raskausajan diabetes

Nämä käytännöt varmaan riippuu ihan sairaalasta.

Taysissa kasvua seurataan ultralla mittailemalla sikiötä mutta kuvia ei saanut mukaan. Isä/tukihenkilö sai olla mukana tutkimuksissa

Kokemusra radista ei ole, mutta tampereella asuessani sikön kasvua seurattiin rv 20 eteenpäin kolmen viikon välein ultrassa. Ultra oli keskusäitiysneuvolassa, kertaakaan en tayssissa kyseisen asian takia käynyt (muilla kunnilla tietysti omat käytännöt)

Isä/tukihenkilö saa olla mukana.

Jännittävää, koska minä olen kolme lasta saanut viimeisen neljän vuoden sisään Tampereella, joka kerta raskausdiabetes, ja joka kerta yksi (1) ultra tämän vuoksi tehty, kokoarvio rv 34-36. :O

TAYS:n äitiyspolilta en saanut kuvia mukaani, keskusäitiysultrasta kyllä. Isä oli paikasta huolimatta tervetullut mukaan.

"Kokemus...." Niin nyt oli kyse radista ei muusta vaivasta. Ekassa minullakin kasvua seurattiin (rakennevian) Tampereella pelkästään keskusäitiysneuvolassa nyt kun puhkesi radi niin Taysissa koska heillä on siellä kätilö-diabeteshoitaja. Joka neuvoo ja antaa ohjeita elää tämän radin kanssa.

Ekassa en käynyt kertaakaan Taysissa.

Nyt radin takia olen menossa toista kertaa koska paastoarvot eivät meinaa asettua aloilleen ja iltainsuliini jouduttiin aloittamaan. Ja ekassa ultrassa siellä huomattiin sikiön olevan huomattavasti isompi viikkoihin nähden.

"2 4" Sulla varmaan arvot pysyneet radista huolimatta kunnossa? Kyllä polilla seuraillaan tiheämmin jos näin ei tapahdu. En olisi itsekään polille joutunut jos paastoarvot olisin itse saanut kohdilleen ja pysymään sallituissa. Vaikka radi diagnoosin olin saanut.

Ei radi aina tarkoita tiheämpää seurantaa tai ultria. Jos arvot pysyy kurissa eikä niissä ilmene mitään häikkää

Raskausdiabetes yleistyy - onnistuuko elintapaohjaus?

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2012;128(20):2052-3
Risto Kaaja ja Marja Vääräsmäki
Pääkirjoitus

Raskausdiabetes yleistyy huolestuttavaa vauhtia. Suomessa esiintyvyys lisääntyi vuosina 2006-2010 yli 30 % ja syntyneiden lasten rekisterin mukaan se oli vuonna 2010 jo 11,2 % (M Gissler, henkilökohtainen tiedonanto). Yhdysvalloissa tuoreet tutkimukset kertovat lähes joka viidennen raskaana olevan sairastuvan raskausdiabetekseen (Coustan ym. 2010). Heistä 5-10 %:lla todetaan tyypin 2 diabetes jo pian synnytyksen jälkeen ja 35-60 % sairastuu 10-20 vuoden kuluessa synnytyksestä (England ym. 2009). Myöhemmän diabeteksen riski on erityisen suuri ylipainoisilla raskausdiabeteksesta kärsivillä naisilla (Pirkola ym. 2010).

Suomessa raskausdiabeteksen nopean yleistymisen taustalla on taudin seulonnan tehostuminen vuonna 2008 julkaistun raskausdiabeteksen Käypä hoito suosituksen (2008) mukaan (30 %:sta 50-60 %:iin raskaana olevista) sekä väestön lihominen ja synnyttäjien korkeampi ikä (Kaaja ym. 2008). Raskausdiabeetikoiden lapsilla metabolisen oireyhtymän osatekijöiden esiintyvyys on lisääntynyt. Heillä on myös suurempi vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen (Hillier ym. 2007, Pirkola ym. 2010). Voidaanko tätä noidankehää pysäyttää?

Tärkeimmät riskiryhmille suoritetut interventiotutkimukset (Finnish Diabetes Prevention Study, FDPS, Diabetes Prevention Program, DPP) ovat osoittaneet hyvin, että elintapamuutoksilla, metformiinilla ja liikunnan lisäämisellä on mahdollista vähentää diabetesvaaraa huomattavasti (58 %) (Tuomilehto 2001, DPP 2002). DPP:n seurantatutkimus osoitti, että tulos säilyy intervention jälkeenkin, sillä diabeteksen esiintyvyys oli tutkimuksen aikana laihtuneilla vielä kymmenen vuoden kuluttua vähäisempi kuin verrokeilla (Knowler ym. 2009). Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa perusterveydenhuollon elintapaohjauksella onnistuttiin vähentämään diabetesriskiä runsaassa vuodessa 69 %:lla, jos henkilö pudotti vähintään 5 % painostaan (Saaristo ym. 2010).

