Mietiskelen tässä kun lueskelen näitä palstoja ja arvostellaan milloin ketäkin, yleensä negatiiviseen sävyyn. On palstoja joissa ihmiset arvostelee itseään, myös negatiiviseen sävyyn.Olisikohan aika miettiä jotain positiivista ja aloittaa itsestä. Minä olen hyvä..ei nyt tuu mieleen missä.
Missä olet hyvä?kehu itseäsi
muille ja itsellesi
87213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Kritiikitön itserakkaus naurattaa.
Realistinen itsekunnioitus on tervettä.
Missä olen hyvä, monessa asiassa, niin varmaan olen huonokin.
Jo vuosia, ei minulla ole ollut tarvetta itseni vakavaan tutkiskeluun.
Jokainen tuntee minut ja jokainen on arvionsa minusta antanut jo moneen kertaan.
Jäädäänpä siis odottelemaan.
Eiköhän niitä arvosteluja tule taaskin.
Minulla ei ole enää tarvetta anoa, tai rukoilla kehuja.
H.
-sitten kerron, et olen hyvä jalkapallossa...peippaan teistä jokaikisen sinne kuuluisalle kebab-kioskille, ja pistän pallon ylänurkkaan hallitusti....;)
Minä olen hyvä laiskottelemaan. Vihdoinkin saan toteuttaa itseäni siinä, missä tunnen olevani tosi hyvä.
"Tehokas ilmaisu" kurssin avauksen yhteydessä saimme 5-minuuttia aikaa sen miettimiseen missä kahdessa asiassa olemme OMASTA MIELESTÄMME hyvä.
20:stä osanottajasta, minun lisäksei vain yksi löysi itsestään kaksi hyvää puolta.
Kurssin vetäjä sanoi, että miten me kuvittelemme muiden uskovan meihin kun emme usko itsekään!
Minun luetteloni olisi pitkä mutta tässä yhteydessä aiheeton.
Olipa kummallinen kurssin vetäjä. Miksi ihmisen pitäisi kehua itseään, jos ei itse näe siihen aihetta?
Typerää, sanoisinko?
Viestisi ydin "jos ei itse näe siihen aihetta" kertoo kaiken asenteestasi!
Ei kukaan voi olla niin huono, ettei edes omasta mielestään ole hyvä missään!
Muut tehkööt omat arvionsa!
Kurssin aihehan oli TEHOKAS ILMAISU!
Keskustelin erään jenkeissä muutaman vuoden mainosalan ammaattilaisena toimineen kanssa.
Hänen väittämänsä mukaan suomalaiset jäävät auttamatta vastaavan osaamistason jenkkien jalkoihin.
Meikäläiset esittäytyvät ja luottavat rehellisesti täyttämiinsä kuvauksiin.
Jenkit myyvät itsensä.
Niin. Ei se ole tyhmä joka myy vaan se joka ostaa (mitä sattuu eli tässä tapauksessa pelkkiä mielikuvia).
Ei olisi kannattanut mainita tuota mainosihmistä koska, joko ymmärtämättäsi, tai tarkoituksella poikkeat aloituksen aiheesta.
L-L-@
Olen ollut kouluttajana ja samoja juttuja opetin.
Miten opettaisin muita jos en löytäisi hyvää itsestäni.
Simppeli juttu kun sen tajuaa, mutta keskustelukumppanisi ei tainnut tajuta.
Rehellisellä on turpaansaajan rooli, näin olen itse asian kokenut.
Ketä eivät myisi?
Rehellisyys ja reilu peli. Noissa asioissa olemme hieman hyväuskoisia.
Jonkin rajan jälkeen saamme yksinkertaisen, jopa hölmön leiman otsaamme ja ajaudumme hyväksikäytetyiksi ilman odottamaamme vastavuoroisuutta.
Selkämme takana vain naureskellaan tyhmyydellemme.
Luotettavan imagostamme on toki hyötyä mutta raja pitäisi vetää ennen hyväksikäyttöä.
Tuskin olisivat myymättä ketään, mitään, sieluaankaan?
-rehellisyys ei ole synonyymi tyhmyydelle, vaikka kyyniset kovikset väittäisivätkin niin...
