Sinä voisit kysyä. Olen tehnyt jo oman osani.
Et kai halua nähdä
kun ei mitään kuulu
20299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin minäkin.
Ne toiset on liian hannareita.
Naiselle tai miehelle ?
Sivusta: Miks musta tuntuu että täällä vallitsee jonkinsortin tappiomieliala :(...
Mut entäpä jos te kaksi nyt ootte just ne kaks joitten pitäs
--->
Mistä me löydetään se Uuno Turhapuro vetämään tääki homma kotiin?
Härski ja Sösserlsöm avuksi tietysti bändiksi.
Näistä tän paikan tyypeistä ei ole ku provoomaan täällä. Valitettavasti.
Ai oliko toi alotus provo? Jaa.... en tienny.
Miehelle.
Mistä sä sen ihanan miehen löysit? Et täältä ainakaan!
Ei! Vaan mietiskelen tässä, kuinka kauan jaksat odotella, ja menee siihen, että ymmärrät tulla ulos piilostasi! Ei kukaan sinua sieltä löydä, olet niin varmassa jemmassa!
Jospa on tarkoituksella piilossa.
Ei voi tietää, onko tarkoituksella! Siinä se ongelma onkin. Vasta, kun on itse kertonut, niin sitten voi tietää. Aloittaja kertoo tehneensä kaikkensa, mutta auttaako sitä huudella tuntemattomana tuntemattomille? Joskus voi auttaa, joskus ei. Pitäisi kai kertoa henkilölle itselleen, niin voisi jopa auttaa.
Vaarallista joka tapauksessa ajatella, että jo oman osansa hoitanut. Jatkuvasti täytyy katsella ympärilleen, miten voisi asiaa edistää. Yhteispeli tietekin, mutta joskus täytyy olla valmis ottamaan kolme askelta yhden sijaan. Edetköön se joka kykenee ja jolla on tieto. Ei tämä niin vakavaa pitäisi kuitenkaan olla, että pitäisi askelia laskea ja miettiä omaa osuuttaan.
Jospa pää on täysin pyörällä, nyt tästä tunteiden rynnäköstä, tunteista jotka sammuivat aikaa sitten. Tuntuu kun kaikki haavani olisivat revitty auki taas.Tuntuu tuskaiselta olo.
Olen pahoillani että en saa selvää tästä tilanteesta. Haluanko vai en halua.
Itse olin siirtynyt jo uusille poluille ja tuntuu hetki hetkeltä vaikeammalta palata vanhoihin muistoihin. Liian tuskalliselta tuntuu. Anteeksi.
Suosittelen sinulle siis uuden polun tallaamista ja uusia seikkailuja. Vanhat muistot työstää sitten kun ne eivät enää tuota tuskaa ja revi vanhoja arpia auki.
Jaksamista ja uusia mielenkiintoisia polkuja eteesi
Kenelle anteeksipyyntösi tahdot osoittaa?
En minäkään tätä tilannetta ymmärrä. Jos olisin voinut tehdä tai viedä asiat jotenkin toisin, olisin niin tehnyt. Mielestäni tässä tilanteessa ei ole kyse haluamisesta. Jos ei halua, niin hyvä mieli, parempi mieli. Mutta piiloon ei kannata sen takia juosta.
Jos haluaa niin en näe ainoatakaan muistoa, joka sitä estäisi. Eivät asiat niin merkittäviksi ole aiemmin kasvaneet. Mutta ehkä kyse on siitä, että en niinkään elä tunteista vaan hetkestä ja tilaisuuden tullen. Mutta on minullakin paljon sellaista, mikä on jossain määrin esteenä. Mutta en vain ymmärrä, miksi tilanne tuntuu aina aukeavan jostain syystä.
No voi Jösses teitä..taitaa olla teidän asiat ainakin selvitetty.
Tsemppiä sinne..
Asiahan on klaari. Kun toisesta ei kuulu. Loppu. Finito.
kyllä haluan
Hän toi asiansa jo selville...ei ihastunut...ei kiinnostunut muutenkaan. Ehkä otan yhteyttä...ystävänä..ehkä en, kerran ei kiinnosta.
Oletko viestiketjun aloittaja?
saat käydä nostamassa perunoota ja tehä ruokaa, tyttö.