Teidän tarinanne ja oireenne?

Hei, olen 20 vuotias tyttö. Olen kärsinyt paniikkikohtauksista 4 vuotta ja masennuksesta 7-8 vuotta. Panikkikohtaukset alkoivat äkittäin vaihdettuani lukiota 4 vuotta sitten. Matkustin bussilla omalta paikkakunnalta lukion paikkakuntaan ja yhtäkkiä sain kauhean kohtauksen: sydämmentykytys, huimaus, käsien ja niskan puutuminen, sekoamisen tunne ja kuoleman pelko. Tunne kesti noin puoli tuntia eli matkan verran. Noustuani bussista en pystynyt mennä kouluun koska ahdistus oli liikaa. Tämän kohtauksen jälkeen en enää uskaltanut mennä bussiin enkä kouluun, joten jouduin lopettamaan lukion. Pidin vuoden taukoa kunnes hain graafiselle alalle Raaheen. Alku lähti hyvin, mutta joulun jälkeen masennukseni paheni ja sain loppu vuoden vapaaksi. Toisena vuotena aloitin ammattistartissa saadakseni opinnoissani kiinni, mutta sama tapahtui taas: sain pahan masennuskohtauksen joulun jälkeen. Ja taas sairaslomaa loppuvuoden. Nyt olen aloittanut 2. vuoden ja käyn samalla 1. vuoden rästejä. Mutta heinäkuun lopussa aloin vanhempien luona saamaan kauheita paniikkikohtaiksia. Ne alkoivat iltaisin; samat oireet kuin aikaisemmin mutta lisäksi, epätodellinen olo, päässä tuntuva paine, hengenahdistus, kaikkien ajatusten tuntuminen epämukavilta, tärinä, käsien ja jalkojen pistely, närästyksen tunne ja polttelu rinnassa, mahan sekaisin meneminen, sekä pahimissa tapauksissa pissahädän tuleminen ja oksentaminen. Tätä kesti kuukausi joka ilta, kunnes menin lääkärin puheille ja hän antoi minulle uuden läkkeen vähentämään ahdistusta ja parantamaan unta (mirtazapin)(käytän myös ketipinor:ia sekä escitalopram activis:ia). Olen yrittänyt keskittyä koulun käyntiin, mutta matkustaminen silti aina ahdistaa (matkustan viikonloppusin vanhempien luo). Kertokaa tekin kuinka teillä alkoi kohtaukset ja millaisia ne ovat? Tämän tunteen kanssa ei ole mukavaa olla yksin. :)