Ystäväni halveksuu työttömyyden vuoksi

Itselläni on melko "kirjava" työhistoria, useita "toimettomia" sekä myös työharjoittelujaksoja aikana, jolloin en omannut ammattia sekä opiskeluaikana yksi ja valmistumiseni jälkeen toinen, muutaman kuukauden kestänyt määräaikainen työsuhde.

Opiskeluaikanani hakeuduin kesällä hyväksi arvioimaani työpaikkaan ja ensimmäisenä päivänä sain ko. työpaikalla kovan ahdistuskohtauksen (ilmeisesti syystä, että paikka muistutti aiempaa työssäoppimispaikkaani jossa minua kohdeltiin huonosti), enkä kyennyt, saatika halunnut aloittaa ko. työpaikassa. Tämän jälkeen ystäväni raivostui ja haukkui minut laiskaksi, jota ei kiinnosta tehdä työtä ja sanoi, ettei työstä kuulu tykätä, vaan sitä on tehtävä koska on "pakko". Kuulemma valehtelin "paniikkikohtauksestani", ettei olisi tarvinnut tehdä työtä. Pian tämän jälkeen sain kuitenkin uuden, hyvän työpaikan, jossa viihdyin ja olin työpaikassa luonnollisesti työsuhteen päättymiseen saakka.

Nyt valmistumiseni jälkeisessä työpaikassa työskentelin muutaman kuukauden ajan, enkä toiveistani ja pyrkimyksistäni huolimatta pystynyt enää jatkamaan johtuen työpaikan muutoksista, jonka vuoksi vakihenkilökuntaakin siirrettiin muihin töihin, eikä sijaisellekaan ollut enää paikkaa. Sain kuitenkin runsaasti neuvoa ja tukea työkavereilta, sekä esimieheltäni jatkoani ajatellen. Tähän mennessä olen lähettänyt n. 10 työhakemusta ja hakeutunut työvoimatoimistoon työnhakijaksi. Ystäväni näkökanta tämänhetkiseen työttömyyteeni on se, että "jos kerran aiot olla menemättä töihin ja olla kotona, niin voisit sitten varata ja maksaa meille ulkomaan matkankin".

On siis selvää, että hän halveksii ja vihaa minua. Mutta pitääkö tällaista sietää? Miksi?

Hänen tilanteensa on se, että hän on ollut useita vuosia vakituisessa työpaikassa ja saa todella hyvää palkkaa ja saikin useita palkankorotuksia, mutta pitää palkkaansa työn raskauteen (toimistotyöt) nähden huonona, eikä sanojensa mukaan tämän vuoksi jaksaisi työtä. Sanoo siis, että työ sinäänsä on OK, mutta palkka liian huonoa. Kerran hän yritti hakea "parempaan" työpaikkaan ja kävi haastattelussakin, mutta ei tullut valituksi. Kuitenkin on saanut pitää työpaikkansa ja palkkakin juoksee... Sinäänsä hän on siis todellisuudessa paljon onnellisemmassa asemassa kuin minä, mutta on kyse siitäkin, että hänestä pääsen elämässä liian helpolla ja hän pyrkiikin tällä tavalla lisäämään ahdistuneisuuttani tilanteessani, jossa hän kuvittelee minun olevan "helpottunut" "koska ei tarvitse tehdä mitään". Todellisuudessa olen ylpeä ammatistani ja palan halusta päästä alani töihin...

Ystäväni on nyt viimeisen työpäiväni jälkeen vältellyt minua sekä käyttäytynyt erittäin kylmästi ja etäisesti.

Muut kokeneet vastaavaa? Neuvoja tilanteeseen? Tietenkään en pysty millään tavalla vauhdittamaan uuden työpaikan saantia, joten tilanne taitaa olla toivoton.