Naimisiin menneet!

tuota minäkin ajattelin ennemmin. elämä yhdessä lapsien ja oman kullan kanssa omassa yhteisessä kodissa on ihan tarpeeksi, rakkautta ja onnellisuutta riittää ilman papin aamentakin. meillä perimmäinen syy (rakkauden lisäksi tietenkin) naimisiin menolle oli halu turvata perheemme tilannetta jos vaikka toinen meistä kuolisi. toisin sanoen siis avioliiton edut avoliiton etuihin verrattuna ovat sen verran parempia. kuulostaa aikas lailla tylyltä, mutta sitä on ajateltava elämän nurjaakin puolta. mutta ihaninta oli hääjärjestelyiden edetessä huomata, että sitä rakastui yhä enemmän omaan kultaan :) mutta mutta, jokaisen oma valinta tietenkin!

Minä menen naimisiin mieheni kanssa 1) tulevien mahdollisten lasten vuoksi, 2) mieheni vaarallisen työn vuoksi, 3) olemme hakeneet migrantiksi, mieheni "pisteet" eivät riittäisi yksinään kuten eivät minunkaan, mutta yhdessä avioparina saamme ne riittämään ja voi ollakin, että jos kaikki muu menee ok, parin vuoden päästä pääsemme aloittamaan alusta uudessa kotimaassa, 4) ihan vain rakkaudesta haluan jakaa kaiken, myös omaisuuteni virallisesti hänen kanssaan, 5) emme ole kumpikaan kovin ylpeitä sukunimistämme tai perheistämme, suorastaan päinvastoin. Naimisiin mennessämme meille tulee molemmille kokonaan uusi sukunimi ja "aloitamme oman suvun".. kuulostaa kummalta, tiedän, mutta tässä ihan rehelliset "syyt" naimisiin menoon.
Olemme kolmekymppisiä ja ensimmäistä kertaa (toivottavastija oletettavasti myös viimeistä)kumpikin asialla, olemme asuneet pari vuotta yhdessä ja joutuneet jo miehen työn vuoksi tilanteeseen, jossa olisi ollut hyötyä siitä että olisimme naimisissa.

Minä menen naimisiin mieheni kanssa 1) tulevien mahdollisten lasten vuoksi, 2) mieheni vaarallisen työn vuoksi, 3) olemme hakeneet migrantiksi, mieheni "pisteet" eivät riittäisi yksinään kuten eivät minunkaan, mutta yhdessä avioparina saamme ne riittämään ja voi ollakin, että jos kaikki muu menee ok, parin vuoden päästä pääsemme aloittamaan alusta uudessa kotimaassa, 4) ihan vain rakkaudesta haluan jakaa kaiken, myös omaisuuteni virallisesti hänen kanssaan, 5) emme ole kumpikaan kovin ylpeitä sukunimistämme tai perheistämme, suorastaan päinvastoin. Naimisiin mennessämme meille tulee molemmille kokonaan uusi sukunimi ja "aloitamme oman suvun".. kuulostaa kummalta, tiedän, mutta tässä ihan rehelliset "syyt" naimisiin menoon.
Olemme kolmekymppisiä ja ensimmäistä kertaa (toivottavastija oletettavasti myös viimeistä)kumpikin asialla, olemme asuneet pari vuotta yhdessä ja joutuneet jo miehen työn vuoksi tilanteeseen, jossa olisi ollut hyötyä siitä että olisimme naimisissa.

Naimisiin voi mennä häähössötyksen riemusta mutta avioliitto on vähintäänkin ajateltava juridisena asiana.
Avopuoliso ei saa leskeneläkettä. Avopuoliso ei peri. Avopuoliso saa olla tarkkana omaisuuden omistusosuuksien kirjaamisessa.

Pikku juttu, naimisiinmeno. Nimi paperiin ja viranomaisten silmissä olette oikea pari eikä kaksi kämppäkaverusta. Ei tarvi häähössää, ei tarvi rahanmenoa, ei tarvi kuulua kirkkoon. Maistraattiin mars ja asiat kuntoon.

Jos on jo lapsia ja asuntokin hankittuna niin en voi ymmärtää vitkuttelua tai kitinää sitoutumiskammosta. Naimisiinmeno on lastenhankinnan rinnalla pientä. Puolisosta pääsee eroon, vanhempi olet ikuisesti.

naimisiin olemme menneet siittä syystä että,rakastamme toisiamme todella paljon ja halumme sitoutua toisimme olemme tunteneet toisemme niin kauan ja tulevien lapsien takia