miten suomen joutsenella pystyy purjehtimaan kun se on niin iso että ei sieltä ruorin vierestä näe edes eteen?!ja miten siihen aikaan kun on purjehdittu enemmän noin isoilla purjeveneillä on pystytty välttämään kaikki karikot kun nykyään on niin hienot laitteet että ymmärrän kyllä että niiden avulla on helppo liikkua, mutta miten niitä ennen on voitu edes liikkua tuon kokoisella....? ja jos siellä on ollut tähystäjä koko ajan keulassa niin miten ihmeessä se on välittänyt tiedon ilman radiopuhelimia kapteenille missä kohtaa täytyy väistää jotain? mutta ei tähystäjäkään kyllä nykyisiä laitteita vastaa kun eihän se näe veden alla olevia vaaroja eikä sen aikaisissa kartoissa ole kaikkia merkitty. olisko jollain tietoa sen ajan purjehtimisesta?
kysymys suomen joutsenesta
amatööri
17332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En tiiä. Oliko mastoissa hissit? Kysy mieluummin sähkövinssistä ja plottereista
Erittäin järkevä kysymys. Avomerellähän nämä eivät ole ongelma, toisaalta kotiseudun merimerkit on kapulle ja perämiehelle olleet tuttuja, kun olivat paikkakunnalla asuneet ja pikkuveneellä kolunneet rannat jo pienenä. Merillä oli oltu teini-ikäisestä asti. Muissa satamissa lie turvauduttu luotsiin.
mutta epäilen että silloin ei ole ollut luotseja käytössä ainakaan joka satamassa sillähän on purjehdittu ympäri maailmaa ja miten ilman puhelimia olisi edes pystynyt luotsin tilaamaan kun alkaa olla siinä vaiheessa että luotsia tarvii...? kun tuskin ne siellä valmiina osaa olla odottamassa ja eivätkä edes voi tietää mitä reittiä on tulossa...merimerkkejä tuskin on edes joka paikassa ollut ja niitä ei kyllä sieltä edes näe jos sitä on ohjaamassa!
Mielenkiintoinen aihe. Ei varmasti ole ollut edes linjatauluja. Eikä ole tarvinnut miettiä, että onko lateraali- vai kardinaali viitat hyödyllisempiä.
Olisi mielenkiintoista kuulla vähän ajan saaristonavigoinnista, jos jollain sattuu olemaan tietoa.
Siellä oli erikseen ruorimies ja perämies. Perämies määräsi, mihin suuntaan ruorimies ruoria väänsi. Luotsit näki, kun laiva lähestyy, ja tulivat sitten apuun. Merkkilippuja käytettiin. Satamaan ei laivoilla ollut asiaa ennen kuin tuuli oli sopiva. Usein kai ne jäivät redille purkamista ja lastausta varten. Isot laivat eivät menneet vaikeasti navigoitavaan paikkaan, pienemmät alukset hoitivat rannikkopurjehduksen. Ahvenanmaalla eräs laiva haaksirikkoutui, kun luotseja ei ollutkaan vapaana ja kapteeni ei enää myrskyssä pystynyt kääntymään takaisin, eli laivoja menetettiin enemmän. Ahdinvinssit olivat merkittävä keksintö, miehistöä ei tarvittu enää niin paljon köysiä vetämään.
Olikos ergonominen vinssi?
Täsmennetään vielä, että ruorimiehellä oli kompassi, jonka mukaan hän ohjaili, kippari tai perämiehet ottivat sekstantilla tai näköhavainnoilla sijainnin ehkäpä pari kertaa päivässä avomerellä, jonka mukaan kurssia muutettiin. Pommernin museo Ahvenanmaalla on erittäin havainnollinen kuvaamaan purjelaivan rutiineja, suosittelen.
http://www.wanhatpurjelaivat.net/index2.htm
Oli varmaan ergonomisempi kuin köyden vetäminen käsin
http://www.wanhatpurjelaivat.net/laivanrakenne/vinssit.htm
Maarianhaminan merenkulkumuseon toimesta on kerätty myös oheinen filmimateriaali 1930-luvun purjelaivojen reissuista Maariuanhaminan ja Australian väliltä. Filmi on kuvattu Vikingin matkalta. Kannattaa katsoa, jos purjelaivat kiinnostavat!
http://www.youtube.com/watch?v=j7Q_SfMvSMw
Tulipahan mieleen kirja: Miehet Leidarilla, Muistaakseni Utöläisen merikapteenin tekemä kirja, joka kertoo saaristomeren luotsaustoiminnan historiasta. Kannattaa lukea.
