Kategorisoinnista stereotypisointiin
Kategorisointi, eli ihmisten, asioiden ja ilmiöiden lajitteleminen niiden ominaisuuksien perusteella, on osa kielenkäyttöämme. Kun kategorisointi saa negatiivisia merkityksiä, eli kun ihmisiin liitetään stereotyyppisiä ominaisuuksia, joita he eivät koe omikseen, kuljetaan kohti leimaamista. Ympäröivillä ihmisillä on valtava voima vaikuttaa toisen ihmisen ajatuksiin, ja siten leimaamisella voi olla syvälle ulottuva vaikutus ihmisen minäkokemukseen.
Huostaanotetut sijaishuoltonuoret kuuluvat yhteen niistä ryhmistä, joiden elämässä leimaaminen on läsnä. Huostaanotto ja julkisen vallan jatkuva läsnäolo sijaishuoltonuoren elämässä ovat asioita, jotka useat yhteiskuntamme jäsenet kokevat outoina ja tuntemattomina. Huostaanotettuihin nuoriin kohdistuu ennakkoluuloja, jotka voivat rajata heidän valinnanmahdollisuuksiaan ja saada heidät kokemaan itsensä syrjityiksi. Leima ilmeneekin nuorten elämässä usein kokemuksena syrjinnästä, joka tapahtuu erilaisuuden perusteella.
Leiman monet muodot
Leima ilmenee sijaishuoltonuorten elämässä usein eri tavoin. Se voi olla syrjimistä ja ennakkoluuloja, joita ihmiset muodostavat huostaanotetuista nuorista rajallisten tietojen perusteella. Se voi olla alentavaa kohtelua ja nuorten hyväksikäyttöä. Leima voi syntyä myös byrokraattisuuden tunteesta, jota nuoret kokevat sosiaalitoimistossa ja huostaanottoprosessissa. Byrokraattisuus ilmenee usein tunteena työntekijöiden välinpitämättömyydestä – siitä, että nuorta kohdellaan vain yhtenä asiakkaana muiden joukossa, eikä hänestä olla kiinnostuneita yksilönä.
Leima voi tulla nuorelle myös perintönä vanhemmilta, jos huostaanotto on tehty vanhempien ongelmien vuoksi. Vanhemmat leimataan huonoiksi ihmisiksi, kun he eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, jolloin lasta leimataan huostaanoton vuoksi. Sanonta ”ei omena kauas puusta putoa” saa negatiivisia merkityksiä.
Häpeän pelko
Leima ei aina tule nuorten elämään ulkoapäin, vaan leiman tunne voi olla myös sisäinen. Itsensä leimaamisessa on kyse siitä, että nuori pelkää tulevansa leimatuksi muiden ihmisten toimesta, sillä hän häpeää omia kokemuksiaan kodin ulkopuolelle sijoittamisesta ja elämänsä erilaisuudesta. Nuori pelkää omaa häpeän tunnettaan. Hän saattaa olla yliherkkä analysoimaan toisten puhetta ja käytöstä, ja siten kuvitella muiden kohtelevan häntä eri tavalla kuin toisia.
Henkilökohtainen kokemus
Leima on tunne, jonka jokin kokemus aiheuttaa. Leima on erittäin henkilökohtainen, minkä vuoksi ei voida yksiselitteisesti määritellä, mitä leima merkitsee sijaishuoltonuorten elämässä. Se, minkä yksi nuori kokee leimaavana, voi toiselle olla arkipäiväistä ja ei-leimaavaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että osa nuorista ei koe huostaanottoa ja sijaishuoltoa lainkaan leimaavina. Heidän mielestään huostaanotto on hyvä ratkaisu, ja se on tuonut heidän elämäänsä positiivisia muutoksia. Se, että nuori ei koe leimaa, riippuu paljolti siitä, kuinka hyvä hän on sietämään negatiivista kohtelua.
Olennaisessa roolissa on luonnollisesti myös ympäristö – jos nuorta kohdellaan arvostavasti ja tasavertaisesti suhteessa muihin, on leimattomuus todennäköisempää. Yhteiskunnallisena ilmiönä leima on haastava. Se saa eri ihmisten kohdalla erilaisia muotoja, ja nämä muodot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Leiman henkilökohtaisuuden vuoksi myös sen ennaltaehkäiseminen on haastavaa.
