Haluaisin neuvoja seuraavanlaiseen ongelmaan (etenkin isiltä): Isä ei tule toimeen vanhimman poikansa (9v) kanssa. Perheessä on kaksi muuta lasta 7 ja 4 vuotiaat, joiden kanssa paremmat "välit".
Tämä ongelma raastaa hermojani ja aiheuttaa tuskaa minulle ja pojalle joka niin toivoisi isän välittävän. Tai tottakai isä poikaansa rakastaa, luulisin. Isä ei touhua lasten kanssa juuri koskaan, ei oikeastaan koskaan ole ollut kauhean aktiivinen pelailemaan tai leikkimään heidän kanssaan, tekemään ns. isäjuttuja. Ymmärrän toki että ei kaikki isät sellaisia olekaan.
Tälle esikoiselleen hän vain tiuskii ja on jotenkin erikoisen "kylmä" tätä kohtaan. Lapsella on vaikea sairaus, joka jo itsessään rasittaa lasta ja koko perhettä. Tälläisessä tapauksessa luulisi että kohtelisi poikaansa paremmin...
Tätä on raastavaa seurata vierestä, nähdä miten lapsi kärsii. Olen yrittänyt puhua isälle asiasta mutta ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Olen myös uhannut erota, jos hän ei muutu. Tää on vaikee asia, koska rakastan kuitenkin miestänikin ja miten ero sitten vaikuttaisi lapsiin jne.
Mitä ihmettä mä keksisin ratkaisuksi tai avuksi? Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa?
Tämä ongelma raastaa hermojani ja aiheuttaa tuskaa minulle ja pojalle joka niin toivoisi isän välittävän. Tai tottakai isä poikaansa rakastaa, luulisin. Isä ei touhua lasten kanssa juuri koskaan, ei oikeastaan koskaan ole ollut kauhean aktiivinen pelailemaan tai leikkimään heidän kanssaan, tekemään ns. isäjuttuja. Ymmärrän toki että ei kaikki isät sellaisia olekaan.
Tälle esikoiselleen hän vain tiuskii ja on jotenkin erikoisen "kylmä" tätä kohtaan. Lapsella on vaikea sairaus, joka jo itsessään rasittaa lasta ja koko perhettä. Tälläisessä tapauksessa luulisi että kohtelisi poikaansa paremmin...
Tätä on raastavaa seurata vierestä, nähdä miten lapsi kärsii. Olen yrittänyt puhua isälle asiasta mutta ei hänen kanssa pysty keskustelemaan. Olen myös uhannut erota, jos hän ei muutu. Tää on vaikee asia, koska rakastan kuitenkin miestänikin ja miten ero sitten vaikuttaisi lapsiin jne.
Mitä ihmettä mä keksisin ratkaisuksi tai avuksi? Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ihmistä voi muuttaa väkisin. Jos miehesi ei näe ongelmaa, tai vaikka näkeekin mutta ei halua muuttua, niin mikään ei muutu.
En minä oikein keksi muuta kuin sen että keskustelet aiheesta miehesi kanssa ja jos intoa löytyy, niin keksitte miehelle ja lapsille sopivaa yhteistä tekemistä. Jos mies on ollut 'sivussa perheestänne', niin edetkää pienin askelin, ei pidä yrittää liian vaikeaa.
Toivon voimia teille.
En tiedä mistä johtuu, vaan monestikki isät ja vanhimmat pojat eivät tahdo tulla toimeen keskenään. Olen huomannut, että sama on myös tytttöjen ja äitien välillä. Onko se jotain mustasukkaisuutta, vai mitä. Ja sitte jotkut miehet vaan ovat jotenkin laiskoja olemaan lasten kanssa. Aina äitien täytyy toimittaa luisteleen, tms.
Olis ehkä hyvä jos isä kävis kahdestaan tämän pojan kanssa jossain, vaikka syömässä tai uimassa jne. Se on erittäin tärkeää lapsille saada kokea olevansa hyväksytty, koska sitä ne kaipaavat sitten aikuisenakin. Jotkut vanhemmat ovat vaan kykenemättömiä osoittamaan arvostustaan lapsilleen. Johtuuko omasta lapsuudesta? Jos ei ole saanut kannustusta ja rakkautta kotoaan, eikö pysty sitä itsekkään jakamaan? Joskus vaan lapsen ja vanhemman "kemiat" eivät sovi yhteen, mutta myöhemmin kun lapsi aikuistuu, sekin korjautuu. Toivottavasti se vaan ei ole myöhäistä.
Isällä on ihan selvästi paha olla sairaan poikansa kanssa, yrittää peitellä sääliään.
Yrittää olla kovempi kuin on.