Tuntuu että koko maailma kaatuu päälle eikä mistään tule mitään. Enpä tiedä kuinka kauan jaksan taaskaan pysyä toimintakykyisenä.
Ahdistaa taas kaikki asiat
Ahdistunut mies
15289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En siis meinaa jaksaa kamppailla sosiaalisia pelkojani vastaan kun se vie aivan älyttömästi voimia ja nukkuminenkin on sen takia huonoa.
Tällaista se on ollut jo viimeiset 8 vuotta.
Oletko kokeillut heroiinia? Kuulemma tuonut apua monille.
Voi ollakkin tuonut mutta toisaalta se pilaa elämän lopullisesti.
Voihan siinä niinkin käydä juu
Hae ihmeessä apua vaikkapa psykologilta äläkä yksin murehdi! Sitä on saatavilla kun vain haet sitä. Ja mieti, mistä sosiaaliset pelkosi johtuvat. Tunnetko olevasi muita huonompi jotenkin tai pelkäätkö mokaavasi. Huomaa omat hyvät puolesi ja yritä kohottaa itsetuntoasi.
Varmaan olet jo saanut apua, mutta ei ole tuottanut toivottua tulosta. Kirjoittele täällä: saat niin pahaa oloasi. Heroiinista ja päihteistä ei ole apua. Auttaisko liikunta.
Kerro miten koet noita sosiaalisia pelkoja. Ahdistaako kaupassa käynti, jos tulee kadulla vastaan ihmisiä vai liittyykö pelot yleisötilaisuuksiin osallistumista?
Oikein arvasit että olen jo hakenut ongelmiini monenlaista apua tässä vuosien varrella mutta mikään ei ole tuottanut toivottua tulosta. Myös kaupassa käynti ja oikeastaan kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet tuottavat minulle suuria ongelmia. Jos vaikka joku tuttu kaverikin on tulossa kylään muutaman päivän päästä niin saatan jännittää sitäkin.
Kyllä liikunta varmasti piristää mieltä mutta tuskin se mikään ratkaisu on näihin jännitys/pelko-ongelmiin.
Itsellä on myös paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Kaupassa en ole moneen vuoteen käynyt. Asunnossani vain vietän kaiken aikani. Enkä tiedä mitä voisi asialle tehdä, tuskin mitään.
Ahdistunut mies;
Kuulostaa niin tutulta. En tiedä helpottaako yhtään (luultavasti ei), mutta et ole ongelmasi kanssa yksin. Itse oikein hämmästyin kun minulle selvisi miten yleistä ahdistuneisuus ja sosiaaliset pelot ovat.
Hassuinta ja kamalinta näissä peloissa on niiden absurdius. Se, että hyvän ystävänkin tapaaminen voi olla ylivoimaista, jännitys kestää päiviä, päässä kohisee, vatsa sattuu ja mielessä kiertävät ajatukset "en selviä tästä, tästä ei tule mitään, loppuelämäni on tällaista, tämä on hirveää, haluaisin vain itkeä". Jokainen hetki tuntuu kamppailulta, lihakset ovat jännittyneet ja henkeä puristaa.
Oletko syönyt mitään lääkettä, miettinyt ruokavaliota tai jutellut asiasta kenenkään kanssa?
Itse olen saanut jonkin verran apua alan kirjallisuutta lukemalla. Oloa on myös jonkin verran helpottanut E-Epan ja D-vitamiinin lisääminen ruokavalioon. Tietysti tähän ongelmaan voisi syödä myös reseptilääkkeitä, mutta pyrin välttämään niitä viimeiseen saakka. Pitäisi yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, mutta välillä se on vain niin tavattoman vaikeaa. Suorastaan tuskallista.
Mielestäni syön kyllä ihan monipuolisesti ja melko terveellisesti. Käytän aina välillä beetasalpaajia ja bentsoja. Yleensä otan vähän kumpaakin samanaikaisesti.
Yksi ajatus , josta voi olla apua.
Moni asia elämässä tuntuu vaikealta ja ne tuntuvat vaikealta niin pitkään kun sitä jaksaa.
Sitten kun lakkaa välittämästä, pääsee asian ylitse.
Eli jos jännittää, niin opettele ajattelemaan että " jännittäköön" ja sitten vaan menet.
Mikään ei muutu , jos itse et lakkaa turhasta asiasta kiinni pitämistä.
Itsellä on ollut kovin samanlaista ja lopulta minulla ei ollut aikaa eikä voimia enää asiaan ja kas kummaa, ongelma ratkeaa. Silti välillä palaa samat fiilikset, mutta mitä sitten. Taas jännitän jos jaksan. Jos en jaksa välittää, niin sitten se menee ohi.
Outo oravanpyörä. Jos on voimia jännittää ja pitää kiinni jännityksestä niin se jatkuu. Kun voimat loppuvat ja en jaksa välittää syistä tai asiasta, niin se siitä.
Tiedoksi, että ihan jokainen terve ihminen jännittää enemmän tai vähemmän.
Se kuuluu jollain tavalla terveeseen kasvamiseen vaikka painavalta ja hankalalta tuntuukin. Se on jonkinlaista itsekritiikkiäkin ja se usein taas on elintärkeää tulevaisuutta katsellessa.
Eli siis jännitä jos haluat ja jaksat. Kun päätät, että ihan sama vaikka jännittäisi, niin sitä ei olekaan??
ahdistunut mies, minkälainen sosiaalinen elämä sulla on? Mainitsit kavereista, eli jonkinlainen ystäväpiiri on? Tietävätkö asiasta? Voivatko auttaa/tukea sua?
Oletko työkykyinen/työssä?
Oletko itse tietoinen mistä ahdistuksesi johtuu?
Nää on aika merkittävii asioita.
En ole työkykyinen enkä juurikaan kehtaa kavereitani vaivata omilla ongelmillani kun näemme erittäin harvoin.