Ymmärrän

Vaikea asia myöntää itselle, että ei ole rakastettava ihminen. Luulee, että kyllä joku joskus, ainakin sillon jos ite on ja luulee että se on elämänsä suurin, mutta ei halua muistaa sitä tosiasiaa, että siihen tarvitaan kaksi, molemmat, isoine tunteineen. Oon tottunut siihen valitettavasti, että oon yksin asioine ja tunteitteni kanssa, ei oo itsesääliä vaan oon oikeesti yrittäny ja luullu etten oo yksin, mutta tosiasioita vaikee myöntää.

Harmaa päivä kirjoitti:

Vaikea asia myöntää itselle, että ei ole rakastettava ihminen. Luulee, että kyllä joku joskus, ainakin sillon jos ite on ja luulee että se on elämänsä suurin, mutta ei halua muistaa sitä tosiasiaa, että siihen tarvitaan kaksi, molemmat, isoine tunteineen. Oon tottunut siihen valitettavasti, että oon yksin asioine ja tunteitteni kanssa, ei oo itsesääliä vaan oon oikeesti yrittäny ja luullu etten oo yksin, mutta tosiasioita vaikee myöntää.

Vaihdan tuonne yksinäisyys-palstalle. Sinne sovin hyvin.

Ei sitä voi vaatia, eikä se riitä, että itse on.

Voit lähestyä asiaa toiselta puolelta helposti... Voiko joku määrätä sinua rakastamaan sellaista, joka ei ole mieleesi? Voiko joku random vaatia sinun rakkauttasi ja silloinko tunnet sitä?