Tyttöystävälläni on ainakin minun ja melko monen muunkin mielestä ollut jo teinistä saakka bipo, mitään virallista diagnoosia ei ole kuitenkaan sillä hän ei ole paljoa terapeutilla käynyt vaan hoitanut itse itseään, milloin milläkin.
Nyt kuitenkin bipon peruskiertojen lisäksi tyttöystäväni on alkanut itkeä lähes päivittäin. Kertoi minulle itkevänsä töissä joka aamu kun sinne pääsee, mutta se ei kuulemma johdu työstä vaan jostain muusta, mutta hän ei suostu puhumaan minulle asiasta enempää, joten en tiedä mistä se oikein johtuu. Kotona olen nähnyt hänen itkevän vain muutaman kerran kun olen saapunut itse yllättäen kotiin vähän aiemmin enkä ole siitä ilmoittanut hänelle, eli ilmeisesti tuota tapahtuu muuallakin missä hän vain saa olla yksikseen.
Onko tuollainen viikkoja, ehkä kuukausiakin jatkuva päivittäinen itkeminen bipoon liittyvää vai voiko kyseessä olla sittenkin johonkin muuhun sairauteen liittyvä juttu? Itkettekö te bipot paljonkin ja salaatte sen puolisoltanne?
Ja vaikuttaako ikä bipoon jotenkin hidastavasti? Sillä olen huomannut että nykyään kun tyttöystäväni on jo lähes 30v, niin tuo bipon eri kausien kierto on muuttunut hiljaisemmaksi. Ennen hypermaniaa saattoi kestää viikko tai pari ja masennusta ehkä se kuukausi korkeintaan, mutta nyt viime kesänä ja syksynä hänellä oli melkein puolen vuoden hypermania/rauhaton jakso jota on seurannut helmikuusta saakka jatkunut masennus johon nuo itkemisetkin ilmeisesti jotenkin liittyy.
Olemme olleet yhdessä yli 10v, joten on todella pelottavaa kun ei pysty puolisoaan tavoittamaan sairauden takia siihen liittyvien asioiden suhteen. Tätäkin asiaa olen yrittänyt häneltä usein tiedustella, mutta tunnistan kyllä sen kun hän haluaa jostain asiasta vaieta kuin muuri, en edes minä saa hänestä tietoja ulos jos hän ei niitä halua antaa, joten ei varmaan saisi psykiatrikaan jos hänet sinne saisin pakotettua.
Nyt kuitenkin bipon peruskiertojen lisäksi tyttöystäväni on alkanut itkeä lähes päivittäin. Kertoi minulle itkevänsä töissä joka aamu kun sinne pääsee, mutta se ei kuulemma johdu työstä vaan jostain muusta, mutta hän ei suostu puhumaan minulle asiasta enempää, joten en tiedä mistä se oikein johtuu. Kotona olen nähnyt hänen itkevän vain muutaman kerran kun olen saapunut itse yllättäen kotiin vähän aiemmin enkä ole siitä ilmoittanut hänelle, eli ilmeisesti tuota tapahtuu muuallakin missä hän vain saa olla yksikseen.
Onko tuollainen viikkoja, ehkä kuukausiakin jatkuva päivittäinen itkeminen bipoon liittyvää vai voiko kyseessä olla sittenkin johonkin muuhun sairauteen liittyvä juttu? Itkettekö te bipot paljonkin ja salaatte sen puolisoltanne?
Ja vaikuttaako ikä bipoon jotenkin hidastavasti? Sillä olen huomannut että nykyään kun tyttöystäväni on jo lähes 30v, niin tuo bipon eri kausien kierto on muuttunut hiljaisemmaksi. Ennen hypermaniaa saattoi kestää viikko tai pari ja masennusta ehkä se kuukausi korkeintaan, mutta nyt viime kesänä ja syksynä hänellä oli melkein puolen vuoden hypermania/rauhaton jakso jota on seurannut helmikuusta saakka jatkunut masennus johon nuo itkemisetkin ilmeisesti jotenkin liittyy.
Olemme olleet yhdessä yli 10v, joten on todella pelottavaa kun ei pysty puolisoaan tavoittamaan sairauden takia siihen liittyvien asioiden suhteen. Tätäkin asiaa olen yrittänyt häneltä usein tiedustella, mutta tunnistan kyllä sen kun hän haluaa jostain asiasta vaieta kuin muuri, en edes minä saa hänestä tietoja ulos jos hän ei niitä halua antaa, joten ei varmaan saisi psykiatrikaan jos hänet sinne saisin pakotettua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinä se olet sairas kun pidät muita sairaana. tuon takia kukaan ei toivu ikinä omista traumoistaan kun löytyy näitä matti normaaleja . kaikki eivät ole tylsiä idiootteja vaan joillakin on liian herkkä tunnemaailma tähän perttien maailmaan. t: arvaa paljonko saanut paskaa niskaan ja arvaa paljonkin halveksin perusmaureja? p.s sairauksillakin tienaa. ketkä vitun bibot? tietäisitkin... mutta kun sinulla ei ole kokemusta siitä kun ihmiset leimataan vain siksi että ne on kokenut paljon vääryyttä ja sen jlkeen matti normaali luulee niitää hulluiksi ja biboiksi. huokaus. väsyttäviä nuo matti normaalit jotka ei tajua.
