Noitatunturi

Noitatunturin kierros on reilu 12km pitkä ja erittäin vaativa reitti jolle ei suositella lähtemään jos on hiemankin epävarma kunnostaan. Noitakurun kierros kannattaa kävellä myötäpäivään. Ensimmäiset kaksi kilometriä kuljetaan erittäin vaikea kulkuista kivi ja juurakko polkua pitkin Oravalammelle josta kiipeäminen Noitatunturiin alkaa. Reilu kilometrin nousu on erittäin vaativaa ja paikoin jopa hyvinkin vaarallista rinteillä olevista kivistä johtuen. Nousureitillä on myös eksymisen mahdollisuus koska polun merkit ovat erittäin heikot. Huipulle päästyä alkaa kilometrin lasku kohti Annikinlampea. laskuosuus on huomattvasti helpompi kuin nousuosuus ja polun erottaa maastosta hyvin. Annikinlammelta jatketaa noin 2km suht helppo kulkuista polkua karhunjuomalammelle josta taas jatketaan isokurun kautta takaisin luontokeskukseen noin 4km.

Aikaa kannattaa varata noin 5 tuntia ja suositeltavaa olisi myös ilmoittaa luontokeskus Naavaan että on aikeissa lähteä Noitatunturin kiertoon.

Olisimmepa mekin kerenneet lukemaan edellisen vastauksen ennen kuin Noitatunturin valloitukseen lähdimme.
Tarkoitus oli kyllä käydä ensin Luontokeskuksessa saamassa vähän tietoja reitistä , mutta ovessa oli lappu, että olemme maastossa. Niin jäi siis tärkeä inffo saamatta.
Tuskin olisimme lähteneet lainkaan ja emme ainakaan enää klo.17.00. Niin kuin nyt lähdimme matkaan.
Reitti oli tosiaan vaativa, ainakin tälläisille vähemmän patikointia harrastaville.
Mutta Noitatunturi tuli kuitenkin valloitettua ja saamme olla ylpeitä itsestämme, vaikka pimeys alkoikin jo loppumatkasta vähän haitata etenemistä. Kellon ollessa jo melkein 22.30 saavuimme vihdoin takaisin Luontokeskukseen, väsyneinä mutta silti onnellisina.

Allkupätkä Oravalammelle ei ole erityisen vaativa, kun korkeuseroja ei juuri ole. Jyrkkä nousu sieltä Noitatunturille pääosin kiveltä toiselle hyppimistä. Kiipeämistä ei kannata harkitakaan, jos keli on kostea, sileähköt kivet ovat tosi liukkaita.

...10 vuoden kuluttua. Periaatteessa helpoin reitti ylös on hyvin merkitty. Merkitsemiseen on kuitenkin käytetty vihreää väriä (vanerilätkiä puiden kyljissä tai harmaiden metallitolppien maalauksena).

Vihreä väri äärimmäisen vaikea hahmottaa osin vihreästä ympäristöstä, normaalivärinäköisillekin. Puna-viher-värinäköpuutteelisille, vihreä väri on vaikea erottaa harmaasta ympäristöstä. "Ampiaisteema" tmv. erottuisi opasteissa paremmin sekä kivikossa että kasvistossa.

Vandaaliretkeilijät (?) ovat toki jo kokeilleet voimiaan tuoreisiin valumetallitolppaopasteisiin, suuri osa on väännetty mutkalle tai poikki.