Ja asiasta kiinnostuneen kannattaa lukea myös Yrjö Kaukiaisen "Laiva Toivo Oulu". Se on historioitsijan erittäin hyvä kuvaus elämästä purjelaivoilla ja viitekehyksenä tunnetuksi tullut laulu.
Kuten tuolla jo vastaattinkin, niin ruorimies ohjasi kompassin mukaan ja luovilla keulapurjeen lepatuksen mukaan. Niin raakapurjealukset nousivat myös tuuleen tosin huomattavasti huonommin kuin viistopurjeiset joita käytettiin rannikkoliikenteessä. Kyllä kaikissa maailman satamissa oli luotsit, jotka pyydettiin alukseen lippumerkillä. Suomen luotsilaitos oli jo ruotsinvalla aikana hyvin kehittynyt. Höyryhinaasat kun tulivat niin purjelaivatkin pääsivät hinattuina satamiin. Aiemmin piti odottaa avomerellä sopivaa tuulta ja taas uudelleen kun lähdettiin satamasta. Usein laivat lastattiin ja purettiin ulkomerellä jonne lasti kuljetettiin proomuilla joka soutamalla tai purjehtimalla. Myös vinssausta käytettiin jos matka oli lyhyt. Laivan miehistö ylensä hoiti myös lastauksen ja purun. Lisämiehistö satamassa maksoi ja kapteenin palkka tuli laivan voitosta porenttiperusteisesti, joten miehiä ei juuri palkattu lisää. Matkan aikana haettiin sopivia pasaatituulia ja myötävirtauksia joten kapteenin piti olla melkoinen meteorologi myös. Ahtaat saaristot olivat kapteenille kauhistus, halssin vaihto raakapurjealuksella saattoi kestää puolikin tuntia, joten matalikkolle jouduttiin helposti, eikä paikantaminenkaan ollut helppoa pimeässä sateisessa syyssäässä kun maamerkit eivät näkyneet. Majakoita ja muutamia väylälippuja oli apuna jos ne näki.
En muista missä maassa tämä tapahtui vuosia vuosia sitten, laiva oli Suomalainen ja tarina on vanhan merimiehen kertomaa. Luotsi oli saapumassa laivaan, olisikohan kiinnittänyt veneensä ankkuriköyteen, sillä sitä oltiin sitten pimeässä nostamassa ja luotsivenettä sitten nostivat samaan aikaan ylöspäin ja luotsi veneestään huutamaan jotain mitä tietenkään eivät suomalaiset merimiehet tajunneet, no onneksi silloin ei käynyt kuinkaan luotsille vaan asia havaittiin ajoissa. Luotsin veneestä en tiedä saiko kuinka pahoja kolhuja.
Jos en nyt ihan väärin muista tarinaa, niin olisikohan silloin ollut niin, että luotsi nousi laivaan neuvomaan merimiehiä tietyksi aikaa. Niin olisiko sitten ollut myös niin, että luotsin oli tarkoituskin hilata veneensä laivan kylkeen roikkumaan siksi aikaa? Pitääpä mennä kyselemään jos miestä vielä näen. Hän on melkoinen tarinoitsija, aivan ihana ihminen.
Ensiksi, Suomen Joutsenessa on pääkoneet ja apukoneet.
Kun Se lähti ensimmäiselle koulutuspurjehdukselle Suomen lipun alla, oli Se mennä maihin Färsaarille.
Sitten vaidettiin kapteeniksi kapteeni Konkola. Hän oli varovainen mies.
Jos laiva kallistui vähänkään, niin purjeita vähennettiin välittömästi.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomen_joutsen_merella_15527.html#media=15530
Tunsin erään miehistön jäsenen (nyt jo edesmennyt). Hänen kertomansa mukaan joskus mentiin jopa 45° kallistuksessa ennenkuin purjeiden vähennys oli tehty. Purjemanööverit eivät varmaankan olleet aivan helppoja ja vaarattomia kovassa tuulessa. Sen voi kuvitella, kun katselee kevyessä kelissä kuvattua arkistomateriaalia. Siinä näytetään myös ruorimiesten toimintaa.
Siellä oli myös mukana SM-tason voimistelija, joka siirtyi mastosta toiseen mastojen huiput yhdistävää vaijeria pitkin. Tempustaan hän sai jonkun rangaistuksen.
Ken haluaa lukea navigoinnista entisaikaan, hankkii kirjan : Meritie-Navigoinnin historia. Saa John Nurmisen säätiöstä ainakin.
Merimieselämästä ja navigoinnistakin hiukan kertoo: Dana, Kaksi vuotta keulan puolella.