yhteistyö päiväkodissa

Kun, toimin oppispimuksella avustajana päiväkodissa (olen muuten lähihoitaja koulutukseltani)en saanut esim. osallistua oman (erityis) lapsieni palavereihin, mitä olisin pitänyt kohdallani erityisen tärkeänä.

Myöskin avustajat, opiskelijat, laitosapulaiset ovat joidenkin mielestä "roska sakkia" eli avustajat voidaan passittaa tuuraamaan laitosapulaista jos sattuu olemaan pois töistä vaikka todellisuudessa avustaja on todennäköisemmin jonkun lapsen henk.koht.avustaja eli olisi hänen tukena.

Nuoremmat lastentarhanopet ovat yleensä niin fiksuja, että tekevät (jos jää aikaa) kaikkia hommia esim. pyyhkivät pöydät ruokailun jälkeen, mutta "eräät pk:din tyrannit" sanovat, ettei heidän työsopimuksessaan lue, että pyyhin pöytiä vaikka talon säännöissä lukisi kaikille yhteisesti, että KAIKKI TEKEVÄT KAIKKEA he mielummin menevät pihalta huutamaan laitosapulaisen joka on mattoja puistelemassa...jne.
se on valitettavaa, että hoitoalalle tullaan mukamas niin "SOVELTUVANA" TÖIHIN, mutta muututaankin työkavereille ihan mahdottomaksi...eli harrastetaan työpaikkakiusaamista.
miksi kysyit? oletko joutunut uhriksi? ihan nousi tukka pystyyn, kun muistelen aikoja - onneksi nuo ajat ja se työpaikka on kaukana menneisyydessä.
:)

Meillä on ollut jonkinlaisia ongelmia ja väärinkäsityksiä. Erityisesti poikamme tuen tarpeen kanssa. Tilanne meni erittäin kireäksi, mutta nyt yritämme rakentaa luottamusta molemminpuolin uudestaan. Itse suostun keskustelemaan ainoastaan yhden henkilön kanssa palavereissa yms. (näin vältämme väärinkäsityksiä, ja yhdellä on kokonaiskuva tilanteesta). Silti vieläkin tapahtuu tiedotuskatkoksia, esim poikani oltua "kateissa" ei minulle kerrottu jälkeenpäin, kuulin vasta palaverissa asiasta. samoin oli jäänyt meille ilmoittamatta, että poikamme on siirtynyt tuen tarpeen vuoksi kahden lapsen paikalle, jota en tietysti vastusta, mutta olisin halunnut tietää, että asioissa tapahtuu edistystäkin. Päiväkodeissa on joskus sellainen tapa, että henkilökunta lyö leiman vanhempiin melko heppoisin perustein, puhuvat ja ihmettelevät takanapäin, mutta eivät saa keskusteltua asioista vanhempien kanssa. Olen huomannut asian päiväkodissa työssä ollessani. Ehkä silloin syyllistyin siihen itsekin, mutta kokemus on paras opettaja. Kun omalle kohdalle sattuu niin kirpaisee kyllä pahasti. valitettavasti luottamus ja rakentava yhteistyö on vaikea palauttaa kun sen kerran menettää. Ehkä erityisesti vanhempien puolelta. Silloin tarvitaan aikaa ja keskustelua paljon. Nyt kun tapahtumista on kulunut vuosi vien lastani vasta hyvillä mielin taas ko. päiväkotiin. Mutta jos luottohenkilöni siirtyy pois, olen melko varma siitä, että poikani siirtyy toiseen päiväkotiin. Uskon, että myös lapsi kärsii, jos yhteistyö ei toimi, silloin voi olla paras aloittaa puhtaalta pöydältä taas.

hyvä ystäväni on lähihoitajaopiskelija, ja hänen harjoitusjaksossaan oli päiväkotijakso. Hän työskenteli eräässä itähelsinkiläisessä päiväkodissa, ja pöyristyi päiväkodin henkilökunnan tapaa puida ns."ongelmaperheiden" vanhempien ja lasten asioita aivan lasten vieressä ja kuullen. Ja oli kuulemma oudon tuntuista, kun oli paljon ns. lastensuojeluperheitä, joiden asioista tunnuttiin tietävän kaikki, ja päiväkodin arkeen kuului ns. lastensuojelutyö, ja oli paljon yhteistyötä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Onko tämä ihmisten mielestä ihan tervettä toimintaa? Miten mahtaa lapset kokea, kun heidän rakkaita vanhempia solvataan jatkuvasti? Miten tällaista toimintaa kukaan voi kutsua auttamiseksi? Ja nämä leimatut vanhemmat ovat kyllä varmaan aika heikossa asemassa, kun on viranomaisarmeija vastassa, ja lapset pelinappuloina.