Olin ennen todella sukurakas. Yhteyksien säilyttäminen oli minulle todella tärkeää. Mieluiten läheisten välien saavuttaminen tai ylläpitäminen jopa. Halusin niiden olevan elämäni perusta, todellisia, elämän kestäviä ihmissuhteita.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
En pääse tästä yli. :-(
Onko ketään muuta joka haluaisi eroon kaikista sukulaisista
Syysprinsessa
46
2483
Vastaukset
- ei ymmärrä
No mitä sitten tapahtui..jotenkin ei nyt auennut sun alotus.
- samaa kokenut
Kuuntelepa tämän rouvan kertomus miten hän joutui lopulta panemaan välit poikki sisaruksiinsa
Kansanradio 10.8.2014 kohdasta 17:05
http://areena.yle.fi/radio/2320866
Minulta pääsi itku kun kuulin miten häntä oli käytetty hyväksi ja miten ilkeitä hänelle oltiin oltu. Puhelu on ihan lyhyt, hän on hyvin selvä- ja suorasanainen. Helpotti hirveän paljon kuulla, että meitä on muitakin. - Syysprinsessa
Kiitos viestistä ja linkistä. Kuuntelen.
Parikymmentä vuotta eteenpäin lähtötilanteesta. Tuli avioero ja sairaus samaan syssyyn.Rakastamistani sukulaisista ei kuulunut oikein mitään. Menivät jopa entisen aviomieheni puolelle. Mies häiriköi ja kiusasi. Sukulaiset katselivat muualle. Vetosivat siihen että eivät voi tietää miten asiat oikeasti ovat.
Minun lapseni, tässä lähisuvussa ainoa lapsen ikäinen lapsi, sai osakseen vuodesta toiseen ignoorauksen. Mitään hoitoapuja ei tarjottu eikä saatu. Oltiin niin kiireisiä. Ja ääneen lausumatta katkeria siitä että itse ei oltu saatu lapsia, köyhyyden tai lapsettomuuden estämänä, tai sopivan kumppanin puuttuessa. Jälkeenpäin olen tosin tullut siihen tulokseen, että nämä ihmiset ovat itsekkäitä luonteeltaan eivätkä välitä lapsista, eivät ole niitä kaivanneetkaan.
Olen aina yrittänyt pitää asialliset välit sukulaisiin. Vaikka jotkut heistä ovat käyttäytyneet suorastaan törkeästi. Tietty porukka ei ole pitänyt muuta yhteyttä kuin että kutsu syntymäpäiville on tullut. Lahjoja olisi pitänyt saada. En enää ole välittänyt sen kummempia lahjoja ostella - miksi, kun ihmisistä ei muuten kuulu mitään? Nyt tämäkin porukka katkaisi kokonaan välit. Meille ei ole enää käyttöä.- Mitä ihmeen käyttöä?
Ei sukulaisilla ole mitään velvollisuutta antaa hoitoapua. Kannattaa mennä sosiaalitoimistoon apua hankkimaan ja hankkia tukiperhe lapselle. Sitähän varten ne systeemit ovat kehitetty.
Jos jotkut eivät halua omia lapsia niin tuskinpa he haluavat toistenkaan lapsia hoitaa. Toisten lasten hoitaminen tuo myös kuluja eikä se niin yksinkertaista ole toisten lasten hoitaminen kuin kuvittelet. Lapsi tarvitsee oman kunnollisen sängyn ja tavaroita eikä lapsettomilla ole sellaista varustusta tilasta puhumattakaan välttämättä. Pienistä tuloista ei maksella ylimääräisiä vesi ym. maksuja.
Ihmiset haluavat nykyään elää omissa oloissaan ja sellaiset vanhanaikaiset tiiviit sukuyhteisöt alkavat olla harvinaisempia. - dhhdhdhs shshsh shs
Mitä ihmeen käyttöä? kirjoitti:
Ei sukulaisilla ole mitään velvollisuutta antaa hoitoapua. Kannattaa mennä sosiaalitoimistoon apua hankkimaan ja hankkia tukiperhe lapselle. Sitähän varten ne systeemit ovat kehitetty.
Jos jotkut eivät halua omia lapsia niin tuskinpa he haluavat toistenkaan lapsia hoitaa. Toisten lasten hoitaminen tuo myös kuluja eikä se niin yksinkertaista ole toisten lasten hoitaminen kuin kuvittelet. Lapsi tarvitsee oman kunnollisen sängyn ja tavaroita eikä lapsettomilla ole sellaista varustusta tilasta puhumattakaan välttämättä. Pienistä tuloista ei maksella ylimääräisiä vesi ym. maksuja.