Katariina Leinonen
Lapin yliopisto
Kirjoitus perustuu Katariina Leinosen pro gradu -työhön:
Leimautumistarinoita nuoruudesta - Narratiivinen tutkimus huostaanotettujen sijaishuoltonuorten kohtaamasta leimasta
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/tutkimus/opiskelijan-nakokulma/?groupId=0a1b61be-b5bd-4840-9868-f3dc67b7981c&announcementId=2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564&so=1#2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564
Kategorisointi, eli ihmisten, asioiden ja ilmiöiden lajitteleminen niiden ominaisuuksien perusteella, on osa kielenkäyttöämme. Kun kategorisointi saa negatiivisia merkityksiä, eli kun ihmisiin liitetään stereotyyppisiä ominaisuuksia, joita he eivät koe omikseen, kuljetaan kohti leimaamista. Ympäröivillä ihmisillä on valtava voima vaikuttaa toisen ihmisen ajatuksiin, ja siten leimaamisella voi olla syvälle ulottuva vaikutus ihmisen minäkokemukseen.
Huostaanotetut sijaishuoltonuoret kuuluvat yhteen niistä ryhmistä, joiden elämässä leimaaminen on läsnä. Huostaanotto ja julkisen vallan jatkuva läsnäolo sijaishuoltonuoren elämässä ovat asioita, jotka useat yhteiskuntamme jäsenet kokevat outoina ja tuntemattomina. Huostaanotettuihin nuoriin kohdistuu ennakkoluuloja, jotka voivat rajata heidän valinnanmahdollisuuksiaan ja saada heidät kokemaan itsensä syrjityiksi. Leima ilmeneekin nuorten elämässä usein kokemuksena syrjinnästä, joka tapahtuu erilaisuuden perusteella.
Leiman monet muodot
Leima ilmenee sijaishuoltonuorten elämässä usein eri tavoin. Se voi olla syrjimistä ja ennakkoluuloja, joita ihmiset muodostavat huostaanotetuista nuorista rajallisten tietojen perusteella. Se voi olla alentavaa kohtelua ja nuorten hyväksikäyttöä. Leima voi syntyä myös byrokraattisuuden tunteesta, jota nuoret kokevat sosiaalitoimistossa ja huostaanottoprosessissa. Byrokraattisuus ilmenee usein tunteena työntekijöiden välinpitämättömyydestä – siitä, että nuorta kohdellaan vain yhtenä asiakkaana muiden joukossa, eikä hänestä olla kiinnostuneita yksilönä.
Leima voi tulla nuorelle myös perintönä vanhemmilta, jos huostaanotto on tehty vanhempien ongelmien vuoksi. Vanhemmat leimataan huonoiksi ihmisiksi, kun he eivät kykene huolehtimaan lapsestaan, jolloin lasta leimataan huostaanoton vuoksi. Sanonta ”ei omena kauas puusta putoa” saa negatiivisia merkityksiä.
Häpeän pelko
Leima ei aina tule nuorten elämään ulkoapäin, vaan leiman tunne voi olla myös sisäinen. Itsensä leimaamisessa on kyse siitä, että nuori pelkää tulevansa leimatuksi muiden ihmisten toimesta, sillä hän häpeää omia kokemuksiaan kodin ulkopuolelle sijoittamisesta ja elämänsä erilaisuudesta. Nuori pelkää omaa häpeän tunnettaan. Hän saattaa olla yliherkkä analysoimaan toisten puhetta ja käytöstä, ja siten kuvitella muiden kohtelevan häntä eri tavalla kuin toisia.
Henkilökohtainen kokemus
Leima on tunne, jonka jokin kokemus aiheuttaa. Leima on erittäin henkilökohtainen, minkä vuoksi ei voida yksiselitteisesti määritellä, mitä leima merkitsee sijaishuoltonuorten elämässä. Se, minkä yksi nuori kokee leimaavana, voi toiselle olla arkipäiväistä ja ei-leimaavaa. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että osa nuorista ei koe huostaanottoa ja sijaishuoltoa lainkaan leimaavina. Heidän mielestään huostaanotto on hyvä ratkaisu, ja se on tuonut heidän elämäänsä positiivisia muutoksia. Se, että nuori ei koe leimaa, riippuu paljolti siitä, kuinka hyvä hän on sietämään negatiivista kohtelua.
