Puheliaiden ihmisten käytös

Aika samanlaisia kokemuksia, pitäisi kait itse yrittää olla aktiivinen.
Ihmettelen silti, miksei tutut koskaan pysähdy juttelemaan ja sukulaistenkin juhlissa saattaa mennä pitkään ennenkuin minulta kysytään edes kuulumisia.
Taidan olla näkymätön ja hiljaisena jään äänekkäämpien varjoon.

mä olen kuullut sellaisenkin selityksen, että kokevat ujot/hiljaiset tuomitsevina...

eli puhelias pelkää puhua, ettei puhu ihan typeriä (mikä toisaalta on ehkä tottakin, toiset kun puhuu paljon ihan sen takia ettei kukaan jää kyseenalaistamaan vähän hölmömpiä sanomia)

Tänään viimeksi kun moikkasin yhtä todella puheliasta ja ulospäinsuuntautunutta tyyppiä niin hän selvästi jopa vältteli katsetta. En tiedä mitä olen tehnyt vaivaannuttaakseni(kirjoitinko oikein?) toisen ihmisen tuolla tavalla että ei pysty edes katsomaan päin moikatessa..
Välillä mietin että onko kasvoillani joskus ilme mistä en ole itse tietoinen, ehkä jotenkin jännittynyt tai vähän pelokas ilme. Vai johtuuko kaikki vain hiljaisuudesta.

Täällä yli 30 v nainen,ujo ollut koko elämää!!!Huomanut sama!!!Olen kokeillut etsiä uusi ystäväitä ja käynyt lasten kans melkein joka viikko Perhekahvilassa nyt 1.5 v ,tutut kasvot mutta ei kukaan tule puhumaan ......Luulisin kyllä että joku aktiivinen joskus huoma mut ja tule itse rohkeasti puhuma mutta sitä ei ole viellä tapahtunut.!Hauskalta see tuntuu mutta harmitta myös!!!Facebookissakin 100 kaverit mutta niistä vaan 1-2 kirjoita ja nekin on sukulaiset,sisko ja ystävä!!Ihan sama mitä kirjoitan tai laitan Fb seinälle ,koskaan ei kommentoita jne

Kyl ne puheliaat voi lakata puhumasta meille ei-ujoille/puheliaillekin! Samalta minustakin tuntuu jaana6. Olen puhelias mutta ihan samaa koen kuin sinäkin. Suosittelen kokeilemaan joskus puhumista toisille, niin paljon kuin ujostuttaakin. Olitpa missä vaan, puhu vaikka siitä mitä näet lasten tekevän. Eivät kaikki aloita siltikään keskustelua, mutta useimmille tulee hyvä mieli kun joku heille jotain sanoo vaikka eivät jatkaisikaan itse keskustelua. Jos jotkut ei vastaa, älä välitä, jotkut muut voi jonain päivänä vastata. Voivathan hekin olla ujoja. Puheliaskin voi olla ujo, jos kyseessä on tuntematon ihminen. Minä olen puhelias ujo mies. :) Koetan eri tilanteissa jotain sanoa ventovieraille, tai jos en uskalla, niin hymyilen ainakin heille takaisin ja koetan ainakin tervehtiä jonnekin mennessä, oppivat lapsetkin tervehtimään. Yritän katsella tilanteita joissa voi luontevasti sanoa jotain arkista ventovieraalle. Ei sen tarvitse ihmeellistä olla. Kerran kiitin perhekahvilan työntekijänaista hänen työstään mukavan päivän jälkeen. Yllätyin kun hän meni ihanasti hämilleen kun hänelle tuli niin hyvä mieli, kun joku isä häntä kiitti hänen arkisesta työstään. :) Voithan aloittaa keskustelun vaikka vastapäätä istuvan vaatteista, jos hänellä on päällään jotain mikä kiinnostaa sinua. Tai että Ai sanooko teidänkin lapset sitä tai tätä, meilläkin sanoo.... :)

Oletteko muuten koskaan ottaneet itsestänne paljon kuvia tai videota?
Ne ilmeet mitä teillä on naamalla voi olla yllättäviä vaikka itse kuvittelisit naaman olevan silloin täysin rentona. Oma ilme ainakin oli usein yllättävän tylyn näköinen.