Ihmiset haluavat nykyään elää omissa oloissaan ja sellaiset vanhanaikaiset tiiviit sukuyhteisöt alkavat olla harvinaisempia.Juuri sellaista elämää, jossa lähin omainen ei ole viranomainen, ap. kai kaipasikin.
- <<<<
KYL TOISAALTA VOISIN MÄ TOTA KOKEILLA JA LÄHTEE SIT IHAN PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ < OSAAN SUKULAISISTA HALUAN PITÄÄ YHTEYTTÄ OSAAN TAAS EN
- wasde
En haluaisi pitää tai olla tekemissä suvun kanssa. Se ei vielä ole mahdollista mutta kohta on. Ei mitään kummepaa syytä. Tunnen vain olevani ulkopuolinen.
Koko perhe muuta sukua meni kerran laivalle. Koko perhe paitsi minä. En ede tiennyt koko reissusta.
Olisin ehkä halunnut niille parille huvipuistoreissullekin mukaan.
Nyt sisko sitten itkee että mikä on mun ongelma kun en mennyt hänen tyttärens synttäreille. Ei kiinnosta. Olen syönyt synttärikakkuni jo muutaman vuoden yksin.- Wasde
Niin juu. Eikä ole muuten kukaan koskaan käynyt minun luonani vaikka ovat jo pari vuotta luvanneet.
Äiti ja sisko sentään kävivät naapurissa, suoraan seinän toisella puolen asiakkaan luona kotikäynnillä. Piti monta kertaa poiketa samalla.
- hohhoijakkaa12324
Kyllä tulee toimeen ilman sukulaisiakin. Olen ottanut eron kaikista sukulaisistani mukaanlukien äitini ja isäni. Äitini on narsisti. Kaikki pieleen menneet asiat olivat syytäni. Haukkui isäni kanssa koko elämäni. En ollut tehnyt mitään hyvää tai onnistunut missään elämässäni. Elän mieheni ja iltatähteni kanssa hyvää elämää. Toivottavasti, myös äitini ja isäni. Aina ajattelin hoitavani vanhempani, jos vaikka mikä tulisi, mutta minä en vain kelvannut. Sukulaiseni ovat ihan oma tarinansa.
- vanhana herännyt
Olen vasta nyt yli 50v tajunnut,miten kamala lapsuus ja nuoruus mulla on ollut.Perheessä oli todellista väkivaltaa,siis fyysistä hakkaamista henkistä alistamista vuosia.Nyt vanhempani ovat jo iäkkäämpiä mutta tuntuu,etten oikein haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä.Olen äidille joskus lapsuudesta puhunut mutta hän sanoo,että kaikki on omaa kuvittelua,ei sellaista meillä ole tapahtunut! Että äin.Mistään asioista en isän kanssa pysty vieläkään keskustelemaan ilman riitaa enkä edelleenkään kestä sitä,kun hän korottaa ääntään.Olisinko kamala paska jos en vain pitäisi yhteyttä heihin? Tuntuu,että oman mielenterveyteni kannalta se olisi tärkeää,mitään omaishoitajaa minusta ei heille tule kuitenkaan.
- saaitevalita
Minusta suku imi mehut. Olen pikkuhiljaa irrottautunut kaikista. Ystävät koen läheisimmiksi.
- 9999
Voisin tehdä saman
- osimoilleennäin
Toi on mun kohdalla niin totta myös! Vuosia kuuntelin naljailua ja piikittelyä pän naamaa aina, kun suku oli koossa. Viimeisin yhteinen kokoontuminen oli pikkuveljeni luona, hänen uuden talonsa tupaantulijaisissa. Turupaan tuli jo toisen keraan ja ihan konkreettisesti. Olen kuulemma besserwisser ja ruma ja toisten asioihin sotkeutuja. Että näin meillä! Ja totuus on se, etten ole millään tavalla "sotkeentunut" en pikkuveljeni enkä isosiskoni elämiin. Päinvastoin. Ja aina kehunut en moittinut, oli asia sitten mikä tahansa.
Mutta nyt loppui leikki, etsikööt uuden kiusattavan.
Tunnen itseni ja tiedän että elämäni perusajatus on olla suopea ja suvaitsevainen toisia ihmisiä kohtaa. Ystävät ovat rakkaimmat.
