Muut ikäiseni valmistuu yliopistoista..

Sössiminen kuuluu elämään. Turha kadehtia..toisten ns ulkoisesti hienosta elmäsät voi löytyä kuule vaikka mitä harmia. Hae opiskelemaan..vielä ehtii..menen itsekin opiskelmaan ja ikää miltei 50v..

Jep, sössiminen kuuluu elämään, etkä tiedä mitä kukakin vielä ehtii. Ei kannata vertailla toisiaan muihin; haluaisitko olla lääkäri tai asianajaja? Pitkät opiskelut, vaikea duuni, pitkät päivät.

Kukin saa elämässään sen mitä itse haluaa (paitsi jos sattuu jotain kauheita, sairastuminen, onnettomuus, narsisti puolisoksi -mutta yleisesti ottaen). Jos joku haluaisi balettitanssijan vartalon mutta rakastaa suklaan syömistä, niin hän ei oikeastaan halua sitä vartaloa, koska balettitanssijat eivät saa syödä suklaata. Hän haluaa syödä suklaata ja on onnellinen kun saa tehdä niin, eli ei sitä ballerinaa ollenkaan kannattaisi kadehtia. Sotkua syntyy vain siitä kun ihmiset luulevat haluavansa jotain -vaikka lääkärintyön statusta tai ballerinan vartaloa -ajattelematta että paketissa tulee muutakin -pitkät päivät ja suklaan puute.

Itse kadehtisin ihmisiä joilla on ollut sama läheinen ystäväpiiri koko ikänsä, omat ystäväni kun on ripoteltu pitkin maailmaa ja näen heitä vähän -mutta sitten tajuan että itse halusin nähdä maailmaa, ja jos olisin ollut aloillani luomassa sitä ystäväpiiriä en olisi ollut onnellinen.

Jos koet kadehtivasi jotakuta niin ajattele todella haluaisitko heidän elämänsä -sen kaiken, ei vain rusinoita pullasta. Luultavast et haluaisi (jos kaikki siinä miellyttäisi niin sittenhän olisit luonnostasi tehnyt niin että elämäsi olisikin sellainen).

no jos olet alle 50, niin sulje netti, ja alapa heti lukea pääsykoekirjoja. Ja tee se niin että näkyy että tiedät mitä haluat. Lopeta haahuilu, heti. Tarvittaessa uhraa muita kivoja asioita, jos vaan tiedät mitä haluat, ja haluat tarpeeksi lujasti.Teoista se näkyy mitä ihminen oikeasti tahtoo, ja mitkä ihmisen todelliset arvot ovat. Itse aloitin pikakoulutuksella yhteen ammattiin, olin sitten töissä ja säästin opiskelua varten, kun olin persaukinen perinnötön, ja varsinaisen opiskelun pääsin aloittamaan vasta 23v. Tein viimeisen tutkintoni 2-3 kk 50-vuotisssyntymäpäiväni jälkeen, joten et ole liian vanha. Opiskeluja vaativissa ammateissa pitää muutenkin varautua siihen että opiskelu ei lopu koko työuran aikana. Jos et sitä tahdo niin unohda koko juttu.

Voithan sinä yhäkin ruveta opiskelemaan. Ei opintie pääty kouluun ja jos olet alle 40 vuotta vanha sinulla on vielä mahdollisuuksia vaikka mihin.
Jos opiskelu on haaveesi, järjestä elämäsi siten että voit pyrkiä yliopistoon tai korkeakouluun. Lue pääsykokeisiin kunnolla ja kun pääset sisään, ota periaatteeksesi että teet sen loppuun kunnolla.
Huono koulutus ei tee ihmisestä tyhmää.

Jos yhtään lohduttaa, niin olen opiskellut ammatin millä ei tee yhtään mitään ja sen jälkeen lähtenyt opiskelemaan koreakouluun työllistävää ammattia, joka ei kiinnosta paljoakaan.

Ei koulutus tee ihmisestä viisasta.