Lue: Jonkin rajan jäl - - -
Asia ei ole niin musta-valkoinen kuin kuvittelemme. Tämä on myös minun perintösyntini josta on vaikea päästä eroon.
No turhaa ja on energian haaskausta elää luulossa, ettei ole missään hyvä. Kehua ei tarvitse: se on itsepetosta ja luulottelua ja on heikon itsetunnon pönkittelyä, mutta rehellinen pitää olla. Ei ole kehumista tiedostaa ja tunnistaa omat vahvuutensa ja lahjansa, koska niitä jokaisella on. Jos kokee ettei ole mitään niin silloin on itsetutkistelun paikka löytää nuo piilevät lahjat ja kyvyt.
Ihmisenä.
Kaikessa missä en ole huono.
Minä olen paras ,
Ihminen joka on minä minä, on mukava keskustelu kumppani, siinä tuntee itsensä vähäpätöiseksi.
Mie olen hyvä höpöttämmään.
Tunistat sen se on hyvä mulla käy yks kaveri se se vasta omituinen höpöttäjä on sille voi sanoa suoraa €t ole hiljaa välillä, se €i suutu, höpöpöttäjiä yhden vielä kestää ei enempää.
Joo, tunnistan mutta ossaan mie olla ihmisittäinhi tarpeen vaatiessa.Oikiasti minä olen aika hilijanen ja ujo.Onneks sun ei tartte mua kestää kuitenkaa, jos ei tätä saittia oteta lukkuun.
Ootsiä ihan mukava mutta älä ylpisty , öikeesti täällä höpistään sellasia juttuja jotka tiedetään siis kohan höpistään.
Nii, oon mie vähä kummosiampiaki kehuja kuullu enkä ole ylypistyny. Mut niist ei puhuta täällä :).
Missäs sie olet hyvä?
En tiedä olenko hyvä mutta sanosin keskinkertainen kun iteestää on vaikeaa arvioida mutta monessakin asiassa olen itseeni tyytyväinen ja asiat voisi olla huonommin,
Luulisin ihminen kun meidänkin iässä haluaa elää ja nauttia tulevista päivistä silloin voi kehasta oloaan.
Aivan, ja jos omasta mielestään on jossain hyvä sen voi sanoa sillä sillähän peilaa vain omaa hyvyyttään omasta arvomaailmastaan käsin.
Ja ehottomasti pitääkin todeta se hyvä olo kun siihen on aihetta, eikä keskittyä valittamaan niistä, jotla on huonosti.Silloin tulevista päivistäkin voi todennäköisemmin tulla niitä hyviä.
Olen hyvä antamaan tilaa "kauneudelle ja viisaudelle"...eli väistymään ja jatkamaan matkaa tarpeen tullen.
Itsekehu eri asia, kuin itsetunto.
Suomessa vähän sellainen kulttuuri, että jos pikkasen erehtyy mainitsemaan itse hyvistä puolistaan, se otetaan elvistelynä ja se koetaan negatiiviseksi. "mitäpä minä"- se koetaan normaaliksi ja jos nyt saa vaikka jonkin bonuksen duunista, prenikan jostain, jotain muuta tunnustusta, sitä pitää itse vähätellä.
Ajat muuttuvat. Nykyaikana pakko osata kehua itseään, siis kertoa hyvistä ominaisuuksistaa. Johtuu paljonlit mun mielestä siitä, että ihmisten pakko hakea jatkuvasti työpaikkoja. Systeemihän menee niin, että jos pääsee haastatteluun, pitää 30 sekunnissa myydä itsensä. Niissä hommissa ei turha vaatimattomuus auta.
Jaa mun hyviä puolia? En ole lestaati, enkä kasvata pottua. Oliko liian leuhkaa?
=DW=
Miksi kehuisin itseäni. Työnhaussahan sellaista tarvitaan, luetteloa lähinnä positiivisista asioista. Minulle riittää kun työnantajani haluaa pitää minut osaamiseni ja kokemukseni ansiosta talossa niin kauan kuin mahdollista. Lisäksi olen ns. hyvä jätkä niin töissä kuin vapaa-aikananikin.
Olen hyvä kaikessa mihin tunnen mielenkiintoa.
Jos ei kiinnosta niin ei sitten. Siinä kohdin laiskottelen.