Isääni pidän yhteyttä kyllä. - -tytär-
osimoilleennäin kirjoitti:
Toi on mun kohdalla niin totta myös! Vuosia kuuntelin naljailua ja piikittelyä pän naamaa aina, kun suku oli koossa. Viimeisin yhteinen kokoontuminen oli pikkuveljeni luona, hänen uuden talonsa tupaantulijaisissa. Turupaan tuli jo toisen keraan ja ihan konkreettisesti. Olen kuulemma besserwisser ja ruma ja toisten asioihin sotkeutuja. Että näin meillä! Ja totuus on se, etten ole millään tavalla "sotkeentunut" en pikkuveljeni enkä isosiskoni elämiin. Päinvastoin. Ja aina kehunut en moittinut, oli asia sitten mikä tahansa.
Mutta nyt loppui leikki, etsikööt uuden kiusattavan.
Tunnen itseni ja tiedän että elämäni perusajatus on olla suopea ja suvaitsevainen toisia ihmisiä kohtaa. Ystävät ovat rakkaimmat.
Isääni pidän yhteyttä kyllä.Ei millään pahalla, mutta oletko koskaan miettinyt sitä. Kuka on alulle pannut nämä ikävät puheet sinusta? Ja kuka haluaa sotkea välejä sinun ja sisarustesi välillä?
Omalla kohdalla oma vanhempi, oli se henkilö. Hän kaveerasi toisen sisaruksen kanssa. Tämä sisarus oli suvussamme se, "jalustalle nostettu, Jumalasta seuraava". Ja minä sain sen syntipukinroolin kannettavaksi kiltteyttäni.
Myöhemmin vanhemman jäätyä usein kiini valehtelemisesta/mustamaalauksesta. Ja sisarukseni soitettua lopulta minulle. Asiat alkoivat selviämään. Oijoin noita vanhemman järjettömiä juttuja itsestäni. Ja se sai hänen silmänsä aukeamaan lopulta. Ja ymmärtämään kieronpelin ja sen todellisen aiheuttajan. Välit sisarukseen ovat nykyään ihan ok. - Anonyymi
Sama täällä. Silloin kun ei ole ollut yhteyttä niihin on ollut kivaa,nyt äidin kuoltua hyökätään päälle kuin yleiset syyttäjät.
- Anonyymi
osimoilleennäin kirjoitti:
Toi on mun kohdalla niin totta myös! Vuosia kuuntelin naljailua ja piikittelyä pän naamaa aina, kun suku oli koossa. Viimeisin yhteinen kokoontuminen oli pikkuveljeni luona, hänen uuden talonsa tupaantulijaisissa. Turupaan tuli jo toisen keraan ja ihan konkreettisesti. Olen kuulemma besserwisser ja ruma ja toisten asioihin sotkeutuja. Että näin meillä! Ja totuus on se, etten ole millään tavalla "sotkeentunut" en pikkuveljeni enkä isosiskoni elämiin. Päinvastoin. Ja aina kehunut en moittinut, oli asia sitten mikä tahansa.
Mutta nyt loppui leikki, etsikööt uuden kiusattavan.
Tunnen itseni ja tiedän että elämäni perusajatus on olla suopea ja suvaitsevainen toisia ihmisiä kohtaa. Ystävät ovat rakkaimmat.
Isääni pidän yhteyttä kyllä.Mihinkin sukujuhliin en mene,tapelkoot keskenääm. Olen onnellinen sinkku. En tarvitse edes miestä riesakseni.
- hyvänäin
Minun sukulaiset taas ottavat yhteyttä silloin vain kun ovat jotakin vailla. Kauan kesti oppia, ettei kyseessä ole mikään sukurakkaus tarina, vaan silkkaa hyväksikäyttöä. MInut ymmärrettiin usein tahallisesti väärin ja jos yritin kertoa omista asioista niin vaihdettiin äkkiä puheenaihe itseen ja omiin murheisiin. Onneksi tajusin suhtkoht ajoissa irrottautua pelistä. Nyt näkyvät pärjäävän hyvin ilman minua. Näen heitä satunnaisesti sattumalta ohikulkiessa, ei mitään kyläilyjä enää eikä puheluita. Ihanaa kun saa keskittyä omaa elämää elämään. Johonkin se raja on joskus vedettävä.
- elän omaa elämää
hyvänäin.
Minulla on samanlaisia kokemuksia perheestä.
Ei soitella ollenkaan ja käydä kylässä mutta jutellaan jos nähdään.
