Minusta nainen saa itse päättää haluaako olla raskaana ja synnyttää.
Uskon että jokainen joka päätyy aborttiin on miettinyt vaihtoehtoja, ja päätynyt siihen päätökseen minkä kanssa pysyy elämään.
Ihannemaailmassa kuitenkin kukaa ei tulisi tahtomattaan raskaaksi eikä kenellekään selviäisi raskauden edetessä että kantaa sairasta lasta.
Itsekin päädyin aborttiin muutama vuosi sitten. Muistan vieläkin, ja tulen varmasti aina muistamaan sen tunteen kun lääkäri totesi että onnistuneesti alkanut raskaus ja sydän sykkii. Silloin teki kyllä mieli perua koko juttu ja jatkaa raskautta, mutta järki voitti. Sairaanhoitaja antoi minulle keskeytyslääkkeen ja tuijotin lääkukuppia ja kävin elämäni kovimman sisäisen taiston, otanko vai enkö ota.
Otin kuitenkin, ja pri päivää myöhrmmin asia oli hoidettu.
Jopa aikaisempi päätökseni päättää oma elämäni ja tyhjentää kaikki lääkepurkit mitä kotoa löytyi oli helpompi kuin tuon lääkkeen nieleminen.
itse en pystyisi siihen enää koskaan.
Uskon että jokainen (saatan olla väärässä) joka on aborttiin päätynyt toivoo että ei olisi siihen ikinä joutunut, vaikka päätös on ollut se ainut ja oikein minkä on voinut siinä tilanteessa tehdä.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen että ei ole pakko jatkaa raskautta jos itse tietää että ei ikinä pystyisi joko kasvattamaan lasta, tai antamaan lapsensa pois vaikkei itse pystyisikään siitä huolehtimaan. Silti toivon että aborttien määrä vähenisi vuosi vuodelta, että jokainen huolehtisi ehkäisystä ja että ehkäisy ei pettäisi.... (Sanomatta selvää että toivon että ketään ei raiskata ja että raskaus saisi alkuunsa näin julmalla tavalla. )
Vastustaisin aborttia, jos sen voisin tehdä poljematta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan.
Uskon että jokainen joka päätyy aborttiin on miettinyt vaihtoehtoja, ja päätynyt siihen päätökseen minkä kanssa pysyy elämään.
Ihannemaailmassa kuitenkin kukaa ei tulisi tahtomattaan raskaaksi eikä kenellekään selviäisi raskauden edetessä että kantaa sairasta lasta.
Itsekin päädyin aborttiin muutama vuosi sitten. Muistan vieläkin, ja tulen varmasti aina muistamaan sen tunteen kun lääkäri totesi että onnistuneesti alkanut raskaus ja sydän sykkii. Silloin teki kyllä mieli perua koko juttu ja jatkaa raskautta, mutta järki voitti. Sairaanhoitaja antoi minulle keskeytyslääkkeen ja tuijotin lääkukuppia ja kävin elämäni kovimman sisäisen taiston, otanko vai enkö ota.
Otin kuitenkin, ja pri päivää myöhrmmin asia oli hoidettu.
Jopa aikaisempi päätökseni päättää oma elämäni ja tyhjentää kaikki lääkepurkit mitä kotoa löytyi oli helpompi kuin tuon lääkkeen nieleminen.
itse en pystyisi siihen enää koskaan.
Uskon että jokainen (saatan olla väärässä) joka on aborttiin päätynyt toivoo että ei olisi siihen ikinä joutunut, vaikka päätös on ollut se ainut ja oikein minkä on voinut siinä tilanteessa tehdä.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen että ei ole pakko jatkaa raskautta jos itse tietää että ei ikinä pystyisi joko kasvattamaan lasta, tai antamaan lapsensa pois vaikkei itse pystyisikään siitä huolehtimaan. Silti toivon että aborttien määrä vähenisi vuosi vuodelta, että jokainen huolehtisi ehkäisystä ja että ehkäisy ei pettäisi.... (Sanomatta selvää että toivon että ketään ei raiskata ja että raskaus saisi alkuunsa näin julmalla tavalla. )
Vastustaisin aborttia, jos sen voisin tehdä poljematta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"järki voitti. Sairaanhoitaja antoi minulle keskeytyslääkkeen ja tuijotin lääkukuppia ja kävin elämäni kovimman sisäisen taiston, otanko vai enkö ota. "
Mahdat olla nyt tyytyväinen ittees.
