Näin unta elämästä

Mitä selväjärkisyydellä ja unien näkemisellä on yhteistä?
Minun ymmärtääkseni ei yhtään mitään.
Minulla toistuu usein unissa samat teemat, ja osaan selittää ne itselleni.

Itse näen unia, joissa käsittääkseni toistuvat omat ajatelmani muiden silmin.
Lienen siis liikaa kiinni siitä, mitä muut minusta ajattelevat.
Sekin lie elämää, omaani ainakin.
Minä en osaa ottaa ettoneita.

http://fi.wikisource.org/wiki/Elämä_(Södergran)

No tuo selväjärkiseksi sanominen oli vähän vitsinomaista ja letkautustakin siitä, kun paljonhan unista ja niiden eli alitajuntansa ymmärtämään oppimisesta vuosia sitten täällä olen kertonut, niin oli sellaisia ´ selväjärkisiä ´ , jotka ylimielisesti olivat sitä mieltä, ettei unien näkemisellä ollut mitään merkitystä. Tämä sanontakin "joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää."
Niin, eipä vaivauduta ottamaan vastaan alitajunnan sanomia. Silti kopeasti sanotaan itseään ymmärtävänsä, että on niin ja niin vahva itsetunto.
Toisaalta, on varmaan paljonkin ihmisiä, jotka eivät unia näe, siis muista nähneensä.

Jotkut psykoanalyytikot sanovat unien sanoman olevan sitä aitdointa ja alkuperäisintä. Kertoessani joskus näkemästäni unesta, ihmiset käyvät vaivaantuneiksi.
Ehkä he näkevät muistettavia unia mutta niiden kertomisista ei pidetä. On jonkinlainen yksilöllinen unisensori, joka kontrolloi millaisia unisymboleja voi tälle unennäkijälle voi näyttää.

Aivotoiminnaltaan kehittyneet eläimet näkevät unia. Kanadalainen petoeläintutkija näki lammen takana nukkuvan karhun.
Mies puhui karhulle rauhoittavasti, koska luonnonsuojelijana rakasti karhujakin. Karhu nosti hiukan päätään kuin kuitaten; OK saapasjalkainen.

Minä näin aikoja sitten unta-----liekö ollut mistä?

Poistakaa tämä jos olen aiemmin jo samaa kirjoittanut.
16.11.2011 11:52

Eräänä aamuna sattui minulle niin outo tapaus että jollekin täytyy kertoa.
Heräsin 10 vaille kuusi ja makaskelin siinä petillä venytellen (laiskotellen).
Oli sellaista hämärän hyssyä , mutta silmäni olivat olleet jo auki parisen minuuttia.
Jotenkin satuin vilkaisemaan sivulleni ja siinä metrin parin päässä seisoi kookas hahmo, se näytti aivan vävypojaltani joka asuu 35 km päässä, Oli sellainen kaapu päällä, olkapäistä ylöspäin en saanut mitään kuvaa mutta jalat näin, ja sen vaaleahkon kaavun. En osannut pelästyäkään, hihkaisin vain ääneen 'kukas piru sinä olet' samalla hapuilin lampun katkasijaa että sain valoa huoneeseen,

Ei ketään ei mitään, mutta niin todellinen näky oli ollut että näin sen kaavun helman heilahduksenkin.

Tämä oli eka kerta kun minulle näin näkyvä ilmestys ilmaantui ja kyllä tuli monen moista mieleen,
Ensimmäinen kuvitus tuli että se oli varoittaja kohtapuolisesta haustani toiselle matkalle, koska hahmo jotenkin oli pukimiltaan niinkuin muistan Jeesuksen kuvissa olleen.

Kuvittelin jos kuu olisi jotenkin pelleillyt kanssani luoden mokoman näyn mutta kuun sirppikin oli jo kadonnut taivaalta.
Oli sen verran pimeää vielä..... kuinka se hahmo näkyi niin selvänä.

En ole seonnut, ajattelen selvin päin niin kuin vielä eilenkin, mutta hiukan ihmetyttää....

Minäkin kuvittelin jokusen ajan, mitä minulle ennustettiin.
Tietenkin kuvittelin olevani itse lähteenä, koska aina olen ollut vähän kivulias.

Mieheni ei sairastanut koskaan ja mikä yllätys olikaan että hän poistui noin vain ja äkkiä.

Nyt olen kuvitellut että tuo viittamainen hahmo kävikin varoittamassa minua tulevasta.

