Kun seuraa vaikkapa urheilukilpailuja ja fanien käyttäytymistä, täytyy monasti ihmetellä tapaa, jolla lippuja käsitellään
Itse urheilijatkin käyttävät lippuja kuin saunarättiä. Lipunhan ei sallita edes koskettaa maata lipunnostossa. Minusta tuotakin tapahtuu.
Itse urheilijatkin käyttävät lippuja kuin saunarättiä. Lipunhan ei sallita edes koskettaa maata lipunnostossa. Minusta tuotakin tapahtuu.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eipä ole moiset ajatukset koskaan minulla tulleet mieleen.
Päinvastoin.
Kun kilpailija voittaa, ankaran harjoituksen ja kieltäytymisen jälkeen voittaa kansainvälisen kisan, hän on varmasti niin täynnä adrenaliinia, ettei lippusäännöt ensimmäisenä ole mielessä.
Jos niitä koskaan on hänelle on opetettukaan.
Minusta on ottelijalle positiivista, että on niin ylpeä omasta maastaan, että esittelee sitä lipullaan.
On tietysti aiheellista opettaa lippuetiketti urheilijoille, jotka voittavat kultaa ja kunniaa ja kietoutuvat maansa lippuun.
Vaikuttaakin siltä että kyllä lippuun suhtaudutaan kunnioittavasti. Omaa maataanhan urheilija yleensä edustaa.
Noissa tilanteissa lippua on arvostettu. En ole koskaan nähnyt, että sitä olisi laahattu maassa.
Minusta lippu edustaa jotain paljon suurempia arvoja. Arvoistakin voi ja saa olla eri mieltä, se kuuluu keskusteluihin.
Monet liikeyritykset, vaikkapa huonekaluliikkeet ja Valintatalo liputtavat jatkuvasti lisäten siten näkyvyyttään. Lippu ei siis ole pelkästään valtion tunnus.
Lippujen alkuperät ja väriyhdistelmät voivat olla taustaltaan hyvin erilaisia. Joskus valtion lippu voi olla peräisin jonkin aatelissuvun tunnuksesta. Suomen lipun taustallahan on .taas entinen Venäjän laivaston suojeluspyhimyksen Pyhän Andreaksen lippu.
Noinkin asia tietysti on. Itsenäisyyden ilmentäjänä on kuitenkin lippu tärkein. On lipun tausta mikä tahansa, ei se vähennä lipun merkitystä ja arvoa.
En tunne lippujen taustoja, mutta kaikilla pohjoismailla on tuo samanlainen ristikuvio, joka kuvanne uskontoamme, kristinuskoa.
Suomella on historiallinen taustansa mm. Venäjän vallan alla. Huonontaako mainitsemasi lipun tausta siniristilipun arvoa.
Ei todellakaan huononna! Onhan Pyhä Andreas suojeluspyhimyksenäkin eräs vaikuttavampia kristinuskon varhaishistoriassa, joka jo aivan nuorena antoi voimansa ja elämänsä ihmisten hengellisyyden palvelemiseen. Suuri vaikuttaja hän olikin, jonka ajatukset yhä näkyvät tänäkin päivänä.
Kun lippu samoin vaakunakin ovat kansallisuuden ilmentymiä, ne ja varsinkin lippu ovat eri maissa joutuneet äärikansallisten voimien tunnuksiksi. Sen myötä ne ovat menettäneet merkitystään muiden kansanosien parissa.
Työväenliikekin vieroksui kauan maan virallisen lipun käyttöä tilaisuuksissaan.
Uskontohan tosiaan vaikuttanee ristikuviona Pohjoismaiden lippujen kuvioissa. Myös monien islaminuskoisten maiden lipussa esiintyy islamin väri vihreä. Ilmeisesti myös monen manner-Aasian maan lipussa on uskontoon viittaava kuvio.
Sininen ja valkoinenhan olivat ja ovat nykyäänkin Venäjän lipun värejä punaisen ohella.
Lippuihin yleensä - siis esim. liikemaailman ja järjestöjen käyttämiin lippuihin - pyritään saamaan näkyvyyttä värien valinnalla. Siitä syystä haaleat värit ja etenkin valkoinen eivät niissä ole suosittuja. Mustaakin esiintyy, mutta aika rajoitetusti
Ainahan siniristilippu lipputangossa liehuessaan on kaunis näky. Kamalinta minusta on likaisen valkoinen suomenlippu, sellainen saisi jäädä tankoon nostamatta.
Täynnä voitonriemua oleva urheilija ei huomaa käsitellä lippua kunnioittavasti. Eihän se ole mukavan näköistä kun lippua runtataan ja vaikka siihen hikeä pyyhitään ja nenää niistetään (olen sattunut näkemään).
Jos lippu nostetaan kaksin käsin selän puolelta ylös hulmuamaan ja sitten kierretään katsomon edessä niin se näyttää sopivalta.
