"Lapsenkaltainen usko"

Pienenä on luonnostaan lapsenkaltainen usko, niin minullakin.
Jo 15 vuotiaana aloin kovasti miettimään uskonasioita myös järjen valossa.

Lapsuususkon usein aikuisena menettää.
Vaikea sanoa, kuinka iso osa meistä uskoo aikuisenakin samalla tavalla kuin lapsena.

Mummoni oli kyllä lapsenmielinen uskossaan vielä mummonakin.
Katselimme poutapäivänä mummon kanssa taivaalle kumpupilviin.
Mummo sanoi:"Tuolla se minäkin kohta pilvenreunalla katselen tänne maan päälle."

Talvella ällistelimme pihamaalla illalla kirkkaalle tähtitaivaalle.
Mummo sanoi: "Taivaan lattiassa on paljon pieniä reikiä, joista taivaan kirkas valo paistelee läpi."
Monta muutakin asiaa mummuni kertoi käsityksenään taivaasta. Esim. taivaassa on kultalattia ja siellä ollaan palmut käsissä.

Kuka jaksaa uskoa suojelusenkeleihin, että se voi varjella esim. tuolla liikenteen vaaroissa pientä lasta.
Paljon helpompi on uskoa mustaan enkeliin ja viikatemieheen, joka vaanii liikenteessä.
Itse uskon mieluimmin omaan järkeen, että ajamalla hillitysti ja kaikkea sääntöjä noudattaen pystyn välttämään viikatemiehen tuottaman turman.
Moni äiti hyvästelee poikansa armohuomaan, kun tämä lähtee ajamaan kotoaan työ tai opiskelupaikkakunnalle pimeänä sateisena syysmyöhän iltana, jolloin hirvet, liukkaus ja monenlaiset vaarat väijyvät.
Enkelin suojeluksen lisäksi olisi hyvä neuvoa, että laitat talvirenkaat ajoissa, et kaahaa ja lähdet valoisan aikaan mieluummin.

Usein sanotaan, että jos se on kuolemaksi, niin sitten mennään, vaikka ei olis pakko.

Myrskyävälle merelle tai järvellekkään ei ole pakko lähteä. Sanotaan, kuolemaa ei voi kiertää, jos se on tarkoitettu.
Minä en usko noin, vaan vältän tietoisia riskinottoja, esim. heikoille jäille menosta.

Tänä syksynä minun piti mennä maantienojaan, johon oli kaivettu syvä oja putkien asentamiseksi.

Sanoin, etten lähde tuonne, koska on niin epävarman näköinen ja liejua valui kaivannon reunalta.
Siinä vähän aikaa kaivannon reunalla katsellessamme koko reuna sortui ja oltiin itse vähällä mennä sortuman mukana.
Suojelusenkeli tai oma järki. Pomo sanoi:"Olipa hyvä, ettet mennyt tuonne !"

Niin käsite "Lapsen usko", nousee Raamatusta, ja on hyvä kun siitä opetetaan. Lapsia tulee myös Raamatun mukaan opettaa: "Ja opettamalla heitä pitämään KAIKKI mitä minä olen käskenyt pitää, ja katso minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti". Opetus on lapsillemme välttämätön, ihan Raamatun opetuksen mukaisesti.

Eipä hengellisesti aikuisilla ole asiaa taivaan valtakuntaan.
sillä sanottu on - jos ette tule lapsenkaltaisekksi, ette taivaan valtakuntaa peri -

Ei tämä suinkaan ole meidän oma keksintömme, vaan Jeesus on itse sanonut sen. Uskoisin, että Hän kyllä tietää mitä on sanonut.
Kaikkivaltias Jumala vihaa aikuisen rikasta mieltä. Hän tietää aikuisten kapinoivan ja omahyväisen mielen, senpä takia hän on asettanut uskon esikuvaksemme pienen lapsen.

Jos haluat olla aikuisella mielellä, niin ole vaan. Kehottaisin sinua nöyryyteen, mutta en voi pakottaa. Mutta tiedäkkin se, että kamelin
on helpompi kulkea läpi neulan silmän, kuin rikkaan miehen päästä taivasten valtakuntaan.