Miten elintapaohjaus sitten toteutuu ja miten se tehoaa raskausdiabetekseen? Vaikka kohortti- ja seurantatutkimusten perusteella ravinnolla ja liikunnalla näyttää olevan yhteys raskausdiabeteksen ilmaantuvuuteen, ovat interventiotutkimukset toistaiseksi tuottaneet pettymyksen. Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella aloitettu satunnaistettu interventio (NELLI-tutkimus) ei näytä vähentävän raskausdiabetesta, mutta vastasyntyneiden paino oli interventioryhmässä pienempi kuin verrokkiryhmässä (Luoto ym. 2011). Tulos oli samanlainen myös toisessa vastikään julkaistussa satunnaistetussa suomalaistutkimuksessa (Korpi-Hyövälti ym. 2011). Tuoreessa meta-analyysissa todettiin ruokavalioneuvonnan ja liikunnan lisäämisen johtavan vaatimattomiin tuloksiin (Oostdam ym. 2011). Vaikka raskaus on otollista aikaa terveysneuvonnalle, ei tuona lyhyenä ajanjaksona voida oleellisesti vaikuttaa äidin terveyteen.

Tilanne ei näytä parantuvan myöskään synnytyksen jälkeen. Tanskalaistutkimuksen mukaan raskausdiabeteksen sairastaneista vain 18 % oli laihduttanut raskauden jälkeen ja 33 %:lla paino oli noussut (Stage ym. 2004). Erityisesti synnytyksen jälkeisestä elämäntapaohjauksesta kaivataan kunnollisia interventiotutkimuksia, joissa pureudutaan perusteellisesti laihduttamisen ja ruokavalion laadullisen parantamisen ohella myös liikuntaan. Olisi tärkeää vaikuttaa erityisesti ensisynnyttäjien elämäntapoihin, sillä raskausdiabetes uusiutuu yli 40 %:lla siihen kerran sairastuneista (Getahun ym. 2010).

Raskausdiabeteksen seulonta on lisääntynyt Suomessa oleellisesti uuden suosituksen myötä. Tuoreen tutkimuksen mukaan raskausdiabeteksen seulonnan kustannustehokkuus perustuu kuitenkin ensisijaisesti myöhemmän diabeteksen ilmaantuvuuden vähenemiseen tässä ryhmässä (Werner ym. 2012). Myöhempää diabetesta voidaan vähentää ainoastaan tehokkaalla raskauden jälkeisellä ohjauksella ja seurannalla. Laadukkaat kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että meillä on tietoa ja taitoa riskiryhmien ohjaukseen ja että tulokset tästä ovat olleet lupaavia. Taitotiedon vieminen väestötasolle on kuitenkin vielä kesken. Tehtävä ei ole helppo, ja saman ongelman kanssa painiskellaan myös muualla (Pierce ym. 2011). Keskeistä olisi alkajaisiksi sitouttaa synnyttäjät hoitamaan itseään ja ottamaan itse vastuu seurannastaan. Se on haaste neuvolatyöntekijöille. Seurannan voisi ainakin jossain määrin sitoa lapsen neuvolaseurannan yhteyteen. Puitteiden ja hoitopolun järjestämien perusterveys- ja työterveyshuollossa jää sitten meidän tehtäväksemme.

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä ja voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, joka EI OLE 10µg/vrk.

D-vitamiinin puute on maailman yleisin ravitsemuksellinen puutos.

Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa kesällä keskipäivällä ja se on yli 100 nmol/l. Tähän tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Terveyskeskukset kieltäytyvät mittaamasta D-vitamiinitasoja, joten kukaan ei siten tiedä missä mennään omalla kohdalla. Tätä kutsutaan tieteelliseksi lääketieteeksi (Evidence Based Medicine).

D-vitamiinin puute on yleinen ja se liittyy raskausajan diabeteksen riskiin, osoittaa uusi Bostonin yliopiston tutkimus.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2355


D-vitamiinin vaikutukset ihmisen terveyteen saattavat olla huomattavan laajat, Oxfordin yliopiston geenitutkimus vihjaa. Sen mukaan D-vitamiini vaikuttaa mm. MS-tautiin, nuoruustyypin diabetekseen ja Crohnin tautiin liittyviin geeneihin sekä yli 2000 muuhun geeniin.