Lippuetiketin mukaan lippu ei saa koskettaa maata. Ihmettelen usein sitä isoa kangasta, joka heitetään urheilijalle kentälle. Eikö se voisi olla järkevän kokoinen, niin että urheilija selviää sen kanssa, vaikka onkin onnesta sekaisin itse.
Pitäisi tehdä säännöt lipun koolle urheilukilpailuissa!
Mutta yleisesti ottaen Suomessa on hyvä lippukulttuuri. Ei meillä retkota riekaleisia ja likaisia lippuja unohdettuina tangoissa, kuten joskus huomaa ulkomaisissa dokumenteissa.
Siniristilippu on Wikipedian tietojen mukaan ollut jo Krimin sodan ajalla, vaikka hieman erilaisena kuin nykyinen.
Liputamme sovittuina liputuspäivinä, ja sen silloin huomaa. Suomen lipun väritkin ovat niin raikkaat ja hyvät, on taivas sitten minkä värinen tahansa.
Tänäänkin liput liehuvat jatkosodan päättymisen muistoksi. Siitä on 70 vuotta! Muistaako joku itse sen päivän? Minulla ei ole mielikuvaa.
Hyviä puheenvuoroja kansallislipun kunnioittamisesta on keskustelussa, ja samoin ajattelen urheilijoiden lipun roikottamisesta , jotkut jopa siihen kääriytyvät.
Muistan lapsuudesta, miten koko perhe osallistui lipunnostoon, äiti piti laskostettua lippua sylissä ja isä sen hitaasti ja hiljaisuuden vallitessa nosti salkoon. Partiosssakin lipun pyhyyttä korostettiin, joten meidän sukupolvi ei helposti hyväksy tätä urheilun tuuletuskäytäntöä.
Esimerkiksi Ruotsin maaseudulla taloissa näkyy olevan pienehkö lippu oven pielessä viistossa salossa kaiket kesät, mutta suomalainen vakiintunut käytäntö on arvokkaampi. Lipun kuuluu hulmuta taivasta vasten, olla puhdas ja ehjä, ja kukapa ei pitäisi lippumme raikkaista väreistä. " Nouse salkoon, lippu valkoinen,
piirrä pilviin risti sininen."
Vesillä on oma lippukulttuurinsa, pienveneitä lukuunoottamatta käytetään perälippua aina aluksen ollessa kulussa. Venekerhoilla ja pursiseuroilla on omansa, joissa on kaksoisristi ja seuran symbolikuva. Meillä kerhoihin kuulumattomilla on tavallinen veneen kokoon sopiva lippu. Se on hiukan viistossa tangossa veneen perässä, eikä se saa koskettaa veteen eikä veneen kanteen. Satamassa lippu nostetaan klo 8 ja lasketaan viimeistään klo 21, arvokkaasti. Joissakin satamissa kuullaan silloin kirkon tornista , vaikkapa sataman konttorin pihalta tai jonkin veneen kannelta trumpetilla lipunlaskufanfaari. Silloin tulee aina juhlallinen olo, kauniin vesilläolopäivän arvokas kohokohta.
Suomen perinteiset kansallisiksi katsotut värit eivät suinkaan ole olleet sininen ja valkoinen, vaan keltainen ja punainen. Ajatus sini-valkoyhdistelmästä syntyi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Nykyiseen lippuun päädyttiin melkoisen kiistelynkin jälkeen, kts.vaikkapa:
http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art4.htm
Punainen ja keltainen oli suomen-ruotsalaisten ajama väriyhdistelmä. Fennomaanit eivät sitä suvainneet.
Mistä syystä Ahvenanmaalla on oma lippu ?
Lippu symboloi Ahvenanmaan itsehallintoa ainoana suomessa.
Kuitenkin Suomen lippu nousee salkoon liputuspäivinämme koko maassa, ainoastaan maakuntapäivinä Ahvenanmaa liputtaa omalla lipullaan.
Ahvenanmaalla on ollut erityiasema, omalla lipulallaan ei merkitystä valtiollisesti koska joutuu esiintymään suomen lipun alla, saamelaisillakin taitaa olla oma lippu.
Pertikki
Maassahan syntyi aikoinaan kiista lipusta. Tunnettujen tauteilijoiden mielestähän sinivalkolippu oli kovin haalea. He olisivat halunneet lippuun myös punaista. Kansalaissota oli vielä niin tuoreessa muistissa, että edes lippuun ei voitu hyväksyä punaista väriä.
Oli tilanne kuin tilanne, niin en rupea lippua heiluttelemaan.
Ensiviikolla itsenäisyyspäivän liputus, eräs kielletty ryhmä haluaisi myös liputtaa aatun tunnuksin, jos yrittää niin poliisi pamputtaa mäisis mäiskis.
Huvittavaa, kun naiset syödessään hyvää sanovat 'maiskis' 'maiskis'
sanoomies huitaistessaan 'mäiskis' 'mäiskis' vaan !