Viimeaikoina näen jokayö unta -- Voin heti nukahdettuani herätä johonkin uneen -- ja aamulla kun joskus olen herännyt ja muistan unen hyvin -- käyn ylhäällä ja mmenen takasin vielä petiin voin jatkaa sitä unta . vai tuntuuko se vaan kun se on sellanen torkahdus ja nousenkin jo ylös.

On ollut v 72 kesällä hetki kun jälkeenpäin en ole muistanut tapahtumista paljoakaan -- mieheni oli kuollut kun heräsin -- vierelläni .
Tytär oli meidänkanssa kesämökillä saaressa - Sain apua rannallaolevasta Tlosta jossa kävimme usein -- 2 miestä lähti kannsani saareen . Hälytettiin ampulanssi -- päästiin samaanaikaan rantaan kun ampulanssi tuli --olivatkin mieheni työkavereita . Sitten sairaalaan jossa vastassa oli sairaalan henkilöstöä ,yksi ihmetteli miksi miehelläni oli toRaappahousut ja toisessa jalassa villasukka. Se on jäänyt mieleeni -- itselläni ei ollut kenkiäkään ja yövaatteet oli alusvaatteina .
Mutta kuinka otettiin vastaan oli minusta tyrmäävää -- kai se näyttikin jotenkin esisilmäyksestä kummalliselle -- Sanoin että tulemme saaresta - Vähitellen he tiesivät sairaalan tirdostoista että hän oli vaki potilaana Sydän tautipotilaana kyseisessä sairaalassa.
Tytär lähti kotio Koiran kanssa jotenkin -- missä sitten saunassa vasta päästiin normaaliin mielenalaan -- Ja monta kohtaa on mikä on hämäränpeitossa -
Sen muistan että illalla oltiin kalassa mies sai ison hauen uistimeen jonka hän itse perkaskin . No oli pakko kirjoittaa koska tämä vielä vuosienkin päästä tulee voimakkaana mieleen . Ei annettu minkäänlaista henkistä apua meille . Työstä otin 2viikon loman .

Mukava, kun sentään jotain kerroitte omista tuntemuksistanne, en ihan ´ kaheliksi ´ itseänikään tarvitse aina tuntea, monesti niin epämääräisen vaikeasti tuon asioita esille. Eikä ollut sen enempiä unijuttuja tuodakaan esille, alkaa jo väsyä syvempiin aivoponnistuksiinkin.
Monesti on kyllä nyt vanhempana tullut heräämisen lähestyessä tunne, onko hereillä vai näkeekö vielä unta, sellasessa välimaastossa.

Vain itse voi omille unilleen selvityksen antaa, tietää itse, millaisissa hetkissä elämänsä kulloinkin on.
En ole mikään herkkähermoinen kuvittelija, luulen ainakin itse olevani asioitten jätkiperäistäjä, rationalisti. Silti herkkävaistoinen, se intuitio, herkkävaistoisuus on kyllä lisääntynyt, luottaa itseensä.

En tiedä, onko muilla samanlaista jonkin vaikeamman elämänjakson ajan unohtamista. Kai se jotain itsesuojelun vaistoa sekin.

Niinhän meillä itsekullakin, parempia ja huonompia aamuntuntoja ja -oloja on. Minäkin saisin kyllä tästä nykyisestä laiskuudesta itseäni ravistella. Ja kyllä se ainakin totta on, että ulkoilma tekee hyvää, ei niin helposti itsesurkutteluunsa juutu.
Pitäkäähän huolta itsestänne.

Onhan meillä jokaisella epätasaisempiakin polkuja kuljettavanamme. Niistä ei ihmiselo säästä juuri ketään. Sitten riippuukin siitä miten suuntaamme ajatuksemme eteenpäin, osaammeko antaa oikeat mittasuhteen tapahtumille, pystymmekö näkemään oman osuutemmekin, ja saada käsiteltyinä ne pois päiväjärjestyksestä unohtamalla.
Viimeksi tulivat nuo asiat esiin Annikki Flinkin vetämässä Inhimillinen tekijä henkilöhaastatteluissa. Siinä entinen opettajamies kertoi kokemuksiaan, ja miten itse pystymme vaikuttamaan ajatustemme suuntaan, oppimalla. Ohjelma oli todella katsomisen arvoinen, niin positiivisia haastateltavia olivat, vaikeista kokemuksistaan huolimatta.
Kiitollisuutta ja luottamusta se vaatii, itseensäkin luottamista. mutta elämän kantaviin voimiin ennen kaikkea, jos ymmärtää avoimin mielin ne löytää.