Miten saisi opeteltua jatkuvan kestohymyn tai edes neutraalin ilmeen..

Olen itse ujo nainen mutta tulen tämän piirteen kanssa ihan hyvin toimeen. Olen aika puheliaskin, kun vaan rohkaistun. Mutta tunnen joitakin todella ujoja tai muuten hiljaisia, jotka eivät puhu oikein mitään. Heitä on vaikea lähestyä siksi, koska en ole varma, onko seurani kaivattua vai ei, ärsyttääkö heitä jatkuva jutteluni vai ei. Totaalinen hiljaisuus antaa vaikutelman, ettei halua puhua kenellekään, vaikka hymyilisi ja olisi muuten symppis. Helposti tulkitsen, että jos kysyn asioita, pakotan heidät puhumistilanteeseen, jonka ehkä kokevat kiusalliseksi. On myös todella väsyttävää kannatella keskustelua yksin, jos toinen vastaa koko ajan vain hymyllä tai "niin". Pitää koko ajan aktiivisesti yrittää keksiä uutta sanottavaa, ja jokainen aloitus tössähtää.
Ymmärrän ujoutta koska olen itsekin mutta toisaalta en ole äärimmäisen ujo, eli siitä en tiedä niin paljon. Tuntuu vain jotenkin, että kun toinen ei pidä puhumisesta niin miksi tavallaan pakottaisin hänet siihen tilanteeseen. En silti mitenkään ajattele näistä ihmisistä pahaa, usein aivan päinvastoin.

Muutamia vuosia sitten edellisessä työpaikassani jossa työskentelin kahdeksan vuotta kohtasin jopa selvää vihamielisyyttä itseäni kohtaan.

En tiedä mistä tämä johtui mutta en keksi mitään muuta syytä kuin sen että olen tällainen hiljainen ja hiljaa puhuva tyyppi.

Siellä oli kolmikko, joka tuntui suorastaan vihaavan minua. He katsoivat minua kohti peittelemättömän halveksivasti ja vihamielisesti ja yksi kävi toisinaan jopa ärhentelemässä minulle ja yritti simputtaa minua.

Minulle ex sanoi kerran, että silloin kun tavattiin ekan kerran niin olin niin pelottavan näköinen ja hiljaa( minua siis jännitti aivan julmetusti ja pää löi tyhjää, mutta vastasin kun hän jotain kysyi) ja monet ovat sanoneet, että hiljaiset usein näyttävät siltä, että heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, siksi puheliaille tulee vaivaantunut olo ja siitä seurauksena negatiivinen kuva. Minulle on jopa sanottu, että vaikutan ylpeältä(ja sitä en todellakaan ole vain ujo).

Mä olen aina ajatellut että ihmiset vaistoaa vaivaantumisen. Ainakin omalla kohdallani tunnen olevani vaivaantunut varsinkin vieraampien kanssa puhuessani ja tottakai vastapuoli reagoi siihen mahdollisesti nolostumalla itsekin. Ehkä tiedostamattaankin. Niin se menee mutta onneksi tutut ihmiset tietää tän ja niiden kanssa voi olla oma itsensä.

öööö koska on small talkkia on vaikeaa vetää yksin. on toki niitä hölösuita jotka puhuvat taukoamatta oli ympärillä sitten joku tai ei, mut on myös niitä jotka vaivaantuvat hiljaisuudesta. Silloin siihen puheeseen menee myös energiaa ja kun puhutaan kuin kaloille menee tuplasti energiaa kun pitää puhua kahden puolesta. SIt vielä jos toinen ei reagoi mitenkään eikä edes vastaa kysymyksiin.. no parempi jatkaa matkaa. miks turhaan hölistä.
aika loogista