Kova elämä traagisine tapahtumineen on tehnyt minusta vahvan ja lempeän .
Olen itsestäni ylpeä ja minussa on oikeaa nöyryyttä. Olen hirveän iloinen
huumorintajustani, olen perinyt sen vanhemmiltani.
Mikään ei ole tullut minulle "ilmaiseksi"
Tää oli paras ,sä voitit.
Kävisikö kehuilla kehuminen?
On mielipidekehuja ja numeroin tai muuten täsmällisemmin ilmaistavia.
Voisin ilmaista numeroin omasta mielestäni, omassa ikäluokassani kehumisen arvoisiksi kuvittelemiani asioita.
Eniten arvostan kuitenkin toisen minulle suuntaamaa kehua jolla kehun mielelläni.
Vaimoni on silloin, tällöin sanonut, että olen paras mahdollinen mies hänelle.
Vaikka tuo olisikin naisellista oveluutta niin siihen on helppo yhtyä ja jopa nähdä käytännön elämässä sitä vahvistavia ilmiöitä.
Mielipidetason kehuista tämä on minusta paras!
Omassa kehussa pyöriskely saa aikaan ylpisteyä minä minä tässä ollaan muut ovat mitä ovat.
Olen vakuuttava,sivistynyt,omaan hyvän työmoraalin,itsenäinen,huomaavainen,suojeleva
Tosiasioiden toteaminen muuttuu kehuksi kateellisen kuulijan korvien välissä!
Oman erinomaisuuden esittely mielipideasioissa on kehumista riippuen esittelyn tavasta ja perusteista.
Toisen henkilön kehun toteaminen on tosiasia eikä kehutun mielipide.
Alkuperäisen kehujan perusteita voi tietenkin epäillä.
Jos osaa tuoda aidosti pätevyydensä ja lahjansa niin ei se yleensä herätä kateutta. Totuus tulee esittää viisaasti ja tavalla että kuulija jolla näitä taitoja ei ole ei koe alamittaisuutta vaan että hän loistaa vastaavasti toisella elämän alueella ja näin me täydennämme toisiamme.
Olen hyvä pärjäämääm pienen eläketuloni kanssa ja niinhän on pakko. Pysyin kotona 2 lapseni kasvaessa (asuin ulkomailla), luin heille kun olivat pieniä, luin ja luin satuja, aina pölisin jopa lehtien artikkeleista. Mielestäni, kasvavalle lapselle on puhuttava kaikkea, opastettava asioita, mitkä itsestä tuntuvat jopa typeriltä. Lopussa kiitos seisoo. Hyvin ovat 2 lastani pärjänneet. Mielestäni olen ollut hyvä kasvattaja, vain eläkkeeni on vähäinen.
Sinäpä sen sanoit. Minun valttini on myös tulla toimeen vaatimattomasti ja pienillä tuloilla. Olen myös kiitettävän ekologinen ihminen.
Osaan tehdä hyvää ruokaa, jos viitsin..no muuta ei tuu mieleen, tai no olen aika hyvä tulemaan toimeen ihmisten kanssa, ja olen suvaitsevainen, ihan oikeasti, lisäksi olen yltiörealisti, ihan tuskaan asti.
Pirre...yltiörealisti oot?..mut tässähän piti kehua itseään, ei moittia...heh...reaöismi on ihan ok, mut välillä pitää osata heittäytyä...johonkin....tiedät kyl mitä meinaan...:)
Olen ainutlaatuinen tässä maailmankaikkeudessa (niin muuten sinäkin), sillä ei ole toista toista Luojalla samanlaista.
Olen empaattinen, avoin, en ole pitkävihainen, vaikka saatan räjähtää kohtalokkaalla tavalla ja "kivien kerääminen" vie aikaa, mikäli onnistuu enää.
Laulaminen ja musiikki olisivat voineet olla juttuni, mutta en oikein osannut innostua niistä nuorena. Olen ihan jees!
Minä olen todella hyvä monissa itselleni tarpeellisissa asioissa, mutta on silti paljon muiden mielestä tärkeitä asioita, joissa olen ihan nolla. En esimerkiksi osaa vamistaa makaroonilaatikkoa, pullaa, kaakkuja yms, mutta miksi osaisin, koska en sellaisia itse tarvitse. En myöskään osaa korjata mopoja tai traktoreita, kun mulla ei sellaisia ole. Mutta eihän meidän kaikkien tarvitse osata samoja asiota. Jokainen päättää itse, mikä on tarpeellista.
