Tein äsken ostoslistan: kaksi kappaletta kultakaloja (elävinä) ja yksi savulohi (Prisman kalatiskiltä).
Ostin akvaarion jo vuosi sitten, ja olen siitä asti virittänyt sitä. Vesi on nyt optimaalista ja kasvit hyviä. En halunnut stressata kaloja sisustusasioiden takia, joten sisustin vuoden ilman kaloja.
Nyt olen sairaslomalla leikkauksen jälkeen ja tilasin kalat.
Nasse-setä on hyvin hyvin iloinen!
Ostin akvaarion jo vuosi sitten, ja olen siitä asti virittänyt sitä. Vesi on nyt optimaalista ja kasvit hyviä. En halunnut stressata kaloja sisustusasioiden takia, joten sisustin vuoden ilman kaloja.
Nyt olen sairaslomalla leikkauksen jälkeen ja tilasin kalat.
Nasse-setä on hyvin hyvin iloinen!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minäkin olen haaveillut kaloista. Ne eivät ääntele, haise tai karkaa tiehensä.
Pidän kalojen katselusta ja vesimaisemasta. Valitsin kultakalat, koska ne liikkuvat rauhallisesti. En halua mitään ADHD-parvea kaahailemaan, sitä olisi rauhatonta katsella.
Lisäksi kasvisten värimaisema muotoutui sellaiseksi, että kultakalat sopivat värinsä puolesta siihen hyvin. Tämä on rauhallinen syvänvihreä allas, 60 litraa.
Yksi syy on vielä se, että vesi on pysyvästi tavallista pehmeämpää. Se sopii kultakalalle. En halua, että kala kärsii.
Kasvisten... Kasvien!
Monnit ovat muuten aika källin näköisiä.
Ärsyttää elokuvissa, kun se kala on jossain minissä maljassa...
Kalat kuulema kärsivät pyöreässä akvaariossa. Ne eivät hahmota sitä tilaa ja stressaantuvat. En tiedä onko tuo totta, mutta on selvää, että pieni malja on eläinrääkkäystä.
Piirretyissä rääkätään eläimiä. :( Sebastian-rapukin Pienessä merenneidossa on punaisesta väristään päätellen keitetty...
Rapujakin muuten voi pitää akvaariossa. Vähän aikaa sitten näin sinisiä rapuja (ne olivat aika suuria) akvaariokaupassa. Olen nähnyt myös pieniä punaisia rapuja.
En tiedä, minkä välisiä syötävät ravut ovat ennen keittämistä. Olen ainakin katkaravuilla allerginen.
Naapuriluokassa oli ala-asteella rapuja, jotka kaikki kuolivat lähdettyään karkumatkalle eräänä viikonloppuna.
Niistä monneista vielä... Tiedän, että altaassa kuuluisi olla monnikin, mutta kun ne ovat hirveän näköisiä.
Joskus aikoinaan minulla oli noitamonni, se oli aivan uskomattoman ruma otus. Ja iso.
Erityisesti partamonnit saattavat lisääntyä vaivihkaa; ensimmäinen merkki siitä on poikasten ilmestyminen.
Minulla oli joskus lisääntyviä platyja. Poikaset olivat tosi suloisia, pelkkiä silmiä jaavansammalen seassa.
Monnifarmia en halua.
Voi jumalauta iPad ja kirjoitusteni korjailu! Eivät ne mitään naisen kaloja ole vaan Nassen kaloja!
Voi helvetti että olen vihainen!
Sitä arvelinkin. Otsikosta voisi olettaa kuulevansa jotakin jännää.
Sitä minäkin mietin... XD
Kaloja ei voi paiailla, joten ei sovi minulle.
Mutta onneksi olkoon. Trotski ja minä puhumme Kukko Pärssisestä (kai sinä muistat Pärssisen?) ja kissoista. Juttelen samalla myös Raipparin kanssa kaktuksesta.
On minulla koirakin. Muuten, huutonetissä myytiin taannoin "erittäin vittumaista kukkoa" pilkkahintaan.
Koira! ♥
XD Pärssinen oli niissä koirahyökkäyksissä kuollut kukko...
Googletin Pärssisen. Hauska tuo meemi-info. Se huutonetissä ollut kukko oli terrorisoinut koko pihaa ja rähjännyt aamuyöstä asti, taisivat pyytää siitä euroa.
http://cartman.naurunappula.com/screen/b6/0c/b60c0f36b4d5f1a6/0/979449.jpg
En tykkää katkaravuista. Ne ovat hyödyttömiä. Näyttävät madoilta, ovat inhottavan kumisia ja maistuvat laimealle kalalle,
Ne voisivat olla terveellisiä. Pelkään, että tukehdun yhdenkin syömiseen. Pyydän yhdeltä lääkäriltä apua, josko voisin kokeilla katkaravun syömistä niin, että adrenaliinipiikki olisi saatavilla.
Siedätyshoito voi kyllä auttaa...
Juu, kunhan ei kuole.
Henkiin jääminen on aina vain plussaa.