- Elämän vaikeus
Kun näitä lapsuuden traumoja alkaa miettimään, varmasti jokainen löytää jotain vikaa vanhemmistaan. Totuus on kuitenkin useimmiten toisenlainen, eivät ne vanhemmat ole se syy, silloin on eletty siinä aikakaudessa ja niillä mahdollisuuksilla, joita eri perheissä on. Kenenkään ei pitäisi verrata koskaan eri kotien elämää, sillä siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä, sillä elämä kantaa eri tavoin ja ilman. Jotkut ovat saaneet hyvän työpaikan, toinen ei, vaikka on ollut kuinka kunnollinen, toisella ollut sairautta ja toisella ei.
Samoin on nytkin, pitää elää omaa elämäänsä ja niillä mahdollisuuksilla kuin on, eikä lähteä matkimaan toisia tai median mukaan, sitä ei jaksa ja kulissien ylläpito on raskasta touhua.
Omien vanhempien syyttäminen kaikesta on väärin, sillä eikö ne ajatukset nouse sieltä omasta päästä. Jokin aisa ei ilmeisesti suju ja silloin otetaan tuo lapsuus ja vanhemmat syyllisiksi.
Useimpien vanhemmat kuitenkin ovat ihan kunnollisia ihmisiä, kärsivät suunnattomasti lastensa "pahoinvoinnista" ja auttaisivat, mutta eihän vanhempiin saa pitää yhteyttä tai keskustella heidän kanssaan mistään, sehän on kavereiden mielestä tyhmää. Uskon kuitenkin vanhempien olevan paljon rehellisimpiä kuin kenenkään kaverin.
Väärinkäsityksiä sattuu jos ei kerro vanhemmilleen mitään, vaan he saavat huhujen kautta tietoa oman lapsensa elämästä. On syytä olla rehellinen vanhemmilleen ja tarpeeksi tietoa antamalla suojata näin pahoilta puheilta ja valheilta. Kaikkein eniten näin suojaa itseään, sillä pahat kielet saavat niin valtavasti pahaa aikaan.
Puolustakaa vanhempianne, älkää antako kenenkään loukata heitä, silloin tiedätte, että teillä on aina tuki heiltäkin.- vähänvähemmänonnekas
...eikä kannata yleistää. On joukko mielenterveysongelmia, alkoholi- ja huumeriippuvuutta ja yksinkertaisesti tyhmiä ihmisiä. Näistä jokaisessa ryhmässä on valitettavasti äitejä ja isiä jotka eivät halua pelkkää hyvää lapsilleen vaan murskata ja hajoittaa. Silloin on parempi elää sitä omaa elämää jottei oma mielenterveys horju. Onnea sinulle, jos sinulla on täyspäiset vanhemmat. Et arvaakkaan mitä maa päällään kantaa.
- 6+7
Jotkut vanhemmat ovat tahallisesti ilkeitä, kateellisia ihmisiä. Haluavat pahaa lapsilleen. Tekevät tahallaan anteeksiantamattomia tekoja eivätkä kadu tai pyydä anteeksi.
Ei semmoisia vanhempia voi kunnioittaa. Kunnioitus täytyy ansaita. - semustalammas
6+7 kirjoitti:
Jotkut vanhemmat ovat tahallisesti ilkeitä, kateellisia ihmisiä. Haluavat pahaa lapsilleen. Tekevät tahallaan anteeksiantamattomia tekoja eivätkä kadu tai pyydä anteeksi.
Ei semmoisia vanhempia voi kunnioittaa. Kunnioitus täytyy ansaita.Voidaanko puhua enää ilkeydestä?
Minun kohdallani äiti oli julma, itsekeskeinen ja VAIN omaa etuaan ajatteleva narsisti.
Eräs muisto "äidistä". Lopulta minullakin 15 vuotialla alikehittyneellä tytöllä alkoivat kuukautiset. Totesin sen käydessäni koulun jumppasalin yhteydessä olevassa WC.ssä.
Se oli minulle tietysti jonkinlainen järkytys. Äitini oli myyjänä eräässä kemikaalioliikkeessä siihen aikaan, joten ajattelin, että hän antaisi minulle siteitä.
No menimme tyttöystäväni kanssa tähän liikkeeseen. Äiti oli siellä. Kysyin varovaisesti äidiltä; voisinko saada siteitä?
Äiti sanoi hyvin julmalla äänellä: Sinä et saa täältä mitään. Mene pois!