Siinäpä se, sinäkin saat siitä huolimatta syödä makoisaa makaronilaatikkoa, pullaa ja kaakkuja, kun on joku joka osaa ja viitsii. Myös mopoja ja traktoreita osataan korjata.
Jeps, sillähän maailman talouskin pyörii että kaikki ei osaa/pysty kaikkea itse. Vaihtokauppaahan sekin, kuten tuttujenkin välillä: sinä tarjoat illallisen, minä lainaan sinulle kamerani.
Kätevää :-)
Olen liian avoin ystävällinen hyvä sydämminen antelias rahamielessä tosin ei koskaan puhdasta rahaa vain ostoja ja niillä voin todeta onko nainen tosi mielessä huora 2vuoden ajalla totesin yhden huoran Suomessa ja yhden Norjassa.
Niin myös tänään olen liian ystävällinen tosin seurani tänään on hyvin akateemisella tasolla jolla tietenkin ei ole mitään tekemistä talouteni kanssa.
Olen hyvä asettumaan loitommalle tarkkailemaan maailmaa ja valitsemaan omat polkuni.
Olen hyvä tyytymään yksinkertaiseen elämään, saan suuren ilon pienestä.
Olen kohtalaisen hyvä käyttämään käsiäni. Jopa sähkövempaimia onnistun korjaamaan vaikken tiedä niistä tuon taivaallista, ihmettelen etten ole päässyt hengestäni niitä ronkkiessa.
Olen hyvä ymmärtämään että jokainen ihminen on yksilö ja pyytämään ihmistä kertomaan itsestään sen sijaan että kohtelen häntä oletusteni mukaan.
Olen hyvä rentoutumaan, aamupuuron olen syönyt ja kahvia aion nyt laittaa tulemaan. Sängyssä vieläkin virun, on niin raukea olo, suihkussa kävin ja pesin pitkät hiukseni, nyt ne kuivaa vapaana , pyyhe on tyynynpäällä.
Olemisen ihana keveys, vai miten se meni. Kahvia vielä.
Olen aika hyvä hyödyntämään tähteitä.
Viikon päivät olin toisessa huushollissa ihmetellyt omenavatia jossa oli pieniä omenoita, ilmeisesti pudokkaita, nahistumassa. Eilen nappasin ne mukaani ja illalla tein niistä suit sait omenahilloa. Vajaa tunti siihen meni odotteluineen kaikkineen. Puolikkaiksi lohkottuina pehmittelin vesitilkan kanssa kattilassa alle ½ tuntia ja sitten julienne-myllyllä veivasin soseeksi. Sain melkein kaksi litraa tosi hyvää omenahilloa.
Tarkoitus oli tehdä tänään munkkipossuja, mutta muutin suunnitelmaa ja teinkin 'pusuja' ja samoilla lämmöillä samasta taikinasta myös 'suolaisia' piirakoita täytteenään tähteeksi jäänyt kaalilaatikko.
Kehutaan nyt kun ei näitä moittiakaan voi, niin hyviä ovat.
Paljonko sitä ylipainoa olikaan? Hyvähän se, että jätemyllyjä.
=DW=
Mitä se sinua painaa?
Voihan ison mahan kuljettaa vaikka kottikärreillä.
Ylituotanto omenat ja luumut.
Keittelin kumpiakin omana eränään saunapadassa niukan veden kera.
Mössösin, jäähdytin, laskin tarvittavan sokerimäärän, keitin sokeriliemet ja laitoin 200l:n saaviin muhimaan herätetyllä hiivalla.
Kuplimisen loputtua ja mössön painuttua pohjaan lapposin liemen ja keitin pontikaksi.
Pienellä virralla keittäessä riitti yksi lasku.
Tyypillista pontikan hajua ja makua ei juurikaan ollut. Otin aina metyylit alusta pois enkä keittänyt sikunoita talteen.
Luumuista tuli parempaa, jopa harhauttavasti palinkaa muistuttavaa juomaa.
Olen huono kehumaan mutta parempaa ponua en ole maistanut.
Keskari se vasta lihottaakin...
Tuosta ruokapuolen taitamisesta olen kateellinen :-) Muuta tajuan ottaa talteen ja käyttää uudelleen, mutta kaikesta ruokaan liittyvästä olen ulalla. On kyllä kätevää tuo taitosi.
No miten tämä tähän tällättiin :-(((( Bessielle se oli tarkoitettu!
Jos nyt kaloreita (tai jouleja) jostain syystä tässä ajattelit, niin eipä noissa minun leivonnaisissani niitä ylenmäärin ole.
Omenasoseeseen en kovinkaan paljoa laittanut sokeria, onhan sitä jo omenassa omasta takaa. Tiesin myös taikinakuori 'tasoittaa' mahdollista täytteen liika happamuutta, joten melko surutta lisäsin vielä askorbiinihappoakin soseeseen. Pusujen täytteeksi tarvitsemani sosemäärän tein paistonkestäväksi pienellä määrällä maizenaa.
Taikina veteen tehty, sokeria laitoin vain pikkuhippusen hiivan mieliksi ja rasvaksi hieman miedon makuista rypsiöljyä. Jaoin valmiin taikinan kahteen osaan ja toiseen osaan ripottelin vielä hieman kardemummaa. Paistetut pusut voitelin kyllä voisulalla (suolatonta Venäjälle tarkoitettua) ja sokeroinkin koko pusun tällä kertaa, yleensä vain 'huulet'.
'Kaalilaatikkoni' oli tehty pelkästään savoijinkaalista, porkkanasta, vähärasvaisesta jauhelihasta ja sipulista, vokkaamalla ja kannen alla hauduttamalla (ei liikaa, kaalin on oltava vihreää). Maustoin aika voimakkaasti, sambal oelekkkia, omatekoista makeaa soijaa, tuoretta meiramia ja valkosipulia mm..
Että ei noilla lihomaan pääse ellei liikaa syö. Sitäkään vaaraa ei enää ole, sillä 'ylimääräiset' on jo haettu pois.
-taitava olet bessie.. osaava, kokkaava nainen on kyl aika korvaamaton... :)
Hyvä L-L sinähän se vasta kokki olet ! Huikeat keitokset !
Taas tuli kehuttavaa :), nääs sain asennettua uuden pyykkikoneen pesuvalmiuteen ja tuolla se nyt pestä hyrskyttelee lakanapyykkiä, niin ja aiemmin kesällä kasasin työnnettävän nurmikonleikkurin joka oli tuhannen palasina pahvilootassa, hyvä mie, - näköjään kukkokin munii kun on pakko :)
Tarkkaile nyt kuitenkin tilannetta, Pirre
Pääsin minäkin kerran noin pitkälle kun pesukoneen itse paikoilleen asensin. En enää muista tarkalleen missä vaiheessa ensimmäistä pesua huomasin että ei tämä taida olla ihan oikein asennettu, on niin pitkä aika. Jouduin pyytämään ammattilaisen apuun ja vika löytyikin tuota pikaa. Olin kuulemma unohtanut ottaa KARAN pois jostain. No joo, unohtanut, en ollut koskaan edes kuullutkaan sellaisista karoista jotka ovat vain kuljetuksen aikana tukemassa ja suojaamassa jotain kohtaa.
Luin koneen käyttöohjeet tarkasti ennenkuin aloin sillä pestä, ei ollu karoja eikä muitakaan ylimääräisiä vimpaimia koneessa, - yleensä olen laiska käyttöohjeiden lukija ja aloitankin käytön päätäpahkaa, ja monienkin erehdysten kautta opin esim. tietokoneohjelmien käytön ja salat.
No pikkasen mietityttää nyt tämän pyykkikoneen kannssa semmoinen juttu kun en saanut sitä ns. vaateriin, oli nii turkasen painava yksin kallistella ja säätää sen jalkoja, mutta eipä tuo kyllä lonksunut lingotessa, pyydän joskus jotain sukulaistani tarkistamaan asian.
Joka naisen työkalupakistahan löytyy vatupassi, katoppas sieltä :-)
Eipä se vatupassi taida tunkkina toimia? Näkeehän sen silmälläkin ettei ole ihan vaaterissa. mutta yksin on tosiaan hankala säädellä jalkoja. Minulla on vetolaatikon pohjalla olevasta liukuestematosta leikattu pala yhden pesukoneen jalan alla.
