On se myönnettevä ettei tästä tullut mitään. Ei vaan ollut tarkoitettu. Ehkä ollaan kuitenkin liian erilaisia. Sinä tupakoit, minä en. Olet ollut jo naimisissakin, minä en edes seurustellut vakavasti. Olet jo asettunut aloillesi, minä vasta haen paikkaani. Muista erilaisuuksistamme puhumattakaan...
Silti olisin halunnut oppia tuntemaan sinut, saada sinut nauramaan, kuunnella ja jakaa huolesi, pitää lähellä, hassutella kanssasi, laittaa ruokaa yhdessä, mennä retkelle tai pyöräilemään, katsoa silmiisi kääntämättä katsetta, kuunnella sydämesi sykettä kun nukkuisimme sylikkäin...mutta se tulee olemaan joku muu kuin Sinä. Valitettavasti. Silti ikävöin, vaikka kuvittelin että olisin unohtanut sinut nopeasti koska kohtaamisemme oli niin lyhytaikainen. Mutta elämä kantaa, eteenpäin. Jonkin aikaa ikävä raastaa iltaisin, kunnes olet vain lämmin muisto kesästä.
Silti olisin halunnut oppia tuntemaan sinut, saada sinut nauramaan, kuunnella ja jakaa huolesi, pitää lähellä, hassutella kanssasi, laittaa ruokaa yhdessä, mennä retkelle tai pyöräilemään, katsoa silmiisi kääntämättä katsetta, kuunnella sydämesi sykettä kun nukkuisimme sylikkäin...mutta se tulee olemaan joku muu kuin Sinä. Valitettavasti. Silti ikävöin, vaikka kuvittelin että olisin unohtanut sinut nopeasti koska kohtaamisemme oli niin lyhytaikainen. Mutta elämä kantaa, eteenpäin. Jonkin aikaa ikävä raastaa iltaisin, kunnes olet vain lämmin muisto kesästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.