Nuoren tytön ehkä tärkein päivä matkalla naiseksi piirrettiin kuin poltinraudalla pysyvästi muistojeni joukkoon äidistä. Tämä on vain yksi muisto hänestä. Muitakin vastaavia muistoja on lisää. En kehtaa haukkua häntä enempää.
Yksi käsky Raamatussa on: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Kuinka tällaista mielivaltaista psykopaattia voi kukaan kunnioittaa???
Kerroin kerran eräälle psykiatrille kokemuksistani äidistä. Hän sanoi heti, että ymmärräthän sinä. ettei sinun äitisi ole ollut terve. Näi ei käyttäydy terve ihminen.
Äiti teki paljon tuhoa omien lastensa elämässä. - paha nakki
vähänvähemmänonnekas kirjoitti:
...eikä kannata yleistää. On joukko mielenterveysongelmia, alkoholi- ja huumeriippuvuutta ja yksinkertaisesti tyhmiä ihmisiä. Näistä jokaisessa ryhmässä on valitettavasti äitejä ja isiä jotka eivät halua pelkkää hyvää lapsilleen vaan murskata ja hajoittaa. Silloin on parempi elää sitä omaa elämää jottei oma mielenterveys horju. Onnea sinulle, jos sinulla on täyspäiset vanhemmat. Et arvaakkaan mitä maa päällään kantaa.
Isä haukkui veljeäni sitä pahemmin mitä vanhemmaksi tuli. Päin naamaa. Välit kylmenivät eikä isällä ollut tarvetta kuolinvuoteellakaan katua eikä pyytää anteeksi. Kun kuolema tuli veljeni sanoi että se oli helpotus, ymmärrän hyvin.
- Vuosia kunnes pakko etäi
6+7 kirjoitti:
Jotkut vanhemmat ovat tahallisesti ilkeitä, kateellisia ihmisiä. Haluavat pahaa lapsilleen. Tekevät tahallaan anteeksiantamattomia tekoja eivätkä kadu tai pyydä anteeksi.
Ei semmoisia vanhempia voi kunnioittaa. Kunnioitus täytyy ansaita.Juuri näin. Oli järkytys kohdata tämä. Aina opetettu kunnioittamaan iäkkäämpiä ja toisaalta ihania aitoja kohtaamisia ollut, ei voinut käsittää, että jotkut "suvussa"= aviokaupalla saadussa kaupanpäällisessä=kulisseja ylläpitäneessä näyttelijäkaartissa, olisivat näin alhaisia vuosia tahallaan ja kuitenkin odottamassa kuninkaan kohtelua passaamista ja lahjoja kiittämättä koskaan. Painajainen.
- Anonyymi
6+7 kirjoitti:
Jotkut vanhemmat ovat tahallisesti ilkeitä, kateellisia ihmisiä. Haluavat pahaa lapsilleen. Tekevät tahallaan anteeksiantamattomia tekoja eivätkä kadu tai pyydä anteeksi.
Ei semmoisia vanhempia voi kunnioittaa. Kunnioitus täytyy ansaita.Minäkin mietin oliko äiti eläessään kaksinaamainen,kun nyt sisarukset väittää,että selän takana minusts puhuivat aina. No ei se mitään. Mulla on puhdas omatunto. En ole edes ehitnyt muista puhua selän takana,kun olen tehnyt kivoja asioita.
- vanhana herännyt
Voi sua :elämän vaikeus.Et kyllä tiedä, mistä puhut:(.Anteeksi voi vielä jotain asioita antaa mutta unohtaa ei voi.Eikä myöskään korjata kaikkea sitä,mikä meni rikki liian varhain.
- -tytär-
Tässähän se on, että vaikka anteeksi voi antaa, niin "arvet" jää ja unohtaa ei voi.
Eniten surettaa se, että olen todella heidän lapsensa. Ja ihmettelen edelleen, että kuinka omat vanhemmat voivat käyttääntyä lastaan kohtaan, niin julmasti ja rumasti. Alistain ja mitätöiden tämän täysin. Tämä on pahempaa, kuin koulu-tai työpaikkakiusaaminen. Ja jatkuu niin kauan, kuin vanhemmat elävät.
Kuusi vuotiaana veljeni tapaturmaisen kuoleman jälkeen äitini sanoi; > Olisit sinä ennemin kuollut, kuin veljesi - lämmin
-tytär- kirjoitti:
Tässähän se on, että vaikka anteeksi voi antaa, niin "arvet" jää ja unohtaa ei voi.