Uni unessa...

Joskus tajuan unennäön olevan unta, ja haluan jatkaa, vaikuttaa sen kulkuun. Jos uni on ahdistava, haluan herätä siitä ja kokea helpotuksen tunteen, tai muuttaa sitä niin että selviän vaikeasta tilanteesta. Minullakin on joskus ollut unissa tuntemattomassa kaupungissa harhailuja, rahatta, heppoisissa pukimissa ja myöhemmin ilman kännykkää. Rakennukset ovat tärkeitä, näen unta taloista, joissa olen asunut. Mahdanko joskus kummitella tässä talossa, kun tämä on niin rakkaaksi tullut, tämän talon ensimmäinen emäntä olen ja tavallaan luonut hengen tänne.

Näen ihmisiä, joita en ole edes tavannut, unikuvissa ei ehkä näy edes heidän kasvojaan, silti tunnistan heidät tietyiksi henkilöiksi. Läheisenikin voivat unissa olla minkä ikäisiä vain, ja jopa sellaisissa vaatteissa joita heillä ei ole ollut. Edesmenneen äitini näin hiljattain vaaleassa pitsikoristeisessa leningissä, ja pitsin kiemurainen kuvio on vieläkin muistissani pieniä yksityiskohtiaan myöten. Jos olisin tekstiilitaiteilija, saisin siitä mallin. Otan joskus unissani täydellisen valokuvan, jossa valaistus on satumainen, taianomainen ja elävä.

Varsinkin työelämän aikana työstin unissa ongelmia ja haasteita. Saatoin illalla tavallaan tilata ratkaisun asiaan, jonka alitujunta sitten käsittelikin ja aamulla tiesin, mitä minun pitää tehdä.

Shakespearen näytelmä Myrsky kuvaa upeasti unen ja valveen yhtymistä. Unien avulla anteeksianto oli mahdollinen. Istuin Kansallisteatterin katsomossa melko edessä, ja näin selvästi Prosperoa esittävän Esko Salmisen silmät, kun hän lopussa yleisöään lämpimästi katsoen ja liikuttuneena sanoi :

Meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme, ja uneen päättyy tämä lyhyt elämämme.

" näin unta elämästä "



Näin todellaki viime yönä hassua unta,
uni oli hiukan sekava,
ihmisä paljon siinä huoneessa, makasin sängyssä kuin juuri herännyt oisin,
sängyn päässä kolme naista piti neuvontaa siis luentoa lasten oikeasta kasvatuksesta,
samalla sänkyni reunalle istahti ruotsia puhuva komea ystävällinen mies ,
kuin olisi suurestiki rakastunu minuun, ja odotti siinä että nousisin ylös menisin pesulle ja lähtisin sen mukaan,
nooh myöhemmin menin kylyhoneeseen suihkuun,
kun tulin oli kylpytakki päälläsi,
ihmisiä edelleen oli paljon siinähuoneessa jonne menin,
aivan kuin sattumalta aukesi kylpytakki, ja paljas vartaloni paljastui juuri sen ruotsalaisen miehen edessä hän hymyili ystävällisesti mennessään,
uni päättyi siihen,
mitä ihmettä tämmönen uni mahtaa merkitä,
en tunne ainuttakaa ruotsalaista miestä

Minulle on nykyisin sattunut puhelemis tapauksia .
Kun asun yksin ,olen alkanut puhelemaankin yksin-- ääneen
Tiedän jo että jos joku ei vastaa sanomaani, silloin olen sen sanonut unissani ja aina omille pois menneille tuttavilleni
Jos kuitenkin juttu luistaa hyvin , silloin se on unta

Herään aina siihen kun ei kukaan vastaa kuullen oman ääneni

https://www.youtube.com/watch?v=t1a6egXPqgA

Unimaailma on ihmeellinen ja ihanakin,...tämä sävelmä alkoi hiljaa soida mielessäni aamulla luettuani ketjua, ja liitän sen unelmien tunnelmaan.