Olennaisessa roolissa on luonnollisesti myös ympäristö – jos nuorta kohdellaan arvostavasti ja tasavertaisesti suhteessa muihin, on leimattomuus todennäköisempää. Yhteiskunnallisena ilmiönä leima on haastava. Se saa eri ihmisten kohdalla erilaisia muotoja, ja nämä muodot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Leiman henkilökohtaisuuden vuoksi myös sen ennaltaehkäiseminen on haastavaa.
Katariina Leinonen
Lapin yliopisto
Kirjoitus perustuu Katariina Leinosen pro gradu -työhön:
Leimautumistarinoita nuoruudesta - Narratiivinen tutkimus huostaanotettujen sijaishuoltonuorten kohtaamasta leimasta
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/tutkimus/opiskelijan-nakokulma/?groupId=0a1b61be-b5bd-4840-9868-f3dc67b7981c&announcementId=2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564&so=1#2b3a19ab-e028-43db-8712-77e2e14e3564
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä sitten? Syypää huostaan ottoon löytyy vanhemmista. Ei syy lasten ole, paitsi silloin jos taustalla on oma ongelmakäyttäytyminen.
Osa nuorista on jutunut kasvamaan ala-arvoisissa sijaisperheissä / sijaishuoltopaikoissa.
Negatiivisille sijaishuoltokokemuksille ei ole paikkaa: kukaan ei halua kuulla niitä. Kaikki järjestöt mm. hokevat ja opettavat nuoria hokemaan. "Sijaishuolto pelasti!"
Todellisuudessa sijaishuollossa tapahtuneesta kaltoinkohteltusta ei kukaan halua kuulla.
Lisäksi näyttää siltä, että sijoitetut nuoret laitetaan mieluusti erityisluokille yms. Koulut saavat varmaankin lisärahaa erityislapsista.
Just joo. Syyllistätkö LAPSEN siitä, että hän "ongelmakäyttäytyy"? Olet aika pihalla ja huonostikäyttäytyvä tyyppi. Ei voi kuin kauhistella kuinka paljon juuri sinä pystyt herättämään aggressiota nimenomaan lapsessa, kun nuo kaksi riviäsi kertovat ettei sinussa ole ihmisyyden häivääkään.
Hei: eihän lapsesta tartte oikeesti välittää. Suuret Laps-parka -mainokset riittää vallan mainiosti. Kauppa se on joka kannattaa.
Myös sijaisvanhempien kirjoittamat kirjat leimaavat sijaisperheissä asuvia. Ne ovat laittomia kunnianloukkauksia. Esimerkiksi kakun maku tai sijarin suunnittelema tärveltyneet. Ottakaa lasten vanhemmat yhteys Leeni Ikoseen.
Kiusaamisen taktiikka on just se, että ohitetaan kaltoinkohdeltu ja jaetaan Pääkiusaajille mitaleja. Lapsikauppiaat osaa. Syyttävä Sormi & Mainostoimi ovat Kivakumppaneita, jotka takovat Talouden Nimissä ihan mistä tahansa kuonastaan voittoa valehtelemalla ja ilman typeriä omantunnontuskia.
Palstan Kiusaajalla on täysi työ litsata kelpo vanhempia ja kelpo nuoria. Kiksinsä kullakin, kiusaajilla se on se, että on vaan ihan pakko ojentaa ja näyttää kansalaisille missä niitten paikka hänen mielestä on. Sellasta Fyhrer -leikkiä siis, 24/7.
Hei! Itse olen 20-vuotias nuori nainen ja asuin sijaisperheessä 3-vuotiaasta 17-vuotiaaksi enkä kyllä ole itse ikinä tuntenut oloani erilaiseksi tai että muut ihmiset ovat pitäneet/kohdelleet minua erilailla. Uskon, että tämä maailma on koko ajan muuttumassa suvaitsevammaksi eikä sijoitettujen lastenkaan tarvitse "hävetä" enää nykymaailmassa kohtaloaan.
Tosiaan leima jää lopuksi elämää