Eniten surettaa se, että olen todella heidän lapsensa. Ja ihmettelen edelleen, että kuinka omat vanhemmat voivat käyttääntyä lastaan kohtaan, niin julmasti ja rumasti. Alistain ja mitätöiden tämän täysin. Tämä on pahempaa, kuin koulu-tai työpaikkakiusaaminen. Ja jatkuu niin kauan, kuin vanhemmat elävät.
Kuusi vuotiaana veljeni tapaturmaisen kuoleman jälkeen äitini sanoi; > Olisit sinä ennemin kuollut, kuin veljesiEt ole velvollinen auttamaan. Anna niiden olla, narsisti ei ole sairas vaan kylmä ja itsekeskeinen persoona. Elä omaa elämääsi ja tee siitä itsellesi nautittava.
- vihaan ja säälin
Siis mä vihaan ja säälin vanhempiani, oon aikuinen. Mua ärsyttää se miten isä on aina sabotoinu meidän lasten ystävyyssuhteita. Minun kohdalla ainaki niin, että haukkunut silloisen poikakaverin päin naamaa, syyttänyt kaveriani tavaran hajottamisesta (ei ollu hajottanut)-> soitti kaverin isälle ja oli muistaakseni sanonu, ettei tarvi olla missään tekemisissä ja syytellyt. No tuon episodin jälkeen kaverini isä ei uskaltanut hakea/ tuoda kaveriani meille, vaan haki esim. tien päästä, jonne ei meiltä ollu näköyhteyttä.... Siis tämmöstä naurettavaa paskaa olen isäni kohdalta joutunut lapsuudessa/ nuoruudessa kestämään.Ja milloin kenenki kaverin isäpuolessa on mukamas ollut mitäkin vikaa ja siksi en olis saanu kaveerata.. Ja joskus oli pätkimistä ja tukistamista. Kerran ala-asteelaisena kysyin isältä uimalippuun rahaa ja siinä aikani kinusin ja menin omaan huoneeseen,koska näytti että rahaa ei tipu. No kuulen, että se nousee portaat kengät jalassa(minä meen sängyn alle piiloon peloissaan) ja tulee tukistamaan!!! Että näin meillä. Sitten hän kehitti ongelmia naapureidemme kanssa, syytti häiriköinnistä ja vainoamisesta..Ja soitteli tieten poliisillekin ja sepitteli naapureista omiaan. Helvetti, että oon saanu hävetä isääni ja häpeän edelleen! Eräs toinen tapaus oli semmonen,että oli käynyt naapurin terassin oven hajottamassa ja jotakin räyhännyt. Joutui onneksi hoitoon tuon jälkeen. On monia muitakin tapauksia, joiden takia vihaan isää. Sain monet kerrat pelätä isääni, kun asuin kotona koska hän tuntui pimahtavan millon mistäkin...
- serkku
Itsellä sama tunne sukulaisia kohtaan.
- esimerkkejä on
isät voi olla todellisia ilonpilaajia
- ekulinna
Hädässä ystävän tuntee ja sukulaisen! Supi suomalaista perhe ja suku rakkautta! Sama täällä..enää en yritä, en käy kylissä koska ei pyydetä sitten loukkaannutaan kun en itteäni tyrkytä käymään kylässä. Itte tullaan käymään kun halutaan lomaa mutta ei takaisin saa palvelua. Meillä ei kaikilla valitettavasti ole ihanne sukua mutta olenpahan ainakin tehnyt oman perheen ja pidän huolta että he ainakin rakastavat toisiaan.
- -tytär-
Usein mietin, miksi näin tapahtuu? Luulisi, että vanhemmille on kaikki lapset tärkeitä ja saman arvoisia?
Onneksi meillä on omat lapsemme ja perheemme. Voimme antaa kaiken sen rakkauden ja kannustuksen lapsillemme. Jota ilman itse jäimme aikoinaan.
Opettaa lapsemme sosiaalisiksi ja muut huomioon ottavaviksi ihmisiksi.
Arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
Omat vanhempammehan eivät koskaan oppineet tietämään, mitä positiivinen kannustaminen saa aikaiseksi. Voi kuinka paljosta he jäävät/jäivät vaille. Mutta jokainen meistä, itse valitsee kulkemansa tien. - osimoilleennäin
-tytär- kirjoitti:
Usein mietin, miksi näin tapahtuu? Luulisi, että vanhemmille on kaikki lapset tärkeitä ja saman arvoisia?
Onneksi meillä on omat lapsemme ja perheemme. Voimme antaa kaiken sen rakkauden ja kannustuksen lapsillemme. Jota ilman itse jäimme aikoinaan.