Me pojan kanssa puhutaan unisaan -- olen lapsena kävellytkin -
Kerran heräsin kun olin sisareni oven takana - Me asuttiin yläkerrassa ja hänen perhe alakerrassa . oli se jotenkin hämmentävää kun hän herättää ja ihmettelee ,että mikä hätänä. Olin sillon n 15v .
Se puhuminenkin on noloo .kun olen paljon matkustellut porukoissa ja on sanottava huonekaverille ettei sitten ihmettele kun juttelen unissani -- painajaisia --en ole nähnyt - eikös ne ole sellasia jotka voi toistua eri öinä.

, mutta eksyksissä olen usein ja hukannut jotainmitä haen .
Joskus toivoin että olisin nähnyt mieheni unissani-- ei ole näkynyt.

Nukahdan usein hyvin pian ja sikeästi, Tosin huomaan unen jossain välissä muuttuneen pinnallisemmaksi jolloin jokunen unikuva voi mielessäni vilahtaa.
Olen elänyt hyvin vaiherikkaan elämän, aina uusi jakso elämään on tullut kuin varkain entisen muututtua toiseen. Sanoisin elämäni olleen tapahtumarikasta monella eri tavalla. Mutta elämän nälkä jatkuu yksinäisistä päivistä huolimatta.

Kun täytin 70v mielessäni alkoivat pyöriä elämän varrella olleet tapahtumat, on ollut hyviä päiviä ja niitä huonojakin päiviä on sekaan mahtunut - onneksi vähemmän.

Myönnän olevani enneuninen, usein henkilö hyvä ystävä tai sukulainen tulee mieleeni uniin odottamatta. Ikävä kyllä joskus unikuva jää ikäänkuin viimeiseksi tervehdykseksi. Koen sen hyvin voimakkaana, seurauksena herääminen, miettiminen mihin unen tuoma ajatus liittyy.Siihen sen yön uni sitten loppuukin.

Lieneekö ikä joka auttamatta etenee kohti määränpäätä vaikuttaa nykyisin unikuvien kohtaamiseen. Koen unikuvat ainoastaa viesteinä, henkilökuvat puuttuvat. Olen yrittänyt elää ketään haavoittamatta, joten ns pahoja unia jotka usein tulevat esille ns omantunnon unina en ole kohdannut.

Työelämän aikana olen joutunut kohtaaman kirkkaan virran joka vie uusille ulapoille, mutta se tumma virtakin on tullut tutuksi, se on ollut kohdattava tahtoi sitä tai ei itsestä riippumattomista syistä.Puhtain sydämin voin viettää päiviäni. Johtuneeko tästä, olen huono uniennäkemisessä.

mikä mahtaa olla unen sanoma minulle,



Nykyään näen unia äidistäni,
viimenen uni oli että kyselin ihmisiltä missä äitini on, he sanoi että tuolle nukkumassa, menin kammariin jossa hän nukkui,
hän heräsi ja kysi miksi tulin häntä herättämään,
sitten hän lähti pitkää kaunista koivukujaa kävelemään saunaan ja minä perässä,
mutta hän katosi näkyvistä, eikä saunaa näkyny, näkyi vain silmänkantamattomiin pitkä kuja,
Kaikissa unissa hän aina katoaa ja jättää minut,

Oli iltapäivä, ehkä siinä klo 14,00 aikaan, kun sohvallani istuin katsellen Suomi-filmiä juuri aterioineena. Kuinka ollakkaan ei filmi jaksanut kiinnostaa, joten kellahdin kumoon ja TV jäi äänineen päälle.

Unessani olin jäeven rannalla ja nostamassa katiskaa, kun kauhukseni huomasin kissan hukkuneen verkkoon, tassut levällään ja kissannaama näkyvissä silmät auki. Heräsin aika kauhistuneessa tunnelmassa, ja sitten tajusin unisymbolin.

Olin itse jäänyt tuon TV-verkon syöttöön, se tunki uneeni, ja uni varoitti siitä,...koko luovuuteni hukkuu, jos tarjonta syöttää vain ns. valmista katseltavaa.

Mietin kyllä verkkoa yleisemminkin, tätä paljon käytettyä nettiverkostoa, mutta ilon tunne heräsi, kun koin kirjoittamisen olevan aivan omaa toimintaani, josta voin irrotakin niin tuntiessani -- Ja kaikki nämä ihanat mahdollisuudet tutkia, löytää, tietoa iloa, jakaa ja vastaanottaa, ja kanssaihmisten seuraakin vielä :D
Sellainenkin terveellinen uni muistui, muutama päivä sitten,...ja suljen TV:n --- kun muistan.