Onneks suurin osa ymmärtää ajoissa olla tukahduttamatta sitä omantunnon ääntä ja paaduttamatta äidinvaistoja. Eikä tartte sit vimmasesti puolustella lopun ikäänsä vääriä tekojaan tälläsillä turhuuksien tunkioilla.
"jos sen voisin tehdä poljematta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. "
Sen sijaan haluat polkea lapsen oikeutta koko ihmiselämäänsä.
Kyllä järki voitti.
Sen tiesin, että en ikinä voisi antaa lasta pois jos sen synnytttäisin, ja tiesin myös sen etten voisi pitää lasta tilanteessa jolloin tuskin pystyin huolehtimaan itsestäni.
Vaihtoehtoja ei jäänyt kovin monta siinä tilanteessa.
Sanoinko jossain että olisin tyytyväinen itseeni?
En ole katunut aborttiani. Se tehtiin nukutksessa imusysteemillä, alle 9 viikolla.
Kaksi edellistä raskautta olivat vaikeita, olin vähän väliä sairaalassa todella huonokuntoisena. Synnytyksen jälkeen väsynyt, olisin halunnut vain nukkua. Varmaan oli masennustakin.
Tiesin että minusta ei ole enää synnyttämään ja kantamaan lasta. Vahinko tuli kierukasta huolimatta.
Kun tiedostaa omat rajansa ja miettii asian hyvin tarkoin ei katumista enää tule.Jos on ajatellut itsemurhaa ym se on merkki siitä että on henkisesti siinä kunnossa että lasta ei voi tehdä niissä olosuhteissa.
On näitä seliselityksiä itsekkäille mukavuudenhaluille nähty ennenkin. Abortin syyllisyystraumahan se varmaan ne mielenterveysongelmat ja itsemurha-ajatukset parantaakin :D
Abortti ei ole minua parantanut, vaan terapia ja oikea lääkitys. Raskauskaan ei olisi tuolloin minua parantanut. Adoptiosta niitä syyllisyystraumoja vasta olisivatkin tulleet minulle.
Ennen aborttia minulla oli taustalla 3 itsemurhayritystä, abortin jälkeen ei yhtään.
Ennen abottia olin toistuvasti osastolla hoidossa, abortin jälkeen en ole ollut kertaakaan.
Aloituksessa kerroin omasta abortistani, ja ajatuksistani siitä.
Toivoin kuitenkin että keskusteli olisi herännyt enemmän ajatuksista miten toivoo etä abortteja ei jouduttaisi tekemään, vaikka onkin sitä mieltä että on hyvä etä nainen saa itse päättää mitä tekee.
"Uskon että jokainen (saatan olla väärässä) joka on aborttiin päätynyt toivoo että ei olisi siihen ikinä joutunut...."
Toivoin tosiaan etten olisi siihen tilanteeseen joutunut: aiheutti tosi paljon turhaa juoksemista ympäriinsä_
- ensin lääkäriin
- sitten labraan
- taas lääkäriin
- sitten sossuun tekemään elinolosuhde selvitystä ( tapahtui 1970- luvulla)
- ja ei kun taas lääkäriin
- sitten suorittavan lääkärin pakeille noin viikon kuluttua
- sitten soittamaan sukulaisille että voinko tulla yöksi heille kun en muuten olis kerinny puoli kahdeksaan sairaalaan
- sitten aborttiin joka tehtiin siihen aikaan nukutuksessa
- kaksi viikkoa sairaslomaa (hyvä asia)
- jälkitarkastus
eli paljon joutavaa juoksemista paikasta toiseen. Muuten ei kyllä heilauttanut puoleen eikä toiseen.