Yökirje

Minulla on epäilykseni, että yksi yhteinen tuttavamme on minuun ihastunut. Hän yrittää niin kovasti, mutta minkäs teet - olen jo yli vuoden ajatellut vain yhtä miestä, sinua. Ei hänellä ole saumoja, ei hän ole tyyppiäni, hän saa minut vain pitämään lujaa panssaria ylläni ja hänen menneisyytensä... En halua sen painoa elämääni kuten en nykyisenkään.

On myös vaikea luottaa häneen. Hän tietää tunteistani sinuun, mutta jos hän ei halua meitä yhteen? Voisiko hän vedota pitkään ystävyyteenne, siihen että olen hänelle tärkeä ja olla kertomatta miten sinua olen kaivannut, miten sinua ajattelen? Voisiko hän tehdä sen? Yrittää saada minut omakseen, vaikka eihän kukaan voi päättää minun tunteistani?

Ehkä pelkoni on turhaa, ehkä nämä ajatukset ovat turhia, mutta kun välillämme on vielä sellainen lausumattomien sanojen valtameri ei tiedä mihin merivirrat vielä meitä tempovat. Ja tämä tässä on vain pohdintaa, pohdintaa yhdestä mahdollisuudesta, joka ei välttämättä ole tosikaan.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä miten paljon sinusta oikeasti välitän. En ole kertonut kaikkein syvimpiäni ajatuksiani. Olen vain kirjoittanut ne tänne. Totuudella on kaksi paikkaa - minun sisimmässäni sekä näiden palstojen lomassa. Ja minulla on hyvin vähän pelkoja enää elämässä, mutta suurin niistä on se, että menettäisin sinut kokonaan - valheelle tai kuolemalle.
0144
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Naiselta miehelle kirjoitti:

Minulla on epäilykseni, että yksi yhteinen tuttavamme on minuun ihastunut. Hän yrittää niin kovasti, mutta minkäs teet - olen jo yli vuoden ajatellut vain yhtä miestä, sinua. Ei hänellä ole saumoja, ei hän ole tyyppiäni, hän saa minut vain pitämään lujaa panssaria ylläni ja hänen menneisyytensä... En halua sen painoa elämääni kuten en nykyisenkään.

On myös vaikea luottaa häneen. Hän tietää tunteistani sinuun, mutta jos hän ei halua meitä yhteen? Voisiko hän vedota pitkään ystävyyteenne, siihen että olen hänelle tärkeä ja olla kertomatta miten sinua olen kaivannut, miten sinua ajattelen? Voisiko hän tehdä sen? Yrittää saada minut omakseen, vaikka eihän kukaan voi päättää minun tunteistani?

Ehkä pelkoni on turhaa, ehkä nämä ajatukset ovat turhia, mutta kun välillämme on vielä sellainen lausumattomien sanojen valtameri ei tiedä mihin merivirrat vielä meitä tempovat. Ja tämä tässä on vain pohdintaa, pohdintaa yhdestä mahdollisuudesta, joka ei välttämättä ole tosikaan.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä miten paljon sinusta oikeasti välitän. En ole kertonut kaikkein syvimpiäni ajatuksiani. Olen vain kirjoittanut ne tänne. Totuudella on kaksi paikkaa - minun sisimmässäni sekä näiden palstojen lomassa. Ja minulla on hyvin vähän pelkoja enää elämässä, mutta suurin niistä on se, että menettäisin sinut kokonaan - valheelle tai kuolemalle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu