Moikka!
Olen 4-vuotiaan hulivilin yksinhuoltaja, kesällä olin parisuhteessa miehen kanssa, ja tulin raskaaksi (e-pillereistä huolimatta). Mies ei halua olla missään nimessä isäksi, ja tiedän etten voi häntä siihen pakottaa.. Eihän ketään voi pakottaa isäksi vasten tahtoaan. Vaatii aborttia, viikkoja nyt reilu 12.
Sain kerättyä kaikki rohkeuteni ja kerrottua asiasta vanhemmilleni (hah, olen 27-vuotias, ja edelleen tällaisen asian kertominen vanhemmille on pelottavinta ikinä :D )
He olivat myös abortin kannalla.. Vaikka olin odottanut heiltä enemmän tukea ja ymmärrystä. Nyt tuntuu siltä, että kukaan lähimmäinen ei halua tämän lapsen syntyvän, ja epäilee omaa pärjäämistäni.. Sisko tosin on onneksi kanssani samalla puolella :)
Toki tiedän jo, että mitä yksinhuoltajuus on. Ei se aina ruusuilla tanssimista ole.. Eikä varmasti helpotu, kun taloon tulee toinen lapsi! Mutta tiedän, että jos olen päättänyt pärjätä, ni kyllähän minä pärjään! Vaikka sitten hammasta purren! Olis mukava muitten kokemuksia ja jaksamisia :) Tai sitten ihan muuten vaa juttuseuraa ja vertaistukea :) Niin ettei ois sellasta oloa, että oon ainoa ihminen maailmassa, jolla on tilanne tämä :)
Olen 4-vuotiaan hulivilin yksinhuoltaja, kesällä olin parisuhteessa miehen kanssa, ja tulin raskaaksi (e-pillereistä huolimatta). Mies ei halua olla missään nimessä isäksi, ja tiedän etten voi häntä siihen pakottaa.. Eihän ketään voi pakottaa isäksi vasten tahtoaan. Vaatii aborttia, viikkoja nyt reilu 12.
Sain kerättyä kaikki rohkeuteni ja kerrottua asiasta vanhemmilleni (hah, olen 27-vuotias, ja edelleen tällaisen asian kertominen vanhemmille on pelottavinta ikinä :D )
He olivat myös abortin kannalla.. Vaikka olin odottanut heiltä enemmän tukea ja ymmärrystä. Nyt tuntuu siltä, että kukaan lähimmäinen ei halua tämän lapsen syntyvän, ja epäilee omaa pärjäämistäni.. Sisko tosin on onneksi kanssani samalla puolella :)
Toki tiedän jo, että mitä yksinhuoltajuus on. Ei se aina ruusuilla tanssimista ole.. Eikä varmasti helpotu, kun taloon tulee toinen lapsi! Mutta tiedän, että jos olen päättänyt pärjätä, ni kyllähän minä pärjään! Vaikka sitten hammasta purren! Olis mukava muitten kokemuksia ja jaksamisia :) Tai sitten ihan muuten vaa juttuseuraa ja vertaistukea :) Niin ettei ois sellasta oloa, että oon ainoa ihminen maailmassa, jolla on tilanne tämä :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi sua. Älä tee aborttia, kyllä pärjäät.
Voihan se olla että kun lapsi syntyy, vanhempasi ottavat hänet iloiten vastaan. Tsemppiä ja iloa lapsistasi.
Onko sinulla tarkoituksella kaksi eri aloitusta tästä aiheestaAP, toinen hieman eri vuosiluvulla?
Et sä voi enää edes tehdä aborttia, jos 12 vkoa täynnä. Kumma jos et sitä vielä tiennyt... eli nyt sitten vaan sopeudut tilanteeseen. Mies osallistuu tai sitten ei, älä laske mitään sen varaan. MUTTA varaudu siihen, että kun lapsi vähän kasvaa (etenkin kun oppii siistiksi), niin mies on luultavasti kärppänä vaatimassa "isän oikeuksiaan". Jopa niin, että vaatii yksinhuoltajuutta käyttäen verukkeena tapaamisten estämistä tms., vaikka tapaamiset ovat jääneet tekemättä ihan hänen itsensä toimesta. Vaadi elatusmaksut ja isyydentunnustus.
Vielä semmoinen juttu, että e-pillerit ei yleensä petä, ellei niitä ole käytetty huolimattomasti. Usein nainen on unohdellut niitä enemmän tai vähemmän tietoisesti, ja kas kummaa, naps vaan raskaana.
Serkulleni tehtiin viikolla 20, vaikkei lapsessa ollut mitään "vikaa"...Hän tajusi, että olisi ikuisesti sairaan mustasukkaisen ja kontroloivan ihmisen alistettavissa, jos synnyttäisi vauvan. Ukko ja hänen sukunsa alkoivat puhumaan pahaa ja kertoilivat, että olisivathan he voineet ottaa lapsen, jos______ ei pystynyt huolehtimaan...Huoh.
Moikka, kyllä tämä on ihan mun oma viesti, eikä aikasempaa viestiä ole :)
Ja joo, minä en ole tekemässä aborttia, kyse oli siitä, että muut sitä haluaisivat.. ja kyllä sen edelleen saisi, lupa pitäisi vaan hakea hieman ylemmiltä tahoilta!
Ja e-pillereistä vielä, niitä on kyllä syöty ihan säännöllisesti ja uskollisesti :) Lääkärin mukaan en ole ensimmäinen enkä viimeinen nainen, jolle näin käy .. Että niin..
Pointti viestissäni ei ollut e-pillereiden luotettavuus, tai abortin teko.... Viestin tarkoitus oli löytää keskusteluseuraa muilta kahden tai useamman lapsen yksinhuoltajalta, ja kuulla heidän arjestaan :)
Onko sinulla jotain sähköpostiosoitetta, johon voisi ottaa yhteyttä jutellakseen paremmin?