Olet keksinyt oivan selittyksen miksi pidämme lapsen usko esimerkkinämme. Siis sen takia, että aikuinen on rikas ja ottaisi mielellään omat tekonsa ja oppinsa Jumalan valtakuntaan ja Jumalan valtakunnassa tälläisä omia oppeja ei kaivata. Siis olet "viisaasti" järkeillyt sen, että minkä takia pitäisi olla lapsenuskossa. Jos olisit lapsi, et olisi tehnyt tätä "viisasta" järkeilyä ja sinun olisi helppo pysyä Jumalan valtakunnassa.
Mutta nyt olet sen tehnyt ja olet tyytyväinen keksintöösi. Olet rikas, koska olet keksinyt näin hienon päättelyn. Tämä päättely voi olla sinulle niin rakas, että se estää rakkauden Kristukseen. Voi olla, että valitset mieluummin tämän sinun keksintösi, kuin Kristuksen, sillä miksi nöyrtyisit lapsen uskoon, kun tiedät, että kaikki uskovaiset ja Kristus haluaisivat sinut siihen. Ehkä et halua mennä "lankaan", olet viisautesi ansiosta toisia ihmisiä edellä ja et aio jotua samaan "retkuun", sinulle tämänkaltainen uskominen on liian alentavaa.

- Anteeksi vähän ivaava puhe tyylini, mutta ajattelin, että sillä tavalla parhaiten näkisit, mihin rotkoon olet tippumassa -

Miten tämä lapsenkaltainen usko voi säilyä loppuun asti? Siis hamaan vanhuuteen saakka esim. dementoituneella? Ei se kaikilla säilykään.

Sanotaan, että vanhus tulee lapseksi uudelleen eli kai myös on lapsenkaltaisessa uskossakin. Lapsihan oli Jeesuksen ottama esikuva.

Monet vanhukset ennen järjen valon viimeisten rippeiden sammumista ovat "luopuneet" selvistä raja-aidoista. He eivät enää pystyttele muuria eivl-lähimmäisen ja itsensä välille! Vaikka olisivat aikuisuuden voimaintunnossaan olleet hyvinkin tarkkoja.

Miten se on selitettävissä?

Eihän lapsikaan tunne VAINME-oppia ellei sitä hänelle kädestäpitäen opeteta. Eikä vanhuksellekaan se ole lainkaan tärkeä asia, kun itse on irtaantumassa ja pääsemässä pois tästä vaivojen maasta.

Eikä dementoinuneen vanhuksen tekemä vl-parannus avaa hänen ymmärrystä vl-seurakuntaopille. Armo riittää.

Miksei muille riitä?

"Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. 13 Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. 14 Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan."

Kyllä tästä aivan selvästi näkee että ihmisen tulee kasvaa hengellisesti aikuiseksi. Sellainen joka on pappien ja puhujien talutusnuorassa ei osaa itsenäisesti "erottaa hyvää ja pahaa". Entäs jos pappi eksyy ja opettaa väärin? Lapsen tasolle jäänyt seuraa tällaista pappia luullen olevansa "lapsenkaltaisessa uskossa".

Minusta tuntuu että vanhoillislestadiolaisuudessa käytetään lapsenkaltainen usko -menetelmää nimen omaan pitämään hengellisesti aikuistuvia yksilöitä kontrollin alaisina.

Itse mietin pitkään lukiessani Uuttaa Testamenttia läpi, että mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo, että tulkaa lapsen kaltaisiksi, sillä heidän kaltaisensa perivät maan.

Myöhemmin (olisiko Paavali, en muista) selittänyt asian, että tulkaa teoissanne (aivan pienten) lasten kaltaisiksi, mutta olkaa viisaat (ja aikuiset) ajatuksissanne.

Itsestäni tuo kuulostaa järkevältä ja hyvältä ohjeelta, sillä mitä pahaa voi aivan pieni lapsi tehdä. Ja kuitenkin meidän on otettava järkemme avuksi, jotta osaisimme suojautua harhaan johtamiselta. Nämä molemmat yhdessä toisiinsa kytkettyinä ovat hyvä juttu. Se, jos joku käyttää hyväkseen tuota kohtaa, eikä toisella ole riittävästi järkeä huomaamaan sitä, kumman on oleva huonommin asiat?