Miten luette kirjoja?

Kyllä syvällistä lukemista edelleen harrastetaan, ei pidä yleistää pelkästään siksi, että jonkun wannabe-jotakin-bloggarin käsityskyky on rajallinen. Hänhän kaiketikin tavoittelee itsekin julkisuutta, ehkä jopa paikkaa Big Brother -talossa, ellei peräti Viidakon Tähtösissä. Vähilläkin lahjoilla voi päästä Lööppien Päiväperhoseksi. Pidempiaikainen menestys edellyttääkin sitten itsemurhatapausta perheessä, väkivaltaista avioliittoa makkararuhtinattaren kanssa tai alkoholismin kautta uskoon tuloa. :D

Mutta kannattaa silti toki muistaa, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Myös kirjabloggareilla.

Minä luen yleensä alusta loppuun ja yhden kirjan kerrallaan. Jokuset lukevat vain alun ja lopun, varsinkin dekkareista, jossa murhaaja selviää viimeisillä sivuilla. Eräs tuttavani lukee 3 - viittä romaania samanaikaisesti ja väittää pysyvänsä hyvin mukana kussakin tarinassa.

Kirjabloggarit eivät julkaise kommentteja, jotka poikkeavat heidän mielipiteestään.

Olen jo pitkään ihmetellyt noita bloggareita. Monet lukevat melkein kaksisataa kirjaa vuodessa ja vielä kirjoittavat niistä!
Siis kirja luettuna joka toinen päivä ja tekstin kirjoittamista yhden romaanin verran vuodessa.
Vaikuttaa oudolta?

Dekkariseuran Ruumiin kulttuurin arvostelussa Janne Mäkelä on tajunnut Andy Ahmavaaran persoonan merkityksen.
Kuka noita kirjablogeja oikein lukee?

Olen tarkoituksella seurannut kirjabloggareita. Pitkät "analysoinnit" ovat herttasarjan tasoa.

Monet kirjabloggarit luulevat itsestään enemmän kuin ovat. Jossakin vaiheessa sitten väsähdetään ja aletaan kirjoittaa itsestä ja omasta elämästä aivan naurettavia höpinöitä. Ketä kiinnostaa??!

Hyvä aloitus! Dekkareissakin voi olla yhteiskunnallisia ja taiteellisia elementtejä runsaasti. Ne ovat osana sujuvaa kertomusta. Taitamattomalle lukijalle ne eivät avaudu, vaan hän ärtyy kun ei käsitä. Hyvässä kerronnassa ei kuitenkaan väännetä kaikkea rautalangasta kuten jossakin chick litissä ja heikossa kertomakirjallisuudessa.
Nimimerkki puujalkavitsailijan vastaus sisälsi oleellisen:
"Kyllä syvällistä lukemista edelleen harrastetaan, ei pidä yleistää pelkästään siksi, että jonkun wannabe-jotakin-bloggarin käsityskyky on rajallinen. Hänhän kaiketikin tavoittelee itsekin julkisuutta,"
Julkisuuden kipeys näkyy vastenmielisenä hehkutuksena ja mielihyvänä kun bloggaaja on kutsuttu vaikka kustantajan pippaloille. Tosin kustantajat eivät enää kutsuja lähettele, sillä kirjabloggaus on menettänyt merkityksensä, ja tuhonnut itsensä asiantuntemattomilla ja heikoilla arvioilla. Todelliset asiantuntijat naureskelevat kirjabloggaajien "arvosteluille".
Julkisuuden kipeys näkyy joskus myös arvosteluissa epämääräisenä hämmennyksenä ja ärtymyksenä. Tuntuu kuin joitakin kirjoja mollattaisiin vain siksi, että Bloggaaja huomaa, että ei itse pääse koskaan samalle tasolle, kuin joku kirjailija, joka uskaltaa erottua massasta.
Suosittelen kirjabloggauksen palaamista alkuasetelmiin, tavallisen lukijan lukupäiväkirjatasolle. Arvostelujen tekemisen voi jättää asiantuntijoille.
Lainaan loppulauseeksi nimimerkki, puujalkavitsailijaa:
"Mutta kannattaa silti toki muistaa, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Myös kirjabloggareilla."

Jotkut kaipaavat puhkiselittelyä. Toiset älykkäitä ja monitahoisia kirjoja. On noita kirjabloggareiden juttua hauska lukea. Usein ei ole tajuttu edes perusasioita.