Tällä palstalla on käyty keskustelua 70-luvun ns. hoitokokouksista, joissa Jumala sai hoitaa seurakuntaansa. Muistan hyvin nuo ajat.
Olin silloin itse alle 20-vuotias nuorukainen.
Keskustelutilaisuuksia pidettiin silloin useita ja ne kestivät usein yömyöhään. Muistan rakkaina niitä puhujaveljiä, jotka neuvoivat meitä takaisin autuuden tielle. Monet ja monet löysivät itsensä joutuneeksi sielunvihollisen pettäminä väärään henkeen; kososlaisuuteen ja hempeyteen - niin minäkin.
Kävi niin, että eräänä iltana kotona keskustellessamme meille kaikille sekä vanhemmille että lapsille aukeni se, että emme olleetkaan raittiisti uskomassa. Niinpä sitten eräissä seuroissa korjasin asioita siinä laajuudessa kuin olin pahennusta aiheuttanut.
No mitkä olivat tuolloin ns. hedelmät mainitsemissani väärissä hengissä;
- kotona riideltiin, eikä asioita korjattu evankeliumilla
- naapurissa käytiin katsomassa telkkaria
- kävimme joskus elokuvissa
- Päivämiehen kirjoituksia arvosteltiin
- naureskeltiin puhujaveljien heikoille sanoille
- kyseltiin, että saako tehdä sitä ja sitä, ja miksi ei saisi tehdä sitä ja tätä
- seuroissa ei menty penkkiin istumaan vaan jäätiin taseinustalle norkoilemaan
- sydämmeltä puuttui uskomisen ilo
Kuulostaako tutulta kun lukee tämänkin palstan kertomuksia!
Jumala on armossaan varjellut uskomassa tähän päivään asti. Mitä niille ystävilleni tapahtui, jotka eivät korjanneet sydämmentilaansa?
Useimmat heistä sortuivat keskiolueeseen!
Toivon, että te ystävät jotka koko ajan kyselette että saako tehdä sitä ja tätä ja onko se ja se kielletty, että te jonkun veljen tai sisaren kanssa puhuisitte tuntoanne vaivaavista asioista ja korjaisitte niitä. Näin teillekin palaisi jälleen uskomisen ilo.
Uskovainen ihminen ymmärtää televisioasian, videot, netit yms. kun hänellä on omantunnon talous kunnossa.!!
Olin silloin itse alle 20-vuotias nuorukainen.
Keskustelutilaisuuksia pidettiin silloin useita ja ne kestivät usein yömyöhään. Muistan rakkaina niitä puhujaveljiä, jotka neuvoivat meitä takaisin autuuden tielle. Monet ja monet löysivät itsensä joutuneeksi sielunvihollisen pettäminä väärään henkeen; kososlaisuuteen ja hempeyteen - niin minäkin.
Kävi niin, että eräänä iltana kotona keskustellessamme meille kaikille sekä vanhemmille että lapsille aukeni se, että emme olleetkaan raittiisti uskomassa. Niinpä sitten eräissä seuroissa korjasin asioita siinä laajuudessa kuin olin pahennusta aiheuttanut.
No mitkä olivat tuolloin ns. hedelmät mainitsemissani väärissä hengissä;
- kotona riideltiin, eikä asioita korjattu evankeliumilla
- naapurissa käytiin katsomassa telkkaria
- kävimme joskus elokuvissa
- Päivämiehen kirjoituksia arvosteltiin
- naureskeltiin puhujaveljien heikoille sanoille
- kyseltiin, että saako tehdä sitä ja sitä, ja miksi ei saisi tehdä sitä ja tätä
- seuroissa ei menty penkkiin istumaan vaan jäätiin taseinustalle norkoilemaan
- sydämmeltä puuttui uskomisen ilo
Kuulostaako tutulta kun lukee tämänkin palstan kertomuksia!
Jumala on armossaan varjellut uskomassa tähän päivään asti. Mitä niille ystävilleni tapahtui, jotka eivät korjanneet sydämmentilaansa?
Useimmat heistä sortuivat keskiolueeseen!
Toivon, että te ystävät jotka koko ajan kyselette että saako tehdä sitä ja tätä ja onko se ja se kielletty, että te jonkun veljen tai sisaren kanssa puhuisitte tuntoanne vaivaavista asioista ja korjaisitte niitä. Näin teillekin palaisi jälleen uskomisen ilo.
Uskovainen ihminen ymmärtää televisioasian, videot, netit yms. kun hänellä on omantunnon talous kunnossa.!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki perheriidat eivät korjaannu pelkällä evankeliumilla. Evankeliumi on usein pikemminkin luuta, jolla ongelmat lakaistaan maton alle.
Päivämiehen kirjoituksia pitää arvostella, kun siihen on aihetta. Toimittajat ovat ihmisiä. Jos he tekevät virheitä, niihin kuuluu ottaa kantaa.
Kun kerran sitä ja tätä on kielletty tekemästä, on syytä kysellä, miksi sitä ja tätä ei saa tehdä. Kielloille pitää olla ymmärrettävät ja uskottavat perustelut; muuten niitä ei tarvitse noudattaa.
Ei ihme, jos sydämeltä puuttuu uskomisen ilo, jos uskominen on sellaista kuin kuvailet. Ne jotka sortuivat keskikaljaan, ovat ehkä sortuneet siksi, että yhteisö hylkäsi heidät. Harvan mielenterveys kestää sellaista.
minua on äärimmäisen vaikeaa saada uskomaan, että jokin asia olisi uskovaiselta kiellettyä!
