kävelin taas hautuumaalla.siis niin ihana kulkea ja katsoa miten lähimmäiset käyvät viemässä kukkia ja kastelemassa niitä.mutta yksi asia ihmetyttää.ihmisen eläessä ei käydä luona.ei pidetä yhteyttä.sitten kun kuolee hautakumpu pursuaa kukkia.saakohan siitä rauhan,että jos olisin pitänyt yhteyttä,olisiko näin paha olo.
ihana syyspäivä
syksyä
9149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saman olen laittnut merkille.kai siitä saa jonkun rauhan.ei osaa sanoa.
Itsekin mietin sukulaiseni käyttäytymistä, liitto oli jatkuvaa kinastelua ja riitelyä, jopa toivomista että toinen kuolisi. Nyt sitten kannetaan kukkaa ja kynttilää haudalle, pidetään kuvaa pöydällä ja itkeä tirautetaan. Onko se surua vai katumusta miten tulikaan sitä puolisoa kohdeltua? Vai itsekästä suremista että se kiistakumppani menikin todella kuolemaan eikä ole ketään kenen kanssa riidellä. Pistin välit poikki koska en halua olla henkilön seuraava uhri.
Ps. osani olen saanut minäkin jo aiemmin.
Ulkopuolisena sanoisin, että yksi asia kertoo hyvin paljon miesten ja naisten eroista, ja käyttäytymisestään, sekä siitä kuinka he oman käyttäytymisensä itse mieltävät.
Näin unta, että vaelsin pitkää käytävää pitkin ja seuranani oli vain mies jota olin rakastanut sekä vanginvartija. Edellämme kulki suuri harmaa joukko hymyttömiä, ilmeettömiä vaeltajia joita emme saaneet kiinni. Hän pysähtyi, ja katsoin tarkkaan hänen kasvojaan ja kosketin niitä, ja hän sanoi: aina kun hän käyttää tätä lääkettä, häneltä menee muisti eikä hän enää muista että onkaan ihminen.
Jatkoin matkaani vielä hiukan, ja avasin käytävällä yhden oven, jossa oli pölyinen huone, jota katsoin ovelta ja viittasin harmaalle joukolle että tällainen on vielä. Samassa vanginvartija paiskasi oven kiinni ja heittäydyin maahan nauraen kuollakseni ja hokien "nyt on ihminen välissä". Heräsin, ja ymmärsin, että ero ihmisen ja harmaan eleettömän ilmeettömän tunteettoman joukon välillä on nauru ja itku ja empatia ja kyky rakastaa, ja ne katoavat jossakin vaiheessa, ja jäljelle jää vain palasia ja joukko jota mikään oikeasti inhimillinen ei enää voi koskettaa.
Ei se ole kuollut, joka kulkee tuota käytävää takaisin päin. Se on ihminen.
Jos kykenet vielä itkemään, nauramaan kyyneleet silmissä, näkemään unia:
http://www.greenpeace.org/finland/en/What-we-do/No-more-nuclear-power/
Ei ole olemassa politiikkaa, ei rajoja.
siis,en ymmärtänyt pätkääkään.en sitäkään menikö tuo viesti ohi alkuperäisen aiheen ohi.
mutta voihan se ollla,että viedään kukkia haudalle ja esitetään jotain.kyllä munkin mielestä eläessä pitäis muistaa,eikä vasta kun on mennyt pois.
Mielipuolet ,vajaaälyt . . . mitä ihmettä ,kävelkää pururadalla ,tai menkää vajakkipajalle naputtelemaan vasaralla metallipöytää . . .että kuikuilemassa hautausmaalla . . .
Hmmm hmmm.... hautuumaa kuulostaa jo oikealta paikalta, sinne vaan pää multaan niin kuin strutsilla konsanaan ja perä pystyyn niin johan olette hiljaa ja kunnolla.... ja samalla ehkä verenkierto aivoissa lisääntyy myös.
kaek on paskoo, parree ellee huavassa ku jaahoo jonninjootavota VITUN PASKAA. Haudassa on hyvä lepää, mut siihen on vielä aikaa my friends! Friido approves.
Ja kaikki vähänkään järkevät keskustelut tulee joku neuroosia poteva pilaamaan.