Hommansa oli kyllä siinäkin, yksin nostaa konetta ja samalla laittaa korotuspala paikoilleen.
otitko kuljetustuet pois, ja säädit jalat
He, väärin mollis, kävin vatupassin autotallista ja mittasin sillä, meikkipussista ei löytyny :))
bessie*
Mä en luottais mun silmämittaan.
Mullon on kuivat silmät niissä ei ole sitä nestekuplaa kuten vatupassissa :-)
Mieki luulin että se kone on suorassa, mutta ajattelin kummiskin tarkistaa, ja vielähän mitä ..eipä ollutkaan.
Aikoinaan joku sanoi että kyllä hän näkee paljaalla silmällä maaston korkeuseron, ja se on kyllä kukkua, ei sitä näe...sitä vaan luulee näkevänsä, ei niitä erilaisia mittausmenetelmiä olisi keksittykään jos silmämääräisesti esim. talon koron pystyisi katsomaan.
Mulle sanoi ammatinvalinnanohjaaja aikoinaan että trukkikuskiksi sitten ei ole menemistä, jottain vikkaa syvyyserojen näkemisessä vissiin oli. Sitä syvällisyytä on kyllä sen jälkeen pitnyt harjoitella kyllä kovasti.
Ja minä kun luulin olevani aika 'tarkka' juuri tuon tapaisissa hommissa, monissa muissa taas enempi suurpiirteinen. En sitten olekaan, ei ole vatupassi käväissyt mielessäkään hakea pesukoneen asennuksen yhteydessä.
Kulmista painamalla kokeilen onko tarpeeksi tukevasti ja ellei ole niin sitten helpoimmasta kulmasta säädän jotenkin, ei ole niin millintarkkaa.
Talojen kanssa nyt on tarkempaa, varmaan ottaisin ainakin sen verran tarkkoja mittoja että ovet toimisivat yms..
Juuri kuluneena kesänä huomasin miten pieleen arvioni maastossa menevät. Taisin tännekin kirjoittaa metrimääräisiä arvioita jotka tein korkealla radanvieruskalliolla alas katsellen. Seuraavan kerran kun katselin sillä silmällä alhaalta tieltä ylös sinne kalliolle, ajattelin että ainakin puolella yläkanttiin heitti ylhäältä katsellen tekemäni arvio matkan pituudesta. Itse kallion korkeuden arvioiminen siltä kohden on aika helppoa kun on melkein pystysuora seinämä ja juna käy vertailukohdasta ja junan korkeuden taas voin arvioida omaan pituuteni verraten, niin että eiköhän tuo kymmenen metrin tarkkuudella osuisi kohdalleen :)
Minä olen hyvä isovanhempi kahdelle lapsenlapselleni. Oikeestaan olenkin paras!
olen hyvä teoreetikko, osaan antaa hyviä neuvoja
Olin kerran kurssilla. Meitä oli 15 naista ja yksi mies. No luentopöydän ruuvit oli löysällä ja sekös kovin vaivasi tätä miestä. Hän sanoi, että ruuvaisin kyllä nuo paikalleen mutta kun ei ole ristipäämeisseliä ja eihän teillä kenelläkään sellaista matkassa ole (siis kun olemme vielä naisihmisiä). Mutta minun repusta se vain sattui hänen hämmästykseksi löytymään.
Jaa, vai on sinulla ristipäämeisseli kassissa, hyvä juttu. Minulla on pikkupuukko
nahkatupessa, Kauhavan Puukkopaja lukee terässä, toisella puolella minun
etunimi. Terän pituus 6sm, ostin sen Erämessuilta ja on ollut siitäasti kassin pohjalla. Hyvä katkoa kukkia tienvierustoilta ym. myös pikkusakset on "kalupakissa"
ja tietysti pussukallinen kauneudenhoitovälineitä ym, tärkeää.
löytyykö mitään syötävää, makkaraa, tai kaljaa
Ai syötävää, tietysti karkkia, jotain suklaajuttuja. Kaljat ja makkarat on miesten
heiniä.
