Seurakunnasta irtaantuminen ei ole helppoa. Itselle kävi niin että mun oli pakko irtaantua seurakunnasta koska koin liikaa hylkäämistä, eriarvoisuutta, alistamista, kiusaamista.
Tuska oli vuosia ja on edelleen hylätyksi tulemisesta valtava ja yksinäisyys mikä seurakunnasta irtaantumisesta tuli oli johtaa totaaliseen katastrofiin.
Olin joutua aivan vääriin porukoihin mutta en onneksi ajautunut.
En ole tapahtuneen jälkeen saanut mielenrauhaa.
Mieleni on särkynyt seurakunnasta väkisin poislähdön takia. Ystävät ja tutut jäi seurakuntaan.
Olen kokenut olevani välillä kuin yksi kiusaajistani seurakunnasta. Tulee kuin flasbackeja tapahtuneista mieleeni vaikka on jo vuosia tapahtuneesta. On todella ikävää jos en saa mielenrauhaa koskaan tapahtuneesta.
Raamatunlauseet pyörii mielessäni, vaikka en ole raamatunlauseiden minuun olekaan kohdistuneet.
Esim. Pyytäkää niin saatte. Olen pyytänyt, en ole saanut.
Ero perheestä.
13
187
Vastaukset
- Onnea valinnallesi
Tiedät varmaan nyt, kun olet ison päätöksen tehnyt lähtiessäsi seurakunnasta, että oikea todellisuus ei ole sitä, mitä sait kokea siellä. Hirveimpiä asioita, mitä näiden nk. uskovaisten kanssa voi joutua kokemaan, on juuri tämä eriarvoisuus, alistaminen , kiusaaminen jne. jne.... raaimpia keinoja, mitä käytetään ihmisyyttä vastaan.
Mielenrauha palaa varmasti hiljalleen ja löytyyhän oikeita ammattiauttajia, jos sinulla ei ole muuten läheistä ihmistä. He kyllä ohjaavat sinua ja kohta huomaat, ettet ole yksin vaan päivä päivältä voit paremmin. Saat kokea elämn oikealla tavalla ja vapaana ihmisenä.
Vapaus tuo uskomattoman määrän ihania asioita ja löydät varmasti uusia ihania ystäviä!
Missä he ovat ketkä jätit kun lähdit seurakuntaan? Hekin voivat odottaa sinua! Oikea ilo ja rakkaus elää vaan vapaassa ympäristössä: - gfhgfhgf
Jumalan kanssa yhteydessä olemiseen ei tarvita kirjoja eikä seurakuntia.
Siinä on kaiken perusta.- Hyvä huomio!
Aivan oikein. Se on juuri niin!
- Uskonnon uhri
Missä sinun perheesi on? Etkö voisi palata heidän luokseen vai rikkoutuivatko välit lähtiessäsi ed. mainittuun seurakuntaa? Olettaisin, että sinua odotetaan takaisin palaavaksi, jos jouduit uskonnon uhriksi!
Hei
Olet varmasti tehnyt oikean ratkaisun, kun olet lähtenyt yhteisöstä, jossa sinua on alistettu ja kiusattu. Ymmärrän kuitenkin sen tyhjyyden tunteen, jonka vallassa olet ollut. Ystävät ja tutut jäivät seurakuntaan, ja ilmeisesti siis myös perheesi. Tuohon lähtemisiin liittyi ilmeisesti hyvin paljon ikäviä asioita?
Oletko löytänyt uusia ystäviä ja tuttavia? Uskon, että voit kyllä saada mielenrauhan asian kanssa. Mutta ehkä tarvitset apua ja tukea tapahtuneiden asioiden käsittelyyn. Oletko voinut puhua kenellekään kokemuksistasi? Ehkä tarvitset ammattilaisen keskustelukumppaniksi, oletko ajatellut tällaista?
On erittäin valitettavaa että erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä ja seurakunnissa on selkeää uskonnollista väkivaltaa ja alistamista. Niin kovin helposti usko näyttää kääntyvän irvikuvakseen. Minusta näyttää, että haluat kuitenkin luottaa ja uskoa Jumalaan. Hän ei ole sinua jättänyt eikä hyljännyt. Hän myös kuulee rukouksesi. Toivon, että löydät sellaisen seurakunnan, jossa saat olla oma itsesi ja jossa jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan.
Siunausta sinulle
Terv Päivi-pappi Hämeestä- Lukemista aiheesta
Ymmärrän sinun kokemusta. Nämä on pitkäkestoisia juttuja. Ei se lähe mielestä vuodessa eikä kahdessa.
Irtautuminen on kuin muuttaisi toiseen maahan ja jää taakse niin paljon....äidinkieli, ystäviä, sukulaisia...varsinkin jos on lapsesta saakka ollut mukana.