Opettaa lapsemme sosiaalisiksi ja muut huomioon ottavaviksi ihmisiksi.
Arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
Omat vanhempammehan eivät koskaan oppineet tietämään, mitä positiivinen kannustaminen saa aikaiseksi. Voi kuinka paljosta he jäävät/jäivät vaille. Mutta jokainen meistä, itse valitsee kulkemansa tien.Hei, kommentti omien lasteni isästä. Isästä, josta olen eronnut jo yli kymmenen vuotta sitten. Jo erossa oli selvää, että otan kaksi lastani elämään kanssani.
Lasten isä ei tänä päivänäkään tiedä mitä on olla isä omille lapsilleen. Tunneköyhyys muuta kuin rahaa kohtaan on selviö.
Eron jälkeen ei ole pitänyt yhteyttä lapsiinsa. Elatusmaksut maksaa ja joskus ostaa jotain tarveasioita lapsilleen, mutta ei ole osannut luoda tunnesiteitä heihin.
Uusi "äitipuoli" terrorisoinut lapset olemaan haluamatta mennä enää käymään isänsä luona. Pienempinä kävivät joka toinen viikonloppu isällään, kunnes lakkasivat käymästä, kun äitipuoli syyllisti heitä ihan mitättömistä asioista, isänsä puolustamatta heitä mitenkään. Esim. jos lapset eivät aamuisin sanoneet äitipuolelle "huomenta"-toivotusta, niin tästä syystä heitä olisi pitänyt kuulemma tapakouluttaa...lapset olivat sentään isänsä luona, entisessä yhteissä kodissa" käymässä!!!
Mutta tällä äitipuolella on kuulemma tulossa perintönä rantaviivaa ja maita ja mantuja - laittaahan se "isän" olemaan hiljaa ja myhäilemään narsistisesti tulevaisuuttaan...
minulle lapseni ovat aina olleet maailman tärkein asia - viis mammonasta! - -tytär-
osimoilleennäin kirjoitti:
Hei, kommentti omien lasteni isästä. Isästä, josta olen eronnut jo yli kymmenen vuotta sitten. Jo erossa oli selvää, että otan kaksi lastani elämään kanssani.
Lasten isä ei tänä päivänäkään tiedä mitä on olla isä omille lapsilleen. Tunneköyhyys muuta kuin rahaa kohtaan on selviö.
Eron jälkeen ei ole pitänyt yhteyttä lapsiinsa. Elatusmaksut maksaa ja joskus ostaa jotain tarveasioita lapsilleen, mutta ei ole osannut luoda tunnesiteitä heihin.
Uusi "äitipuoli" terrorisoinut lapset olemaan haluamatta mennä enää käymään isänsä luona. Pienempinä kävivät joka toinen viikonloppu isällään, kunnes lakkasivat käymästä, kun äitipuoli syyllisti heitä ihan mitättömistä asioista, isänsä puolustamatta heitä mitenkään. Esim. jos lapset eivät aamuisin sanoneet äitipuolelle "huomenta"-toivotusta, niin tästä syystä heitä olisi pitänyt kuulemma tapakouluttaa...lapset olivat sentään isänsä luona, entisessä yhteissä kodissa" käymässä!!!
Mutta tällä äitipuolella on kuulemma tulossa perintönä rantaviivaa ja maita ja mantuja - laittaahan se "isän" olemaan hiljaa ja myhäilemään narsistisesti tulevaisuuttaan...
minulle lapseni ovat aina olleet maailman tärkein asia - viis mammonasta!Joopa, se on kumma juttu, miten tuo raha "vie" narsistia. Narsisti jopa kehuu tuttavien pankkitileillä. Ikään kuin ne olisi omia. Eikä narsisti näe tässä edes mitään outoa.
Meidän olisi muistettava se. Että, narsisti on häiriintynyt tunne elämältään. Hän ei koskaan koe sitä pientä "ailahdusta" sisällään, Mitä pyyteetön rakkaus saa aikaiseksi.
Rakasta lapsia sellaisena kun he ovat. Mikään ei ikimaailmassa korvaa sitä tunnetta, jonka luottamus saa aikaiseksi. - lämpöä
-tytär- kirjoitti:
Usein mietin, miksi näin tapahtuu? Luulisi, että vanhemmille on kaikki lapset tärkeitä ja saman arvoisia?
