Vanhemmat erosi 7 vuotta sitten henkisesti ja 5 vuotta sitten virallisesti. Olen 15 vuotias tyttö ja ainut lapsi perheessä. Eron jälkeen isä muutti pois omaan asuntoon ja aloin käydä vuoroviikoilla molempien luona säännöllisesti.
Tän jälkeen aloin nähdä molemmat vanhemmat enemmän yksilöinä ja huomasin aika nopeasti kummalta olin saanut oppia. (äidiltä)
Isälle ero oli varmaan aika raskas asia sillä aina isän viikoilla kun tuli koulusta ja avasi oven, haistoi alkoholin hajun.
Riitaa synty helposti. Joskus jopa lukittauduin vessaan kun pelotti.(väkivaltaa ei kuitenkaan tapahtunut!)
Enimmäkseen isä moitti mua ja kuinka paljon muistutin äitiäni. Kuulin myös kuinka oon hemmoteltu pikkuprinsessa (vaan sen perusteella että olin ainut lapsi) Olihan se pelottavaa, mutta kun olin vasta jotain 9 v. , luulin sen olevan normaalia tai 'väliaikaista'.
Vähän aikaa sitten isä löysi uuden naisen, jolla on 3 lasta ja joskus saan kuulla kuinka iskä vertailee mua niihin.
Tää on jatkunut tähän päivään ja välillä mulla on niin paha olla että ihan itken ja sanon, että haluan pois. Meillä ei myöskään oo mitään yhteistä tekemistä niiden riitojen takia.
Mutta tässä tuleekin se vaikee kohta! Mä sisimmässäni tiedän että tää jatkuu vielä ties kuinka kauan ja tiedän että iskälle menossa on se riski että kuulen ne samat moitteet mitä oon sietäny jo suunnilleen 9 vuotta. Silti mä annan isälle aina uuden mahdollisuuden ja vaan toivon parasta, sillä isovanhemmat isän puolelta on mulle tosi läheisiä enkä halua menettää niitä! Riidoissa isä aina turvautuu menneisiin ja siihen kuinka usein se jäi kotiin hoitamaan mua kun äiti meni töihin. Voi olla totta mutta sillä ei oo mulle enää merkitystä, sillä en nää sitä enää isässä. Nään vaan temperamenttisen, ahdasmielisen miehen. Isällä saattaa olla omat mielipiteensä, mutta näin minä koen tän tilanteen. Oon sanonut monta kertaa isällenikin omiasta tunteistani mutta tuntuu ettei niitä kuunneltais lainkaan ja sit oletetaan että mä kuuntelisin. Äidille oon sanonut tästä ja oon saanut häneltä eniten tukea, mutta en oo kuitenkaan ihan varma. Mitä mieltä ootte? D:
Pitäisikö 'erota' isästä?
isäongelmia
2
179
Vastaukset
- vantaan typy
Hylkää isäs iha oikeesti. siis mitä vittuu
- joopelis
Mun mielestä sun kannattas puhuu sun isälle suoraan sen käytöksestä ja siitä miten se loukkaa sua. Jos se ei auta/sun isä käyttäytyy välinpitämättömästi eikä muuta tapojaan ni puhu sun äidille ja sano ettet enää halua mennä isälles. Ja voisithan sä silti viel olla yhtetksissä ja tavata sun isän vanhempia. Sinuna kuitenkin ottaisin "aikuismaisen" otteen tästä tilanteesta koska isäs on kuitenkin sun verisukulainen ja se varmasti rakastaa sua sisimmässään. Tsemppiä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1911330
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138893- 85842
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?51730Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t252622Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä311597Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55579- 53574
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7570