"Yksinäisimmistä hetkistä"
http://freepathways.wordpress.com/2013/01/29/yksinaisimmista-hetkista/
Tässä on kirjoitus jossa minusta on onnistuttu sanomaan paljon siitä miltä se tuntuu.- Teaser.
Kiitos viesteistä, hyviä juttuja löytyi linkin takaa.
Tuntuu kuin olisin fyysisesti ja henkisesti raadeltu.
Mulla oli haaveita seurakuntaan liittyen, paljon haaveita. Ei vain seurakuntaan vaan myös itseeni. Kaikki ne tuhoutuivat ja sitä kautta tuhoutui myös omaa elämääni.
Olen sairastellut todella paljon, en tiedä onko noilla tapahtumilla seurakuntaan ja uskoon liittyen jotain tekemistä asian kanssa.
Yksin jääminen ja sen seurauksena myös oman elämäni vaikeudet kasaantuivat enkä ole vuosienkaan jälkeen saanut elämääni tasapainoiseksi enkä itseäni uskomaan että voin olla turvallisin mielin tai että minulle voisi käydä hyvin.
Olen luopunut toivosta, se on iso juttu mutta en jaksa enää toivoa. Minulle tärkeimpiä vuosia olen joutunut elämään yksin, loukattuna, syrjittynä, kiusattuna.
Olen yrittänyt kaikin keinoin saada itseni ylös ahdingosta myös ammattiauttajien kanssa mutta tulokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä.
Rukoiltu on myös vuosia puolestani hengellisen väkivallan takia mutta apua ei ole siitäkään löytynyt.
Olen joutunut moniin ongelmiin hengellisen väkivallan lisäksi uskoon liittyen. Koska rukouksiin ei ole vastattu, olen masentunut lisää, uskovaiset ihmiset kerskuvat rukousvastauksillaan vaikka heillä on ihmisiä ympärillään, seurakunnan tuki ...
Ajatukseni on kiinnittynyt vahvasti ajatuksiin, en toivu enää, ongelmia on liiaksi. Täytyy luovuttaa. Eräs ihminen joka on tukenut, uskovainen kylläkin yrittää kannustaa mutta kun kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu kun on yksin, ei tukea, pelko sydämessä, mieli särjetty, tunne siitä että vaikka kuinka olen halunnut päästä elämässäni eteenpäin niin mikään ei vain toimi. Ei mikään muu kuin yksinäisyys, kipu ja tuska ole läsnä. - 1+1
Teaser. kirjoitti:
Kiitos viesteistä, hyviä juttuja löytyi linkin takaa.
Tuntuu kuin olisin fyysisesti ja henkisesti raadeltu.
Mulla oli haaveita seurakuntaan liittyen, paljon haaveita. Ei vain seurakuntaan vaan myös itseeni. Kaikki ne tuhoutuivat ja sitä kautta tuhoutui myös omaa elämääni.
Olen sairastellut todella paljon, en tiedä onko noilla tapahtumilla seurakuntaan ja uskoon liittyen jotain tekemistä asian kanssa.
Yksin jääminen ja sen seurauksena myös oman elämäni vaikeudet kasaantuivat enkä ole vuosienkaan jälkeen saanut elämääni tasapainoiseksi enkä itseäni uskomaan että voin olla turvallisin mielin tai että minulle voisi käydä hyvin.
Olen luopunut toivosta, se on iso juttu mutta en jaksa enää toivoa. Minulle tärkeimpiä vuosia olen joutunut elämään yksin, loukattuna, syrjittynä, kiusattuna.
Olen yrittänyt kaikin keinoin saada itseni ylös ahdingosta myös ammattiauttajien kanssa mutta tulokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä.
Rukoiltu on myös vuosia puolestani hengellisen väkivallan takia mutta apua ei ole siitäkään löytynyt.
Olen joutunut moniin ongelmiin hengellisen väkivallan lisäksi uskoon liittyen. Koska rukouksiin ei ole vastattu, olen masentunut lisää, uskovaiset ihmiset kerskuvat rukousvastauksillaan vaikka heillä on ihmisiä ympärillään, seurakunnan tuki ...
Ajatukseni on kiinnittynyt vahvasti ajatuksiin, en toivu enää, ongelmia on liiaksi. Täytyy luovuttaa. Eräs ihminen joka on tukenut, uskovainen kylläkin yrittää kannustaa mutta kun kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu kun on yksin, ei tukea, pelko sydämessä, mieli särjetty, tunne siitä että vaikka kuinka olen halunnut päästä elämässäni eteenpäin niin mikään ei vain toimi. Ei mikään muu kuin yksinäisyys, kipu ja tuska ole läsnä.Hei, ja kiitos kirjoituksestasi! Olet käynyt raskaita asioita läpi ja vaikuttaa siltä, että edelleen kannat tapahtuneita sydämessäsi. Koet ehkä eläväsi näköalattomassa pimeyddessä, jonne toivon valo ei paista. Elät mustaa aikaa? Jumalakin tuntuu hylänneen.
