On se kiva kun on todella ihastunut erääseen naiseen työharjoittelupaikalla, mutta kun kummatkin tuntuu menevän ihan lukkoon kun ollaan kahdestaan niin eihän siitä tule mitään.
Yritän aina jotenkin avata keskustelua sanomalla pari sanaa, mutta tuntuu vaan, että kuulostan ihan idiootilta ja sitten se toinenkaan ei osaa enää sanoa mitään, punastuu vaan aika lailla ja kattelee muualle. Muille se kyllä puhuu luontevasti ja esittää kuin minua ei olisi olemassa. Välillä aina sivusilmällä tiirailee...
On vaan selanen ihme 'jännite' meidän välillä, jota tuntuu olevan mahdoton purkaa. Pitäisikö vaan kysyä suoraan, että mitä mieltä hän on tästä hommasta. Pelottaa vaan, että mitä se sanoo ja välit menee kokonaan... Mutta parempi kai sekin kun antaa asian olla, tuun kohta hulluksi näiden ajatuksieni kanssa prkl.
Yritän aina jotenkin avata keskustelua sanomalla pari sanaa, mutta tuntuu vaan, että kuulostan ihan idiootilta ja sitten se toinenkaan ei osaa enää sanoa mitään, punastuu vaan aika lailla ja kattelee muualle. Muille se kyllä puhuu luontevasti ja esittää kuin minua ei olisi olemassa. Välillä aina sivusilmällä tiirailee...
On vaan selanen ihme 'jännite' meidän välillä, jota tuntuu olevan mahdoton purkaa. Pitäisikö vaan kysyä suoraan, että mitä mieltä hän on tästä hommasta. Pelottaa vaan, että mitä se sanoo ja välit menee kokonaan... Mutta parempi kai sekin kun antaa asian olla, tuun kohta hulluksi näiden ajatuksieni kanssa prkl.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerro jotain sille.