Mitä on Suomesta/suomalaisuudesta jäljellä?

Mitä valitat.
Minä olen suomalainen, ja aina haluankin olla.

Koskaan ei ole ollut minkään maalaisuutta, aina kaiken maalaisuudet on muuttunut ja kehittnyt muun maalaisien vaikutuksesta. Suomalaisuus on kauan ollut lähinnä versio ruotsalaisuudesta. Viime vuosikymmenet amerikkalaistunut - kuten ruotsalaisuuskin.
Jne.

Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Mikään ei ole pysyvää pienenä kansakuntana osa kokonaisuutta parempi olla suomalainen kun on syntynyt täällä,

- mämmiä
- joulupukki
- sauna
- vihta
- puhdas luonto
- talvea on vähän vaikea hukata
- juhannus
- kohtalainen työmoraali
- tähän perään heti pakko laittaa koskenkorva
- suorasukaisuus
- kaamosmasennus
- iskelmät
- Micheal Monroe

Jatkanksmää vielä?

oikeastaa ei muuta kun ryssäviha

Ketjun aloittaja on RKP:stä, vihreä, vassari/jaakonsaari-halonen-demari tai humanisti. Viimeiselle ei ole maailmassa olemassa mitään yksiselitteistä käsitettä ja ensimmäiset häpeävät Suomen kansaa ja maata.

Minulle tämä maa on Suomi, enkä voi olla muuta kuin suomalainen. Minusta ei saa muun kansan ihmistä, vaikka yrittäisin kuinka.

Otsikossa on oikeastaan 2 eri asiaa.... Suomihan on jäljellä, melkein sellaisena kuin liittoutuneet sen sodan jälkeen sopivat (Porkkalahan saatiin takaisin myöhemmin) ja Karjala taas... Hmm... Ehkei me sitä edes enää haluta takaisin?

Suomalaisuus taitaa olla muutospaineessa vielä pitkään. Suomalaisiksi ovat hakeutuneet myös maahanmuuttajat ja nuoret miehet heistä käyvät armeijankin.
Globaaleiksi meitä on kasvatettu kiivaasti nyt ainakin 90-luvulta lähtien, jos ei jopa 80-luvulta lähtien? Olemme huomanneet joissakin omissa tavoissamme sellaista, mikä muualla herättää ihmetystä (saunominen alasti), viininmyyntikielto elintarvikeliikkeissä, humalahakuinen alkoholin nauttiminen, suorapuheisuus jota suomalaiset itse tuntuvat arvostavan saa ulkomaalaisen melkeinpä nieleskelemään, small talkin puuttuminen, hiljaisena kuunteleminen ilman minkäänlaisia välihuudahduksia. No, siinä muutama.
Ihanteellisena voisi pitää ympäristön suojeluun liittyvän kasvavan kiinnostuksen ja yleisesti jo paheksutaan heitä( yleensä vanhempi sukupolvi) joka surutta hankkiutuu eroon jätteistään heittämällä ne vesistöön ja metsiin tai hautaamalla omalle tontilleen.
Suomalaisuus? Hmm... Ugrilainen kielipohja, käviskö se?

Kun tuota toista ketjua luin niin ainakin suomalaisten kateus voi edelleen hyvin. Sossukansa kieriskelee sen kanssa kun eivät ole itse saaneet aikaan kun liudan luuserikakaroita.

Suomalaiselle lehdistölle toivoisi enemmän selkärankaa ja ryhtiä.
Jos maailmalla joku kohteliaasti kehuu suomalaisia, niin täällä ollaan lääpällään,
. Tuntuu, ettei ymmärretä, että kohteliaaseen käytökseen kuuluu pieni huomio.
Auta varjele maailmanääristä tulee kielteistä palaute suomalaisista tai Suomesta, niin täällä melkein kieriskellään tuhkassa.
Suomalaiset on aika hanakoita olemaan oppimestareina maailmalla.
Ei siitä Suomelle paljon hyötyä ole ollut, Parempi, kun olis hiljaa.
Niin, että suomalaisuudesta on jäljellä oppimestari , nöyristely. ja kiitoksenkipeys.

Minun mielestäni suomalaisuutta on aina kuvannut pragmaattisuus ja se on Suomen menestyksen taustalla ja maan elinehto. Emotionaalisuus on viime vuosina kuitenkin vallannut tilaa pragmaattisuudelta täälläkin, ja voi olla että se tuottaa vielä isoja ongelmia.

Muisto vain on jäljellä. Suomen pöyristyttävän laaja virkamiesrikollisuus tuhosi kaiken. Aivan kaiken!

Mitä muuta olisimme jos ulkomailla kysytään kuka olet tottakai suomalainen varmasti tulevaisuudessakin, eurooppalainen asukas maapallolla.