1.kor. 6:12 - mitäs luetaan?
kun luen, että mistä asioista olet nöyryytettynä joutunut tekemään parannusta koko seurakunnan edessä :-(
Teistä vanhoillisista tuo saattaa tuntua oikealta menettelytavalta ja nuo kuvailemasi asiat varmasti ovat aiheuttaneet sinulle omantunnon tuskia, mutta ulkopuolisesta tuntuu niin pahalta että melkein oksennuttaa.
Saako kysyä, että miten sellaiset "oikeat" synnit sitten, tehtiinkö niistä parannusta lainkaan vai tehtiinkö parannusta vain tuollaisista, mitä ei voida edes synniksi sanoa?
Ylipäätänsä tuo, että kuinka nöyryyttävää on ihmisen mennä muiden ihmisten eteen ja luetella jotain mitä on tehnyt ja miten on ajatellut, ja sitten pyytää näitä ajatuksiaan anteeksi. Se on nöyryyttävää, alentavaa, säälittävää ja teihin viattomiin ihmisiin kohdistettua hengellistä väkivaltaa!
Minustakin kysymys on nöyryytyksestä. Luulen kuitenkin, että monet eivät tunnista sitä nöyryytykseksi. Vanhoillislestadiolaisuudessa ihmisiä opetetaan siihen, että omat tunteet pitää tietyssä mielessä leikata pois.
Jos jonkin asian ei ole sallittua tuntua nöyryyttävältä, se ei silloin tunnu siltä. Sen sijaan ihminen kääntää sen joksikin myönteiseksi asiaksi, vaikkapa nöyryydeksi.
Tämä alkoholi-kysymys on niitä asioita, jotka ovat täysin Raamatun vastaisia. Missään Raamatussa ei ole kiellyt alkoholia maistamasta. Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko oli, kun hän muutti veden viiniksi samoin ehtoollisella nautitaan viiniä. Luther myös kehoitti käyttämään kohtuullisesti. Meikäläisten suhtautuminen alkoholiin siten ei ole raamatun mukaista, vaan perustuu Lestadiuksen omiin käsityksiin. Kohtuullisista alkoholin käyttöä ei ole missään kielletty päinvastoin raamatussa kehotetaan siihen. Juopottelu on ihan eri asia, mutta absolutismi ei ole raamatun mukaista.
Parempi olla ilman, kun ilmankin pärjää. Se helposti kietoo ja siitä perkeleellinen meno tulee...
olenkin odottanut. Kiva, kun kirjoitit ihan omista kokemuksistasi! Kaikesta, mitä kirjoitit, paistaa se, että olet armosta saanut syntisi anteeksi uskoa.
Hänhän ei maininnut mitään oikeita syntejä. Älä viitsi alentaa häntä entisestään ruokkimalla hänen turhia syyllisyydentunteitaan.
eriseuran henkeen on synti. Nuo, mitä hän luetteli, ovat sen synnin hedelmiä.
hän luetteli. Se on syntiä, että ihmisiä pakotetaan tekemään parannusta tuollaisista.
sinullakin oikeus mielipiteeseesi!
Sinä sen sijaan voisit pitää suusi kiinni. Ylläpidät kommenteillasi sitä vahinkoa, mitä vanhoillislestadiolaisuudessa aiheutetaan ihmisille.
Tänään on näkyvissä samoja hengen hedelmiä. Tiedän/tiedät.
Ovatko ne taas merkki jostain nimeämättömästä väärästä hengestä? Onko hoitokokouksia tulossa, suunnitteilla?
Voi sääli läheisiäni! Voi sääli minuakin, joka lienee johonkin noihin vl-hedelmiin syypää lähipiirissä. Houkutellut väärään ns. normaalin elämän varjolla?
Tuntui tosi tutulta tuo tekstisi. Oikein pahalla tavalla tutulta.
Ihmisinä me emme tiedä Jumalan aikataulua puhdistaa seurakuntaansa. On totta niinkuin ymmärrän kirjoituksestasi, että "pärskeet epäuskoisesta maailmasta" lyövät tänä aikana sisälle Jumalan valtakuntaan synnin eri muodoissa.
Tärkeintä uskovaiselle on kuitenkin se, että juuri minun nimeni olisi kirjoitettuna elämän kirjassa taivaassa.
Sinullakin on vielä mahdollisuus palata takaisin ennenkuin "ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni lakkaa".
Sano minulle mistä minun pitää parannus tehdä? Riittääkö kokovikaisuus? Sen olen jo tehnyt. Riittääkö nimelliset synnit? Niistä olen ahkeroinut parannusta tehdä. Jopa veeällien kanssa ja siunauksen kera! Siis mistä? Eikö armo riitä minulle kuin vl-ehtojen kanssa?
Koska tunnet minut tämän netin perusteella niin hyvin, että voit kehoittaa parannukseen, niin siksi haluan tarkennuksen. Kai tiedät senkin?
Eipä tee mieli tulla haistelemaan vl-henkiä. Minulle kävisi taas huonosti. En voi ajatella noista hengen hedelmistä kuten sinä.
Minä näen selvästi väärän hengen vähän muualla kuin tavallisen heikon kristityn vaelluksen vioissa. Ja vaikka asennepuolikin olisi joutavia vl-neuvoja vastaan, niin ei sekään välttämättä tarkoita Hengen vikaa.
Hankalampi väärä henki tulee lakihengen muodossa ja vaivihkaa sitoo vapaat kristityt ahtaisiin normeihinsa autuuden ehdolla.
Eikä se tule selvin sanoin, vaan naamioituen kauniisti muka tarkoittaen ihmisen parasta ja sielun pelastusta. Vaikka onkin valheen enkelin asialla.