se erottaa meidät. Mä en tiedä mitä ajattelet. Sanot jotain, teet toista. Jos mä en voi luottaa suhun, ei meistä voi tulla edes kavereita. Kuiteskin tiedän susta enemmän kuin muut, ja sä luotat muhun. Mä oon kuin jokin kaivo...Mitään kaunista et voi mulle suoda...Mietin vaan mikä on mun osuus..Onneksi olen nyt saanut voimaa, ja unohdusprosessi etenee. Mutta oltais voitu ees kavereita olla, vaikkei muuhun kyettykkään. Sä teit vaikutuksen joskus, mutta sitä ei ole enää uudestaan tapahtunut vuosiin. Kai sä luovutit myös. Tai en mä voi tietää mitä sä ajattelet
Sun sisäinenmaailma
n-m:lle
5136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tämä olisi minulle. Vastaisin. Hienoa että olet sanut voimaa.
Vrmasti voisin suoda sinulle jotain kaunista. Sun osuus mistä? Kärsimyksistäsi vai mistä? Kavereita? No miksi me ei voida olla kavereita?
Mitä sitten jos joku on tehnyt vaikutuksen joskus? Vuosiin? No ehkä en ole edes yrittänyt tehdä vaikutusta. Miksi olisin? Jos tietää jo etukäteen ettei se johdamihinkään niin miksi pitäsi yrittää edes tehdä vaikutusta?
Niin et voi tietää mitä ajattelen koska emme ole kavereita eikä meistä voi tulla mitään enään. Tottakai olen luovuttanut. Ajatuskin siitä että meistä voisi tulla jotakin on naurettava. Ei olisi mitään mahdollisuutta toimia.
Miten edes kaverisuhde voisi toimia. Kumpikaan ei luota toiseen tipan vertaa.
Just näinhän se on livesä todettu
Molemmin puolin tunteet loppuneet. Se on hyvä sitten näin =)
Se tässä nyt ihmetyttää et mitä sitä pitää täällä internetissä anonyymi palstalla käsitellä? Jos se on todettu jo ihan oikeassakin elämässä.
Kirjoituksesta vaistoan että et halua häntä edes kaveriksi, ja todellakin se että ei oo enää mitään tunteita