Illalla ennen nukkumaanmenoa hän pohtii: "Huomenna minä alan elämään, aivan sama vaikka olisin masentunut! ". Itseinho saavuttaa huippunsa ennen kuin lääkkeet saavat hänet nukahtamaan. Hän herää päivään, samanlaiseen kuin kaikki muutkin. Joskus hän toivoo ettei heräisikään. Välillä hänelle hänelle herää epäilys, että häntä kusetetaan psykiatrian toimesta ja oikein urakalla. Ei hän ole puolimielinen tai mielipuolinen.
Sitten hän havahtuu omaan omituisuuteensa, hän alkaa miettimään missä kohdin jokin meni pieleen? Tappaako itsensä vai alkaako elää kuin viimeistä päivää? Vaikeita kysymyksiä tosiaan.
Sitten hän havahtuu omaan omituisuuteensa, hän alkaa miettimään missä kohdin jokin meni pieleen? Tappaako itsensä vai alkaako elää kuin viimeistä päivää? Vaikeita kysymyksiä tosiaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun tilanteessasi urimin, tulee kuin luonnostaan ottamisen malli. Onneksi vielä pystyn nukkumaan 5-6 yön aikan ja välttämättömät päivätorkut.
Joinakin päivinä on enemmän ahdistusta ja apatiaa, toisena päivänä tasapainoisia hetkiä enemmän. Hyvää tulevaisuutta minulle ei tule.