Ihmiset, uskovaisetkin sellaiset, osaavat olla raatelevia susia toisilleen. Se on vaikea hyväksyä ja surullista.
Lisäksi ihminen on luotu yhteyteen toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Koet silti jääneesi oman onnesi varaan. Olen pahoillani puolestasi, mitä sinulle on tehty. Haluan rohkaista sinua pysymään vahvana.Jumala ei onneksi odota sinulta uskonsuorituksia. Saat olla vapaasti pettynyt häneenkin.
"Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu
Herra sinun Jumalasi, on sinun kanssai kaikilla teilläsi" Joos.1:9
Ps. Sain vertaistukea rohkeasta kirjoituksestasi:) Kiitos siitä! - valoa elämäään
Teaser. kirjoitti:
Kiitos viesteistä, hyviä juttuja löytyi linkin takaa.
Tuntuu kuin olisin fyysisesti ja henkisesti raadeltu.
Mulla oli haaveita seurakuntaan liittyen, paljon haaveita. Ei vain seurakuntaan vaan myös itseeni. Kaikki ne tuhoutuivat ja sitä kautta tuhoutui myös omaa elämääni.
Olen sairastellut todella paljon, en tiedä onko noilla tapahtumilla seurakuntaan ja uskoon liittyen jotain tekemistä asian kanssa.
Yksin jääminen ja sen seurauksena myös oman elämäni vaikeudet kasaantuivat enkä ole vuosienkaan jälkeen saanut elämääni tasapainoiseksi enkä itseäni uskomaan että voin olla turvallisin mielin tai että minulle voisi käydä hyvin.
Olen luopunut toivosta, se on iso juttu mutta en jaksa enää toivoa. Minulle tärkeimpiä vuosia olen joutunut elämään yksin, loukattuna, syrjittynä, kiusattuna.
Olen yrittänyt kaikin keinoin saada itseni ylös ahdingosta myös ammattiauttajien kanssa mutta tulokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä.
Rukoiltu on myös vuosia puolestani hengellisen väkivallan takia mutta apua ei ole siitäkään löytynyt.
Olen joutunut moniin ongelmiin hengellisen väkivallan lisäksi uskoon liittyen. Koska rukouksiin ei ole vastattu, olen masentunut lisää, uskovaiset ihmiset kerskuvat rukousvastauksillaan vaikka heillä on ihmisiä ympärillään, seurakunnan tuki ...
Ajatukseni on kiinnittynyt vahvasti ajatuksiin, en toivu enää, ongelmia on liiaksi. Täytyy luovuttaa. Eräs ihminen joka on tukenut, uskovainen kylläkin yrittää kannustaa mutta kun kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu kun on yksin, ei tukea, pelko sydämessä, mieli särjetty, tunne siitä että vaikka kuinka olen halunnut päästä elämässäni eteenpäin niin mikään ei vain toimi. Ei mikään muu kuin yksinäisyys, kipu ja tuska ole läsnä.Millaisessa seurakunnassahan sinä olet ollut? Oliko kyseessä helluntaiseurakunta ja onko ko. seurakunnassa myös vanhempasi? Tukea löytyy kyllä monista paikoista ja karista häpeä hartioiltasi ja kerro jollekin ammattiauttajalle, jos ei muita ole.Varmasti tilanteeseesi löytyy jokin hyvä ratkaisu ja jonain päivänä huomaat, että elämä hymyilee jälleen ja on ihania ihmisiäkin.
- valoa ja iloa sinull
valoa elämäään kirjoitti:
Millaisessa seurakunnassahan sinä olet ollut? Oliko kyseessä helluntaiseurakunta ja onko ko. seurakunnassa myös vanhempasi? Tukea löytyy kyllä monista paikoista ja karista häpeä hartioiltasi ja kerro jollekin ammattiauttajalle, jos ei muita ole.Varmasti tilanteeseesi löytyy jokin hyvä ratkaisu ja jonain päivänä huomaat, että elämä hymyilee jälleen ja on ihania ihmisiäkin.
