta epäillään, kertoo siitä, että diagnoosinasi on (tai ainakin oppikirjojen ym. mukaan pitäisi olla) bipolaarihäiriön I-tyyppi. II-tyypissä masennus ja hypomania vaihtelevat, I-tyypissä mania, masennus ja sekamuotoiset jaksot.
Asia ei kuitenkaan aina ole niin itsestäänselvä; jotkut lääkärit "unohtavat", että sekamuotoisuutta ei tulisi esiintyä kuin I-tyypissä ja joskus jopa mielialan aaltoiluhäiriöpotilaiksi diagnosoidut ovat raportoineet sekamuotoisia jaksoja.
Olen itse kärsinyt pitkään kuvaamistasi ahdistustiloista (varsinkin yölliset heräämiset kuulostavat tutulta: itse heräilen hikisenä painajaisiin, enkä saa unta, koska ahdistaa, mutten tiedä miksi). Se on kamalaa. Toivon Sinulle jaksamista olojesi kanssa.
Tilanteesi on vaikea, koska olet todennetusti pitkään sairastanut. Onko Sinulla ollut manian oireita? Hypomanian? Kohonneen mielialan jaksoja? Joskus mania/hypomania oireilee ärtymyksenä ja aggressiona, mutta pelkkä ärtymys ja aggressio ei ole diagnoosin peruste.
Minulla sekamuotoinen jakso oireili niin vahvasti, että sitä oli mahdoton olla huomaamatta. Menin niin sanotusti nollasta sataan sekunneissa tai minuuteissa. Ensin kuuntelin jotain hyvää kappaletta radiosta ja nauroin, hetken päästä istun lattialla ja itken. Eikä mitään pieniä kyyneliä, vaan väkivaltaista nyt-roiskuu-räkä-itkua. Ja paikoillani kykenin olemaan ehkä kaksi minuuttia - sitten on mentävä - ei minnekään. Se on kuin kiertäisi kehää mielessään ja fyysisessä ympäristössään. Hyppii seinille, vihaa, rakastaa, inhoaa, haluaa, kyllä ei kyllä ei kyllä ei - jatkuvalla syötöllä päässä. Aloitan jotain, sitten en pystykään ja itkettää. Yhtäkkiä into tehdä jotain muuta ja sitten taas vihaa tai itkua ja kaikki jää kesken. Sekamuotoisessa myös sain paniikkikohtauksia (rintaa puristaa, ei voi hengittää, melkein kouristelee ja samaan aikaan itkettää).
Anteeksi avautuminen, mutta sekamuotoisesta on vaikea löytää mitään kunnon kuvausta, joten ajattelin jakaa omani :)
Jos olet syönyt SSRI- ja SNRI-lääkkeitä masennukseesi on mahdollista, että ne laukaisevat unipolaarisesta masennuksesta kaksisuuntaisen mielialahäiriön (ainakin näin tutkimustulokset väittävät), eihän tällaista mahdollisuutta kohdallasi ole?
Tämän jättämäsi viestin perusteella minun diagnoosini ei olisi ollut bipolaarihäiriö. Mutta toisaalta, minä en olekaan psykiatri :)
Hei Kagi!
Kiitos kuvauksestasi. Tuo sinun kuvailu tilastasi on aika samankaltainen minun oloni kanssa. Tunnistan niin tuon tuskan! Toivottavasti Sinulla on lääkitys löytynyt. Minun olotilani on muuttunut täysin tuon lääkityksen rukkaamisen kanssa. Olo on levollinen, pystyn keskittymään ja tekemään vaikeita ajattelua vaativa töitä. Aikaisemmin "hermoni" kesti vain pari minuuttia. Olo oli kun samanaikaisesti olisi joku painanut kaasua ja jarruttanut. Jännää myös on, että aviomieheni mukaan uneni on muuttunut levolliseksi. Aikaisemmin heräsin pieneenkin kolahdukseen tai vaikutin olevan puoliunitilassa. Jos haluat Kagi vaihtaa ajatuksia privasti, niin pistähän tänne sähköpostiosoitteesi. En oikein viitsi laittaa tänne omaani, koska se sisältää koko nimeni.
Hyviä vointeja Sinulle!
Ahdistus, paniikkikohtaukset, ajattelun vaikeus ja ajatuksen katoaminen, lyhytpinnaisuus ja agressiivisuus, jota tuntuu vaikealta hallita voivat liittyä hyvin aikaisempaan 'masennuslääkkeiden' käyttöön. Monet psykoaktiiviset aineet jättävät joskus käytön loppumista huolimatta jälkeensä noita muutoksia, joita ihmiset kauttaaltaan erehtyvät luulemaan erilaisiksi palanneiksi tai alkaneiksi 'mielisairauksiksi'. Tähän sekoiluun ei tule loppua ennen kuin opimme tajuamaan mistä ongelmat ovat alunperin lähtöisin. Tuskin kukaan huomaa, että valtaosalla suomalaisistakin oireet voivat hyvin olla aikaisemmasta lääkekäytöstä lähtöisin. Se on lääkärikunnan vähemmistölle tunnettu 'psyykenlääkkeiden' käytön seuraus. Totuuden aika tullee vielä joskus valtavirrallekin tietoon. Siihen asti saamme kuulla selityksenä milloin minkäkin 'mielisairauden', kuten 'kaksisuuntaisen' 'puhkeamisesta' ja lisää nappeja. Ensimmäisenä vinkkinä annan sinulle, että lopeta psykiatrian kuuntelu. Vasta sen jälkeen sinulla on toivoa saada itsesi joskus jaloillesi.
Mielenkiintoinen teoria, paitsi tuosta ei ole tieteellistä näyttöä. Lisäksi olisi kiva tietää, että mistä oireet tulivat ennenkuin aloitin käytön. Jos en olisi kuunnellut psykiatria, olisin ollut jo pitkään mullan alla.
Mulle tuli diagnoosi kans ihan kulman taka. Kärsin sitä ennen rajatilasta psykiatrin mukaan kunnes sairaalassa diagnosoitiin bipolaarin sekamuotoinen jakso.
Mulla oli oireena aivan järkky olo vaikka muuten virtaa riitti. Masennuksen oireita oli kans.
Kojaan: Bipo kakkosessa on myös sekamuotoista oirehdintaa.
siis korjaan.