Kertokaa Hämeenlinnassa perhetyötä saaneet kokemuksistanne. Auttoiko perhetyö teitä vai aiheuttiko lisää ongelmia? Osasivatko työntekijät auttaa? Minkälaista kohtelua saitte?
Hämeenlinnan perhetyö- kokemuksia?
Uskaltaako ottaa?
10217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eI AUTA... eivät osaa auttaa ...lisää ongelmia ja syyllistämistä huonosta vanhemmuudesta ym... kannattaa sopia lastesi asioista exsi kanssa...
parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Mistä tiedät että avaajalla on ex? Kirjoitatko avauksen ihan itse?
satun tietämään työni puolesta
Tunnet siis avaajan henk.koht?
Kuinka typeränä pidät muita keskustelijoita?
Lastensuojelu sotkeentuu hanakasti avioeroihin ja huoltoriitoihin. Ne ovatkin oivallisia hetkiä sijaishuollon asiakashankinnalle, joka lähtee käyntiin perhetyöllä.
Lastensuojelu ei saa tietoja kenenkään avioeroista eikä sillä taatusti ole aikaa sellaisista kiinnostua. Tiedätkö miten lastensuojeluasiakkaaksi tullaan? Lapsesta tehdään lastensuojeluilmoituksia. Usein riitaisat erovanhemmat tekevät toisistaan roppakaupalla lastensuojeluilmoituksia, jolloin lastensuojelu saa tiedon perheestä. Yleensä lastensuojelun työntekijät sanovat vanhemmille, ettei tämä kuulu lastensuojeluun, vaan on vanhempien keskenään ratkaistava. Mutta joskus vanhemmat jatkavat niin kauan, että lapsi alkaa voida huonosti ja lastensuojeluilmoituksia alkaa tulla koulusta, pääiväkodista jane.
Mutta parhaiten eroperheet saa pysymään poissa lastensuojelussa sillä, että vanhemmat hoitavat keskenään asiansa eivätkä ainakaan tee aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Sellaisia ei kukaan sossu halua. Avioero ei ole lastensuojeluasia, vaikka monet vanhemmat niin tuntuvat luulevan.
Sossupaholainen et ole tehtäviesi tasolla. Sosiaalitoimen eräs tehtävistä on perheasioiden sovittelutehtävä. Puhut ihan puppua väittäessäsi että tarvitaan lastensuojeluilmoitus, ei tarvita. Sovittelussa sossupaholaiset saavat tietoonsa huolen aiheita ja perhettä voidaan auttaa lastensuojelun tukitoimin ennen kuin mitään vakavampaa sattuu. Perhesurmia on liikaa sossupaholaisten kieltäytyessä tai haluttomuudesta näkemään lasten hätää siellä missä sitä todella on. Kouluissa on kuraattorit ja opinto-ohjaajat, kyllä teillä tietoa on huonosti voivista perheistä joita teidän tehtäväkuvanne on auttaa, ettei ne perhesurmat ihan yllätyksenä teille tule. Avioero tai sen uhka on eräs liikkeelle paneva askel perhesurmiin. Ei tavallisissa perheissä tapahdu perhesurmia vaikka miten sossut ja media muuta hehkutatte.
Jokaiselle perheelle, joka tarvitsee apua ja itse tarpeesta ilmoittaa, voidaan tarjota tukitoimia. Apua voidaan tarjota myös perheasiain sovittelussa, Mutta jos perhe ei itse apua hae/halua, tarvitaan lastensuojeluilmoitus.
Tarkoitatko, että kaikkien eroperheiden lapset tulisi ottaa lastensuojelun asiakkaiksi, jotta perhesurmilta vältyttäisiin? Mistä sossu muuten voi tietää, että perheessä on avioeron uhka? Huh, huh, sanon minä.
Miten sitten on mahdollista että niin moni perhesurma tulee täytenä yllätyksenä kaikille? Avioeroaikeista ei tietoakaan?
Älä sönkkää. Se rasittaa.
Mitään ei menetä jos kokeilee. Itsel kokemuksia perhetyöstä, kun olin just eronnu. Sairastin masennusta ja voimat loppu. Lapsil oli kaikenlaisia oireita, koulupoissaoloja, ja käytöshäiriöö ja poika käytti päihteitä, siks sossut lupas meille perhetyötä. Varsinkin pojan kanssa perhetyöntekijällä oli tosi hyvät välit. Kävivät yhdes keilaamas jne. Paljon myös juteltiin itse perhetyöntekijöiden kans ja must tuntu, et sain apua omaan olooni. Sellasta käytännöllisempää kuin psykiatrialta. Tietty riippuu kemioista työntekijän kans. Mulle ero teki tosi kipeetä ja helpotti hirveest saada jutella siitä jollekin. Masentuneena sitä näki kaikki niin harmaana. Pienetkin asiat tuntu ylivoimaselta ja vaan tiuskin lapsille. Hermot oli tosi koetuksella, kun olin väsyny. Eikä ollu voimii olla lapsille läsnä. Ja tottakai ne kärsii. Isä ei oo eron jälkeen halunnut tavata lapsii. Isää ei pysty kukaan korvaan, mut toivotaan, et ymmärtäis joskus. perhetyöntekijöiden kans käytiin paikois, joissa ei olis tullu muuten käytyä. Tietty nyt on taas vaikeempaa, kun oon yksin kotona lasten kaa. Mut ainakin ne tietää, että mä välitän enemmän kuin mistään.