Harkitsen lihavuuteni hoitamista ns. laihdutusleikkauksen avulla. Millaisia kokemuksia ko. operaatiosta ennen ja jälkeen ja miten toipilasaika meni?
Laihdutusleikkauskokemuksia?
Obesitas
12271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Googleta tai laita suomi24 hakuun lihavuusleikkaus, niin löytyy tietoa.
Leikkaus on varsin hyvä keino pudottaa painoa ja samalla saada sokerit tasapainoon. Operaatio ei nykyisin ole kovin vaikea toimenpide, mahalaukun ohitus kestää pari tuntia ja toipuminen kotikuntoon pari kolme päivää, mutta sitten tulee se vaikeampi juttu kun pitää opetella kokonaan uusi elämäntapa säännöllinen ruokarytmi noin kahden tunnin välein syötävä liikunta jokapäiväiseksi. Tämä kaikki on niin yksilöllistä, mutta minulle omakohtaista , alkupaino 140 nyt 85 ja leikkauksesta reilu vuosi. Suosittelen jos olet kokeillut kaikki muut konstit, eikä niistä ole ollut apua. Kaikissa toimenpiteissä on omat riskinsä, mutta suosittelen siitä huolimatta. Ennen leikkausta boutuu olemaan pari kertaa ene kuurilla jolla testataan oletko tosissasi ja pystyt noudattamaan annettuja ohjeita ja samalla kun laihtuu nlln maksan koko pienenee ja helpottaa leikkausta (mahtuu paremmin työkalut sisälle vatsaan). Toivottavasti tästä olisi edes vähän apua päätöksentekoon leikkauksen suhteen.
Miksi ei voisi ensin kokeilla niitä uusia elämäntapoja (desi tai kaksi ruokaa/juomaa parin tunnin välein, liikuntaa joka päivä) vaikkapa vuoden verran, ja sitten vasta leikattaisiin jos ei uudet elämäntavat auta?
Aloittajalle suosittelisin juurikin JO LEIKATUN tavalla elämistä. Siinä voisi sitten miettiä, haluaako kieltäytyä koko loppuelämänsä tietyistä jutuista, vai olisiko mahdollista saada paino pysymään mukavissa lukemissa kotikonstein.,
Vähänpä tiedät! Päästäkseen leikkaukseen on oltava rankkoja laihdutusyrityksiä ja huomattavaa laihtumista. Ei yksutyisellekään pääse hetken mielijohteesta.
Onko mitään kontrollointia vai onko ilmoitusluonteinen asia.
Niin mikä?
No sen verran tiedän, että pussiruokavaliolla useimmat leikattavat laihduttavat sen verran, että maksa on riittävän pieni leikkaukseen.
Elämäntapamuutos ei ole tarkoituksena, vaan nopea painonpudotus leikkausta varten.
Senkin verran tiedän, että aika moni lihoo takaisin entisiin mittoihinsa muutaman vuoden kuluttua leikkauksesta.
Sinänsä ihan ymmärrettävää: kuka jaksaisi olla loppuelämänsä "dieetillä".
Mutta vuoden laidutuskuuri olisi hyvä indikaattori motivaatiosta, ja ehkäpä vuoden jälkeen ei leikkausta tarvitsisi edes suorittaa.
Jäämme odottamaan tutkimuksia asiasta lisää. Onhan tämä verrattain uusi ilmiö, siis leikkaukset.
No ei tosiaankaan ole uusi ilmiö, muualla maailmassa niitä tehdään runsaasti, Suomi tässä asiassa takapajula, myös henkisessä mielessä.
"Verrattain uusi ilmiö" -lausahduksella tarkoitin sitä, että vasta viime vuosina on pystytty kokoamaan tilastoja leikkauksen todellisista vaikutuksista pidemmällä aikavälillä MAAILMANLAAJUISESTI.
Vielä on kuitenkin opittavaa: esimerkiksi kukaan ei vielä tiedä, miten teini-iässä leikattujen terveydentila kehittyy, kun he tulevat keski-ikään ja mahdollisesti jopa vanhuusikään.
Nimittäin, jos ihminen joutuu koko ikänsä syömään synteettisiä vitamiini- ja hivenainevalmisteita varmistaakseen ravintoaineiden saantinsa, voi seurauksena olla myös vakavia puutostiloja. Ihan vain siksi, että synteettiset valmisteet imeytyvät huonommin kuin tasapainoisesta ja puhtaasta ruokavaliosta saatavat.
Tilastoinnista vielä: jonkun verran on koottu jo tilastoja siitä, kuinka moni lihoo takaisin, kuinka moni ei leikkauksesta toipumisen jälkeen laihdu enää merkittävämmin, ja kuinka moni syö itsensä hengiltä (näitäkin on, onneksi harvassa). Sekä tietysti heistä, joita leikkaus auttaa saavuttamaan terveellisen painon.
Pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä ole paljon voitu tilastoida, joten leikkausten hyödyllisyydestä voidaan tehdä päätelmiä pääasiassa vain yksilötasolla.
Siksi odotankin innolla yhä uusia tutkimustuloksia.
Ja toisaalta haluan muistuttaa leikkauksesta haaveilevia siitä, että itselleen kannattaisi tehdä selväksi, ettei se leikkauskaan mikään "quick fix" ole, vaan jos haluaa tuloksia, on sitouduttava loppuelämänmittaiseen dieettiin (=ruokavalioon).
Leikatuista potilaista kertyy enenevässä määrin tietoa, kun leikkauksia on tehty n. 10 vuotta. Suosittelisin lukemaan seuraavan artikkelin:
How a third of gastric surgery patients put ALL the weight back on
Löytyy osoitteesta: http://www.dailymail.co.uk/health/article-2174497/How-gastric-surgery-patients-ALL-weight-on.html
Toinen hyvä artikkeli muista sivuvaikutuksista löytyy täältä:
http://www.nbcnews.com/id/26076054/ns/health-diet_and_nutrition/t/miracle-weight-loss-isnt/#.VFyiX8nETcg
Kiitos artikkeleista. Olen leikkaukseen menevä. Varsinkin jälkimmäinen artikkeli oli varsin monipuolinen. Tietysti pelottaa mahdolliset komplikaatiot, jotka kuitenkin ovat onneksi harvinaisia. Toisaalta, jos edessä on jatkuvasti kohoava paino yhdistettynä vanhuudessa tuleviin vaivoihin (vanhuus on lähellä), luulen, että leikkaus on minulle kuitenkin pienempi riski.
Täällä aika moni heittelee kommentteja asiasta omakohtaisesti mitään tietämättä.
Itse olen läpikäynyt kyseisen leikkauksen puolitoista vuotta sitten ja suosittelen lämpimästi mikäli muut keinot eivät enää auta. Itse olen ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Tunnesyöjä, joka nuorena aikuisena sairastui bulimiaan, vaikka sitä ei kukaan diagnosoinutkaan. Kun lakkasin oksentelun, niin ahmiminen jäi. Järkikulta kyllä huusi monet kerrat hoosiannaa, mutta tunne vei mennessään ja syyllisyys palautti maan pinnalle. Ja sitten taas söin pahaan oloon jne. Söin vaikka ei ollut nälkä, suhde ruokaan oli todella väärä.
Tämä kuvio on usein se mitä normaalisti ruokaan suhtautuva hoikka ihminen ei kykene ymmärtämään. Sanotaan vain, että ota itseäsi niskasta kiinni...no niinpä, jos se olisi ollut noin helppoa, niin maailmassa ei olisi lihavia lainkaan, pätee myös juoppoihin ja narkkareihin jne. jne.
Itse mietin leikkausta jo pidemmän aikaa siihen kuitenkaan uskaltautumatta, kunnes vaaka näytti jo 148. Koska taustalla oli ahmimista, niin se testattiin, olenko leikkauskelpoinen. Painoindeksi yksistään jo riitti perusteeksi leikkaukseen, mutta ahmimishäiriöstä sain niin alhaiset pisteet, että sekään ei ollut este. Tosin tein tosissani töitä ennen leikkausta sen kanssa, että opettelin syömään rauhallisesti ja pureksimaan ruokani kunnolla. Se vei oikeasti kauan aikaa, kun olisi vain tehnyt mieli hotkaista kaikki kerralla. Sain kuitenkin ruokatavan hallintaan. Vuodessa painoni putosi 50kg. Ylimääräistä on edelleen, mutta uskon sen laskevan kunnes pääseen eroon muutama kuukausi sitten aloitetusta lääkkeestä, joka vaikeuttaa painonhallintaa. Pääasia on, että paino ei nouse. Hankaluutta tuottaa paremminkin se, että en syö riittävästi, päivittäiset kalorit jäävät jatkuvasti vajaiksi, koska minulla ei ole lainkaan enää näläntunnetta ja ahmimishimokin on hävinnyt. Mielitekoja toki on kuten ennenkin, mutta niitä on huomattavasti helpompi hallita. Se on kuitenkin todettava, että leikkaus ei poista sitä koskaan, että ruokailuun ja siihen liittyviin asioihin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota.
Sokeriarvoni ja verenpaineeni ovat ok, tosin niissä ei ollut kyllä ongelmia vielä ennen leikkaustakaan, mutta muutaman vuoden sisällä nekin olisivat varmasti olleet yläkantissa.