Patikointi Pattiksella

Walking streetille lähdet vaeltelemaan, siinä sitä onkin vaeltamista.

http://pattaya.angloinfo.com/af/349/pattaya-walking-hiking-and-climbing.html

Koh Sametin keskiosissa kiertelee hieno vaellusreitti. Suora liittymä esimerkiksi Malibun rannalta.

Muutoin kylällä kierrellellessä tulee äkkiä 10 km paikallisvaeltelua, kunhan ei aina hyppää lava/mopo-taksiin. Rantabulevardit ovat hienoja vaellusväyliä, etenkin kun muistelee Suomen märkää alku- ja lopputalvea.

Soita Akadech Pungpob 66859560423 (pattayatourstravels), hän järjestää turvallisia lähialueen vaellusretkiä. Ryhmän minimikoko 3 henkeä.

Kävelet Suvarnaphumilta matkalaukun kanssa Maikan paariin, siihen päättyy vaellukset.

Tämähän onkin tosi mukava ajatusviritelmä, suorastaan riemastuttava.
Pattaya on maailman erinomaisimpia paikkoja patikkaretkille. Lähtö voi tapahtua aivan oman hotellin portailta ihan mihin suuntaan tahansa. Jos on hivenenkin epävarma siitä että käpyttelee liian kauas niin kannattaa palkata mukaan paikallinen opas lähibaarista.

Tietysti kun opas tajuaa pelin hengen niin ei kyllä ole ihan kybällä mukana varsinkin jos sillä on korkkarit ja roiskeläppämekko. Se ryhtyy vinkumaan jo parin sadan metrin jälkeen ja ehdottaa lava- autoa ja kysyy minne helv'ettiin tässä oikein ollaan menossa? Että patikoijalta vaaditaan tietysti hieman paikallistapojen- ja kulttuurin tuntemusta. Älkää ottako sauvoja mukaan, ne aiheuttavat valtaisan kohun ja naurunremakan ja saatte hullunleimat otsaanne koko lomanne ajaksi.

Patikointi niin kun suomalainen sen ymmärtää on thaikuille täysin vieras ja naurettava ajatus. He pitävät varjossa istumisesta ja juoruilusta ja sopan syönnistä.

Jos nyt haluaa itsensä väsyttää muulla tavalla kuin naimalla niin suosittelen isolle Buddhalle menevien portaiden ees taas juoksua. Kyllä kunto kohenee, läskit ohenevat ja taatusti on halpa harraste...

Ilahduttavan hienoa todenmakuista jorinaa herra kaikki tyylillään. Ei sauvojaan häpeä ja hyvä niin.

Todellakin; jokainen taaplaa tavallaan ja niin sen pitää mennäkin.
Joo, aina en tiedä menenkö nukkumaan ennen sammumista vai sammunko ennen nukahtamista mutta kai lopputulos on sama. Sen aina muistan että ennen tajunnan menetystä opas paijaa söpösti päästä, ja peittelee hellästi kiitoksena päivän hyvistä töistäni.
Erittäin harvoin kukun auringonnousuun; herään yleensä Pattiksella jo 7- 8 aikoihin virkeänä kuin peipponen koska aurinko heloittaa enkä halua törsätä päivääni nukkumalla. Toki niinkin on tapahtunut, tosin harvoin.

Aamuhetkiä olen aina ylistänyt koska se on päivän paras hetki. En nyt kuitenkaan jaksa tuhlata enegiaani kävelyyn vaan käytän aamuiset terämiesvoimani naimiseen. Pikku gankkusessa on aisa kuin kiviaitaa, sillä kantaisi kympin sangon ainaskin toiseen kerrokseen. Turhaa mokomaa luonnonlahjaa on hukkaan heittää... tietysti suorituksenvarmentajilla on tähän osansa mutta keinot pyhittävät pyhät tarkoitukset.
Näistä pyhistä. Jotkut opastyttöset aamulla nakupelleinä ovat kädet yhdessä siinä sängyllä ja välillä hieman siinä kumartelevat. Kauniit pyllyt siinä sitten hohtavat...
Sa vanhankin mielen taas nuoreksi saa.

Aurinko pilkistää ilkikurisesti verhon raosta ja tiedän että tästäpä onkin tulossa todella kiva Pattis- päivä.

Vastedes ja toistaiseksi kirjoitan rekisteröidyllä nimimerkilläni joka yllä.
Jätkät vittuilivat rekisteröimättömyydelläni jonka nyt korjasin. Numeroita ei saa nimimerkissä esiintyä jostain syystä eli 28:a ei saa rekisteriin.

Jatkan tuosta aamuhetkestä; kun aurinko sieltä jo pilkistää. Istun sohvalla aamupaukun kera ja katselen oppaan päivän avausta kun hartaushetkeään viettää. Ymmärrän pitää lättyni kiinni koska tiedän ettei tuo nyt kauaa vie.
Ja toden totta, kauniskaarinen pylly hohtaa ihanan mattana sen nauravan kurkistelevan auringon hohteessa. Itsellänikin naama jo korvissa. Hartaushetken päätyttyä siirryn viekkuhoitoon joka näppärästi sujuukin. Voin vain huokailla Pattaya- aamujen ihanuutta sekä kipristellä varpuleitani ammattimaisen hoiturin kansainvälisen huulenheiton käsittelyssä. Siirtyy sitten ratsastamaan vaikka olisin halunnut huulenheiton jatkuvan vielä hieman aikaa...

Pave siellä jo oveen koputtellee ja kiedon pyyhkeen ja äijän sisään päästän, tuttu on opas muuassansa. Tekevät meille aamulöpinät ja sovittelevat juuri ostamiani napakoita kalsareita. Kaikki 10 sovittelevat ja näyttävät niitä meille pyllyään pyörittäen. Pave on aivan taivaassa kun esiin marssitetaan Chelcie- kalsarit(oik. kirj. ei tark.) koska on seuran iso fani. Täytyy sanoa että paremmin ne likkasille sopivat kuin meille. Pavellakin kalsarit roikkuivat luuperseensä päällä kuin rätti mutta likallensa olivat ihanan napakat...
ihanata oli kerransansa tämä alusvaate- esittely joka sekin kuului siihen tonnin vuorokausihintaan.