muutamien pahojen kokemuksien takia olen menettänyt luottamukseni ja uskoni ihmisiin. lähinnä poikiin. musta on tullu jo ihan vainoharhainen, en luota keneenkään ja ajattelen koko ajan, että kaikki kusettaa mua eikä kukaan tarkota mitä sanoo. tää syö sisältä ihan tosissaan, olen niin helvetin masentunut ku katson kamujani, jotka ovat iloisia ja tutustuvat ihmisiin ja seurustelevat. itse en tuohon kykene, koska alan tätä vauhtia vihaamaan kaikkia ja erakoidun tosissaan. sitä vaan miettii koko ajan, että mikä mussa on vikana, ku kukaan ei oo tosissaan, kaikki vaan puukottaa selkään? ei asia tietenkään kaikissa tapauksissa olen noin, mutta olen alkanut pelkäämään ja vihaamaan niin paljon, etten enää edes uskalla ajatella vaihtoehtoja. varsinkin nyt, ku asia on ajankohtainen(olen kiinnostunut eräästä pojasta ja tunne on molemminpuolinen). tiedän, että voin muuttua vain jos itse haluan ja päätän, mutta tarvisin tukea. onko mitään tehtävissä?
luottamus ja sen puute
khimaira
3146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin tarttet todella tukea :) itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa, että luottamuksen ouute vaivaa ja epäilee suotta, mutta toisinaan asiaan (ainakin mun osalta) auttoi kumppanin kans puhuminen , että se tietää miltä susta tuntuu ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet!
tsemppiä!
voivoi
2002............ niille jotka eivät huomanneet.