Genome Research -lehdessä tutkijat kertovat DNA-sekvensoinnin avulla löytäneensä ihmisen genomista 2 776 paikkaa, joihin D-vitamiinin reseptoriproteiini sitoutuu, ja havaitsivat niiden kasautuvan monien autoimmuunitauteihin liittyvien geenien lähettyville. Havainto viittaa siihen, että D-vitamiini saattaa vaikuttaa mm. SLE-taudin (systeeminen lupus erythematosus), nivelreuman ja useiden syöpien syntyyn.

Tutkijat havaitsivat lisäksi D-vitamiinin vaikuttavan huomattavasti 229 geenin aktiivisuuteen, joista mm. IRF8-geeni on yhdistetty MS-tautiin ja PTPN2 nuoruustyypin diabetekseen ja Crohnin tautiin.

D-vitamiini vaikuttaa hyvin monien sairauksien kehittymiseen.

LÄHDE: Uutispalvelu Duodecim


Vuonna 2012 Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 100 µg:aan. Vauvojen rajana EFSA pitää nyt 25 µg ja 1–10-vuotiaiden 50 µg päivässä. Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm


D-vitamiinia myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa (iHerb) sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita.

Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokereilla, prosessoiduilla kasvirasvoilla (margariini, kasvirasvakerma jne...) ja rasvattomilla sokeririkkailla maitotaloustuotteilla. Ja mikä on lopputulos?

Joka kymmenes kolmivuotias suomalaislapsi on ylipainoinen. Viisivuotiaista ylipainoisia on jo joka kuudes, kouluikäisistä jo joka neljäs. Aikuisista joka toinen on ylipainoinen.

Lisäksi aliravitsemus ja väärä ravinto aiheuttaa sairauksia:

lihavuusepidemia
diabetesepidemia
osteoporoosin jatkuva kasvu
autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu
vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu
psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu
suolistosairauksien jatkuva kasvu
allergioiden jatkuva lisääntyminen
neurologisten sairauksien jatkuva kasvu
syöpäsairauksien jatkuva kasvu (joka kolmas sairastuu syöpään)
jne...

Suurin osa suomalaisista kuvittelee, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä ja vielä harvempaa edes kiinnostaa. Esim. aivot ovat 70% rasvaa ja tarvitsevat hyviä rasvoja joka päivä. Prosessoidussa kasvirasvassa (margariini, kasvirasvakerma jne...) EI ole mitään hyvää rasvaa aivoille eikä muuallekkaan elimistöllemme, päinvastoin. Ravinnolla on keskeinen merkitys psyykkiseen ja fyysiseen olotilaan ja terveyteen, joten EI ole ihan sama mitä suuhunsa laittaa.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Terveys on liiketoimintana hyvin tuottoisaa, katteet korkealla. Käytännössä tarkoittaa lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden tekevän saumatonta yhteistyötä kaikkien saadessa mojovat voitot, julkiset lääkärikeskukset on tietoisesti rampautettu ja lihavat lompakot ohjattu yksityisille. Asia tulee muuttumaan kunhan auktoriteettiuskovainen suomen pullakansa tajuaa tulleensa vedätetyksi oikein kunnolla ja ymmärtävät kokonaisuuden liiketoiminnassa, eivätkä enää sokeana kulje narun päässä infernaalisia laskuja maksamassa, lääkärin "määräys" ei enää toimi taikasanana.

Esim. masennus-, kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden myynti on miljardiluokan bisnestä. Pelottelutyylillä saadaan tietämättömät ihmiset ostamaan niitä ja pilaamaan jäljellä olevan terveytensä lääkkeiden haittavaikutuksilla. Sairasta, härskiä, suorastaan rikollista toimintaa.

DIABETEKSEN RUOKAVALIOHOITO

http://www.anttiheikkila.com/blogi/diabeteksen-ruokavaliohoito/

Muitakin kirjoja löytyy. Ihan kirjastosta. Ei maksa mitään. Voi ostaa omaksikin ja lainata kaikille kavereillekkin. Toki rahansa voi säästää lääkäreihin ja lääkkeisiin.



Tieteellinen näyttö puoltaa vankasti vähähiilihydraattista ruokavaliota diabeteksen hoidossa. Työstimme isolla tutkija- ja lääkärijoukolla kattavan artikkelin diabeteksen hoidosta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Artikkeli on juuri julkaistu tiedelehden verkkosivulla.
http://bit.ly/1yHLLyu