Onneksi meillä on omat lapsemme ja perheemme. Voimme antaa kaiken sen rakkauden ja kannustuksen lapsillemme. Jota ilman itse jäimme aikoinaan.
Opettaa lapsemme sosiaalisiksi ja muut huomioon ottavaviksi ihmisiksi.
Arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
Omat vanhempammehan eivät koskaan oppineet tietämään, mitä positiivinen kannustaminen saa aikaiseksi. Voi kuinka paljosta he jäävät/jäivät vaille. Mutta jokainen meistä, itse valitsee kulkemansa tien.Jo iäkäs isäni tulee vuosien saatossa vain pahemmaksi, eikä kuitenkaan voi syyttää muistisairautta, sen vielä saattaisin ymmärtääkin. Erosin pitkästä, kylmästä liitostani, jätin isäni lempivävyn, joka hänelle pojankorvike (koska oman poikansa-siis veljeni- kanssa ei tullut koskaan toimeen eikä häntä arvostanut). Normaali vanhempi tukee lastaan vaikeuksissa, minä sain isäni vihat päälleni erotessani, exäni arvo nousi jalustalla entistä korkeammalle. Tapasin nykyisen, ihanan miehen kohta kolme v sitten. Isäni ei halua häneen tutustua, solvaa vaikkei siis tunne koko miestä. Väkisin koitan tulla toimeen, jotta äitini ei kärsisi enempää. Isäni on hänet alistanut 55v liitossa, äitini on mielipiteetön, tahdoton, sokea tosiasiille. On vaikea pala niellä, että oma vanhempi ei toivo omalle lapselleen onnea. Ei voi iloita siitä, että olen löytänyt rakastavan, minua arvostavan ihmisen.
- mummoooooooooo vain.
On teillä lapsirievut ollut kauhiat vanhemmat. Tai sairaat paremminkin psyykkisesti sairaita,narsuja.
- ♥♥♥♥♥
Oon miettiny et voisin pistää välit poikki ja kiertää Suomea....
- näinkinpäin
"elämän vaikeus" puhuu vain omasta puolestaan.
Meitä on niitä, joiden vanhemmat niin mieletömiä, ettei mikään keskustelu tuota hyvää tulosta. Että parempi olla puhumatta vanhemmille, kun ei ymmärrystä, myötätuntoa tai tukea heru. - Romskun ainekset
Tähän kohtaan meikäläinen voisi kirjoittaa niin pitkän jutun, että edes ensimmäistä sanaa ei saa ulostettua. lpsla siitä seuraisi vähintään novelli.
- Oho !
... , koska ...
- näinkin voi olla
Oma isäni oli tyranni ja ainoana tyttönä olin hänen silmissään pelkkä turhuus. Sain kuulla kammottavia ja halventavia asioita hänen sustaan. Äitini sentään jaksoi yrittää välittää ja kannustaa omien voiminsa ja kykyjensä rajoissa. Sain perheen, sain lapsia. Yksi lapsistamme on hyvin kylmä, välinpitämätön jopa hyväksikäyttävä. Muut lapset ovat "tavallisia", välittäviä ja huomioivia. Olen monesti itkenyt sitä, kuinka olemme pyrkineet antamaan lapsillemme tavallisen, turvallisen ja kannustavan lapsuuden ja silti lapsemme kohtelee meitä kylmästi, jopa julmasti. Aivan kuin olisimme olleet itse julmuuksia. Muut lapset ovat asiasta yhtä hämmentyneitä ja ovat aina sanoneet meillä olleen hyvän ja rakastavan kodin. Joskus siis näinkin....
- vai mitä
Olisit kai voinut avata oman ketjun tuosta erilaisesta tilanteestanne.
- 1234...
Mistä se sitten mielestäsi johtuu? Voiko tuollainen periytyä suvussa luonteenpiirteenä. Eikö luonteemme muokkaannu eniten ympäristön ja sosiaalisten suhteiden vaikutuksessa.
- ♡♥♥♥♥♥
1234... kirjoitti:
Mistä se sitten mielestäsi johtuu? Voiko tuollainen periytyä suvussa luonteenpiirteenä. Eikö luonteemme muokkaannu eniten ympäristön ja sosiaalisten suhteiden vaikutuksessa.
Voisin tehdä sen ja avioitua
- Anonyymi
Fyysisesti olen päässyt eroon,kun muutin kauas työn perässä. Täällä ei asu ketään tuttuja,paitsi työkaverit. On helppoa elää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.34285921 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12551Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692318- 1791945
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161522Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91361- 1121327
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181781305RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601300Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421207