Ohoh, aikamoista tekstiä. Puolisollani ei ole mitään traumoja joista toipua, hänellä on ollut varmaan parempi lapsuus ja elämä kuin minulla, tuota sairauttaan lukuunottomatta.
Ja kyllä puolisoni suhteen on kyse ihan sairaudesta, se onko kyseessä sitten bipo vai joku muu, onkin sitten asia erikseen. Kaikki bipon oireet ja käytösmallit hänestä kyllä löytyy, on tuhlannut rahansa, tehnyt äkkinäisiä todella isoja päätöksiä, vajonnut masennuksen takia sänkyyn kuukaudeksi jopa niin että piti ihan ruuat hänelle sinne kantaa kun ei keittiöön tuntunut pääsevän syömään vaan alkoi laihtua, jutellut 3-5 asiasta yhtäaikaa, jopa samojen lauseiden sisällä niin ettei kukaan ympärillä olevista ole tajunnut mistä hän oikein puhuu, eikä ollut itsekään ihan varma siitä vaikka juttua riittikin jne. Eli kyllä tuo ihan bipoa minusta on.
"Bipo" on pseudosairaus, joten tiedät jo sen perusteella, että sinun pitäisi selvittää miksi tyttöystäväsi voi huonosti. "Se johtuu mielisairaudesta" tyyppiset selitykset estävät ihmisiä näkemästä todellisiin syihin ja välttämään vastuun läheisen huonosta voinnista. Jos tyttöystäväsi vetää psykoaktiivisia aineita, kuten SRI/SNR/neurolepteja niin siinä on jo itsessään yksi merkittävä syy jota epäillä huonovointisuuden syyksi. Suurempi syy voi olla parisuhdeasianne, hänen henkkohtelämänsä ongelmat tai mitä ikinä. Psyykenaineet usein monimutkaistavat asioiden selvittämistä ja lisäävät epäselvyyttä tilanteeseen. Se, että tarkkailet tyttöystävääsi kuin jotain vauvaa tai eläintä ei ole hyväksi teille kummallekaan eikä varmasti parisuhteellennekaan.
Mutta miten se oikein selvitetään kun puolisoni ei suostu puhumaan asiasta minulle vaan näinä hiljaisina/masennus kausina vain sulkeutuu? Lääkärin luo hän ei suostu menemään kun uskoo vakaasti siihen että paha olo helpottaa ajan kanssa, vauhdikkaampina kausina hän ei tietenkään omasta mielestään edes lääkäriä tarvitse kun menee todella hyvin, ei vaikka muut häntä yrittävätkin rauhoitella ja menoja hillitä.
Mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä hän ei syö, edes e-pillereitä ei ole käytössä, joten en tuohon lääkehömppä selitykseen oikein usko.
Mutta pakkohan sitä on parisuhteessa vähän toista tarkailla ja hänen elämäänsä puutua kun asiat alkaa mennä pieleen. Jättäisitkö muka oman tyttö-/poikaystäväsi kokonaan rauhaan asian suhteen jos tietäisin että hän itkee yli kuukauden päivittäin yksikseen?
Kyllä naisystäväsi vahvasti bipolaariselta tuntuu. Nyt hänellä on masennuskausi, kuten oletitkin. Miten ihmeessä hän pystyy käymään töissä? Ikävää, ettei hän ole hakenut hoitoa sairauteensa. Hyvässä hoitotasapainossa olevilla bipolaarisesta mielenterveyshäiriöstä kärsivillä voi olla pitkiäkin oireettomia kausia. Sairauttahan on tyyppiä 1 ja 2. Ensimmäinen on lievempi. Naisystäväsi sairastaa varmaan tyyppiä 2. Nimim.suakinonhuijattu ja monet kaltaisensa asiattomine kirjoituksineen ovat ehkä omalta osaltaan lisäämässä sitä, etteivät monet sairaat hae apua. Näissä kirjoituksissahan monet ovat niin tietävinään lääkkeiden sivuvaikutuksista ja vihaavat psykiatreja ja psykologeja. Kirjoittajat ovat yleensä niitä, jotka ovat itsekseen lopettaneet lääkityksen. Siksi he eivät tunnista omaa vainoharhaisuuttaan. Miten sinä Matti itse jaksat? Haluatko joskus lapsia? Kaksisuuntaisuus on melkoisen periytyvää. Riski on suurentunut. Onko naisesi suvussa jotain vastaavaa?
Minäkin itkeskelen nykyään kun en enää ole neurolepteilla. Ei mua haittaa olla näin herkkä.