Oletko nuori ihminen? Onko sinun vanhempasi elossa? Ovatko he vai olivatko mukana tässä seurakunnassa. Uskoisin, että omat vanhemmat auttavat varmasti tai sisarukset. Perheen tuki olisi parasta tällaisessa tilanteessa ja hyvin myönteisiä kokemuksia on myös ihan evl. srk:n nuorissa papeissa , naispapeissa ja sitten on nämä ihan mielenterveysyksikön hyvät auttajat, he kuuntelevat ja osaavat saattaa oikeaa tietä hoitoon.
Muista, että aina se elämä näyttää sen valoisankin puolen, vaikka se joskus tuntuu pettäneenkin, mutta hakeudu sinne aurinkoiselle puolelle, niin elämä kantaa!
Hei Teaser.
Kaikkein lohduttomimmalta kuulostaa tuo kun kirjoitat, että olet luopunut toivosta. Mistä voisit saada toivon elämääsi uudelleen? Yksinäisyys, kipu ja tuska ovat läsnä elämässäsi, mutta onko elämässäsi kuitenkin jäljellä jotain hyvää? Onko mitään, mikä tuottaa sinulle yhtään iloa?
Olisiko sinulla voimia kääntyä ammattiauttajien puoleen uudelleen? Minusta tuntuu, että tarvitsisit ihmisen, joka kulkisi rinnallasi. Jos ammattiapu ei joskus ole auttanut, ei se tarkoita sitä, että se ei auttaisi nyt.
Toivon sinulle edelleen rohkeutta etsiä apua elämääsi.
Siunausta sinulle,
Päivi-pappi Hämeestä- ulkopuolelta
Olet tehnyt oikean ratkaisun päästyäsi irti tuollaisesta yhteisöstä.
Jos sinusta tuntuu, että rukouksiisi ei ole vastattu, ja toiset kerskuvat vastauksillaan, niin oletko ajatellut että ehkäpä toisetkaan eivät ole saaneet yhtään sinua parempia vastauksia, mutta heillä on vain vaikeuksia tunnustaa sitä. Jos rukoukset eivät auta, kannattaisi apua ja tukea ehkäpä etsiä uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelta, minkä jälkeen uskonnon tarjoamat vastauksetkin voivat avautua eri tavalla - joko niin että uskonto alkaa tarjota uudesta näkökulmasta vastauksia, tukea ja iloa, tai sitten löydät tukea ja iloa uskonnon ulkopuolelta. Tärkeintä ei ole uskonto ja uskonnollisuus vaan se että löydät iloa ja toivoa elämääsi. - Uutta kohti
"Tuntuu kuin olisin fyysisesti ja henkisesti raadeltu."
Sinua on raadeltu henkisesti, siksi sinusta tuntuu siltä.
"Mulla oli haaveita seurakuntaan liittyen, paljon haaveita. Ei vain seurakuntaan vaan myös itseeni. Kaikki ne tuhoutuivat"
Sinulla oli toiveita sairaaseen yhteisöön liittyen, mutta yhteisö on liian sairas ollakseen toiveidesi mukainen. Se ei ole sinun vikasi."
" ja sitä kautta tuhoutui myös omaa elämääni."
Sinun elämääsi ei ole tuhoutunut, vaan sinä olet saanut tilaisuuden rakentaa jotain uutta ja kestävää siihen tilaan joka vapautui omaan käyttöösi sairaan yhteisön vaikutusvallan vähennyttyä.
"Olen sairastellut todella paljon, en tiedä onko noilla tapahtumilla seurakuntaan ja uskoon liittyen jotain tekemistä asian kanssa."
Kaikkien sairaiden yhteisöjen jäsenet oireilevat monilla eri tavoilla. Sinun kanssasi samanlaisessa tilanteessa on tälläkin hetkellä miljoonia ihmisiä joka puoellla maailmaa.
"Ei mikään muu kuin yksinäisyys, kipu ja tuska ole läsnä. "
Olisikohan Jumala järjestänyt sinulle tilaisuuden rakentaa kokonaan uusiksi oman hengellisyytesi ja suhteesi Jumalaan?
Voisiko kivun ja tuskan tarkoitus olla se, että Jumala haluaa sinun oppivan että sairaan yhteisön jäsenyys on huono asia ja siitä on syytä pysyä erossa tulevaisuudessakin?
Monet ihmiset ovat sanoneet, että Jumalan kanssa pääsee yhteyteen nimenomaan yksinäisyydessä ollessaan, sillä silloin ei kukaan muu pääse vääristelemään sitä, mitä Jumala haluaa ihmisen oppivan.
Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että Jumala nimenomaan tahtoi sinun lähtevän sairaasta yhteisöstä ja siksi järjesti asiat niin, että pääsit lähtemään sairaasta yhteisöstä rakentamaan uutta elämää itsellesi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513387- 1532035
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli1971678Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311583- 801135
- 2341094
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä266996- 122926
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52909- 72855