Tästä on tullut ketju jota on mukavaa lukea :) aina kun tuun palstalle vilkaisen ja mietin, että mikähän mun vahvuus on... osaan tehdä laidasta laitaan kaikkea vähän mutta en mitään ehkä silleen kehuttavasti ;) Enkä tiedä voiko sitäkään laskea hyväksi jutuksi jos on ahkera mutta tekee sinne päin :))) Esim. olen hyvä polttamaan ruokaa pohjaan. Ompelemaan vinoja verhoja. Vaihtamaan 6 rengasta auton alle kun pitää vaihtaa talvitossut.. jne.
Mutta löysin sentään yhden jutun missä olen hyvä - olemaan onnellinen. Se fiilis oli joskus hukassa, ja jouduin miettimään ja tekemään töitä sen eteen että Onni löytyisi taas. Nyt se on, mun takataskussa. Vaikka voin olla surullinen tai ahdistunut tai vihainenkin, tiedän että se löytyy sieltä, ja voin ottaa sen esille koska tahansa.
Päivän piristys, kiitos :-D
Kuinkahan monta kertaa olen eri yhteyksissä joutunut kertomaan, missä olen hyvä, mitkä ovat "vahvuuteni" ?
Edelleenkin sanoisin, etten osaa luontevasti kehua itseäni ja jos joku toinen kehuu itseään, minulle tulee tunne, että häneltä on jäänyt puuttumaan jotakin tai puuttuu ehkä yhä. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja ellei ole kisaamassa, miksi pitäisi olla paras, lyödä muut ?
Tietysti raja itsearvostuksen ja itsekehun välillä on häilyvä ja ulkopuolisen tulkinta voi olla toinen kuin omamme. Onko objektiivista arvioijaa edes ?
Terapeutit käyttävät sanaparia "riittävän hyvä". Pidän siitä. Se ei sisällä vertailua
ja sisältää ajatuksen, että kelpaan ainakin itselleni...
Tuo onkin vähän kinkkinen juttu meille, jotka emme ole tottuneet amerikkalaistyyliseen itsemme mainostamiseen. Vaatii jonkin verran työtä että pääsee edes niin pitkälle että uskaltaa verrata omia puoliaan ja huomata että jossain on parempi kuin toisessa.
Koska niin minä sen näen, omalta kohdaltani: sukkia osaan parsia, pullaa paistaa en. Olen siis hyvä parsimaan sukkia. Joku toinen on taatusti vielä parempi, mutta se on samantekevää niin kauan kun että esim. olisimme toistemme kanssa asiakkaista kilpailevia ammattilaisia. Silloin olisi aihetta verrata, muuten ei. Jos siis ei vaan satu olemaan luonteeltaan kilpailuhenkinen.
Kun sitä tarkemmin ajattelee niin sehän on vaan todellisuudentajua että on tietoinen omista vahvemmista ja heikommista puolistaan. Nuoremmilta polvilta se ehkä sujuu paremmin.
Nii-in - Oma tie 2 - itsetuntemus taitaa olla aikamoinen voimavara - ja se sentään kasvaa vuosien mittaan - jos niin tahdomme...
Veit sanat suustani, säästit minulta näpyttelyn vaivan.
Oli Determille.
Kiva kuulla kna.. Näinkin sitä voi joskus palvella..))
Aiheesta aivan vakavasti.
Uuden työpaikkavaihtoehdon haatattelussa olen joutunut varautumaan täysin perusteltuun ja odotettavissa olevaan kysymykseen: "Miksi meidän tulisi palkata juuri sinut tähän tehtävään"?
On turha ryhtyä nikottelemaan ja vetoamaan lähettyyn hakemukseen.
Onneksi en ole joutunut hakemaan työpaikkaa silloin, kun tuota kysymystä alettiin esittää (L-L).
Keikkaa heittäessä riitti. kun esitti todistuksen "pätevyydestään" kerran.
Sitten pitikin kyllä olla ihmisiksi, että kysyntää riitti jatkossa...
"L- L"
Aiheesta tietysti vakavasti, mutta miten olisi tuo viimeistä edellinen vahvuutesi,
luuletko että se olisi kova sana kysymykseen:" Miksi meidän tulisi palkata juuri sinut
tähän tehtävään"
Ps. Viittaan "ylituotanto omenat ja luumut"