Leima osana huostaanotettujen nuorten elämää

Kategorisoinnista stereotypisointiin

Kategorisointi, eli ihmisten, asioiden ja ilmiöiden lajitteleminen niiden ominaisuuksien perusteella, on osa kielenkäyttöämme. Kun kategorisointi saa negatiivisia merkityksiä, eli kun ihmisiin liitetään stereotyyppisiä ominaisuuksia, joita he eivät koe omikseen, kuljetaan kohti leimaamista. Ympäröivillä ihmisillä on valtava voima vaikuttaa toisen ihmisen ajatuksiin, ja siten leimaamisella voi olla syvälle ulottuva vaikutus ihmisen minäkokemukseen.

Huostaanotetut sijaishuoltonuoret kuuluvat yhteen niistä ryhmistä, joiden elämässä leimaaminen on läsnä. Huostaanotto ja julkisen vallan jatkuva läsnäolo sijaishuoltonuoren elämässä ovat asioita, jotka useat yhteiskuntamme jäsenet kokevat outoina ja tuntemattomina. Huostaanotettuihin nuoriin kohdistuu ennakkoluuloja, jotka voivat rajata heidän valinnanmahdollisuuksiaan ja saada heidät kokemaan itsensä syrjityiksi. Leima ilmeneekin nuorten elämässä usein kokemuksena syrjinnästä, joka tapahtuu erilaisuuden perusteella.

Leiman monet muodot

Leima ilmenee sijaishuoltonuorten elämässä usein eri tavoin. Se voi olla syrjimistä ja ennakkoluuloja, joita ihmiset muodostavat huostaanotetuista nuorista rajallisten tietojen perusteella. Se voi olla alentavaa kohtelua ja nuorten hyväksikäyttöä. Leima voi syntyä myös byrokraattisuuden tunteesta, jota nuoret kokevat sosiaalitoimistossa ja huostaanottoprosessissa. Byrokraattisuus ilmenee usein tunteena työntekijöiden välinpitämättömyydestä – siitä, että nuorta kohdellaan vain yhtenä asiakkaana muiden joukossa, eikä hänestä olla kiinnostuneita yksilönä.

Leima voi tulla nuorelle myös perintönä vanhemmilta, jos huostaanotto on tehty vanhempien ongelmien vuoksi. Vanhemmat leimataan huonoiksi ihmisiksi, kun he eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, jolloin lasta leimataan huostaanoton vuoksi. Sanonta ”ei omena kauas puusta putoa” saa negatiivisia merkityksiä.

Häpeän pelko

Leima ei aina tule nuorten elämään ulkoapäin, vaan leiman tunne voi olla myös sisäinen. Itsensä leimaamisessa on kyse siitä, että nuori pelkää tulevansa leimatuksi muiden ihmisten toimesta, sillä hän häpeää omia kokemuksiaan kodin ulkopuolelle sijoittamisesta ja elämänsä erilaisuudesta. Nuori pelkää omaa häpeän tunnettaan. Hän saattaa olla yliherkkä analysoimaan toisten puhetta ja käytöstä, ja siten kuvitella muiden kohtelevan häntä eri tavalla kuin toisia.

Henkilökohtainen kokemus

Leima on tunne, jonka jokin kokemus aiheuttaa. Leima on erittäin henkilökohtainen, minkä vuoksi ei voida yksiselitteisesti määritellä, mitä leima merkitsee sijaishuoltonuorten elämässä. Se, minkä yksi nuori kokee leimaavana, voi toiselle olla arkipäiväistä ja ei-leimaavaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että osa nuorista ei koe huostaanottoa ja sijaishuoltoa lainkaan leimaavina. Heidän mielestään huostaanotto on hyvä ratkaisu, ja se on tuonut heidän elämäänsä positiivisia muutoksia. Se, että nuori ei koe leimaa, riippuu paljolti siitä, kuinka hyvä hän on sietämään negatiivista kohtelua.

Olennaisessa roolissa on luonnollisesti myös ympäristö – jos nuorta kohdellaan arvostavasti ja tasavertaisesti suhteessa muihin, on leimattomuus todennäköisempää. Yhteiskunnallisena ilmiönä leima on haastava. Se saa eri ihmisten kohdalla erilaisia muotoja, ja nämä muodot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Leiman henkilökohtaisuuden vuoksi myös sen ennaltaehkäiseminen on haastavaa.


Katariina Leinonen
Lapin yliopisto
Kirjoitus perustuu Katariina Leinosen pro gradu -työhön:

Leimautumistarinoita nuoruudesta - Narratiivinen tutkimus huostaanotettujen sijaishuoltonuorten kohtaamasta leimasta









http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/tutkimus/opiskelijan-nakokulma/?groupId=0a1b61be-b5bd-4840-9868-f3dc67b7981c&announcementId=2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564&so=1#2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564