Mitä sä sitten olet tehnyt viime vuodet? Lukion sössiminen sujui varmaan nopeasti, sitten olet tehnyt 7 vuotta jotakin..haluaisin tietää mikä on opetettava ammatti johon ei työllisty lainkaan?
Mitä jätit kertomatta? Bailausta, ryyppäjäisiä, seikkailuja toisen sukupuolen parissa? Valvot yöt ja nukut päivät? Onko käytöstavoissasi tai siisteydessäsi syy miksi valittiin joku muu?
Taidat olla liian kiltti itsellesi, säälittelet kovaa kohtaloasi ja ryvet näissä fiiliksissä parhaassa iässäsi. Esim. työvoimatoimisto auttaa kovastikin alle 25-vuotiaita työllistymään ja/tai pääsemään opiskelemaan paremmin itselle sopivaan ammattiin. Soitapa huomenna ja pyydä viisaampaa apua itsellesi. Onko sulla ADHD tai ADD, tai jokin muu lääketieteellinen/neurologinen ongelma? Kun katsot ajankohtaisia totuuksia silmiin, saatat päästäkin eteenpäin.

Itse valmistuin 33 vuotiaana ja aloitin yliopiston 27 vuotiaana usen vuoden tyossaolon jalkeen. Kun kuukausi plakka oli kaytetty ja pankkiin ei jaanyt mitaan saastoja paatin muuttaa ulkomaille missa verotus on pienempaa ja palkat parempia. Saastin vuosikausia etta sain lentolipun ja tutkin eri maita missa olisi hyva asua, paadyin Australiaan, USA:han ja Kanadaan. Olin ollut kiinnostunut Englannin kielesta jo 9 vuotiaana ja se olikin minun mieli aiheeni koulussa. Jo keskikoulussa opettajani luki minun kirjoittamia papereita ja muut oppilaat kuuntelivat ja opettajan kysyttya heilta mita he lluulisivat kuka on kirjoittaja. Vastauksia tuli mm joku kirjailia tai opettaja. Kun opettajani paljasti etta se oli minun korjoitus muut oppilaat kysyivat heti etta olinko asunut Englannissa tai USA:ssa. Olin vain haaveillut mutta lukenut englannin kielista materiaalia koulun kirjojen lisaksi ja siita se kaikki sitten alkoi. Paasit yliopistoon Atlantin takana ja valmistuin tietokone ohjelmoijaksi. Minua pyydettiin yliopistolla toihin ja hyvaksyin ensimmaisen paikkani mihin minun ei edes tarvinnut hakea. Kun olet hyva sinulle tarjotaan tyopaikkaa. Uhrasin iltoja, oita ja viikonloppuja opiskeluun, halusin olla hyva ja en vain hyva vaan paras. Useassa luokassa yliopistolla olin paras ja minut kutsuttiin luokan eteen jossa professori ylistu minun opiskeluani ja olin onnellinen etta minut oli huomattu vaikkakin monen vuoden jalkeen. Sen jalkeen olen ollut toissa ympari maailmaan ja tehnyt toita monelle huippu teknologian yritykselle joista en voi edes puhua.

Halusin vain sanoa etta jos haluat jotain elamassa siihen on aina mahdollisuus ehka jotain muuta kautta kuin olit kuvitellut. Mina maksoin kalliit vuodet ja opiskelurahat mutta nyt nautin isosta talosta miljoonan dollarin nakoalalla, kolmen auton talli ja uima-allas. Viikonloppuisin ajelen avoautollani merenrantaan katsellen ja nauttien elaman joka hetkesta. Sinulla on viela monta vuotta aikaa tehda paatoksia mutta et voi saada kaikkea. Jos haluat bailata ja hengailla ei sinusta tule mitaan. Jos paata etta elama on tarkein ja koulutus on numero yksi niin sitten sinusta tulee onnellinen ja menestyksellinen. Ei sinun tarvitse menna yliopistoon, kunhan olet paras siina mita teet.

Aseta 5 vuoden ja 10 vuoden tavoitteet ja pysy tiiviisti siina vaikka ystavasi menisivat matkoille ja riiaamaan pysy kotona ja lue ja lue kunhan saavutat sen mit ahaluat ja sitten voit nauttia elamasta. Itse olen nyt yli 50 vuotias ja nautin elamasta enemman kuin koskaan, ja nyt ymmarran etta ika ei ole mikaan rajoite vaan kun olet onnelline ja ossat nauttia elamasta se nautinto voi tulla myohemmin elamassa ja suurin palkinto tulee kun vahiten odotat, jos et uhraa nuorempana et saa mitaan vanhempanakaan.

There is no such thing as free lunch. Good luck and all the best, I really wish you can make it.