Joka päivä. Mietin että minkä hemmetin takia mun täytyy olla olemassa. Tuntuu etten sais mitään aikaseks, kykene saamaan, jaksa tehdä mtn, keskittyä opiskeluun tai ylipäätänsä koko elämään. Jumitun aina samaan vanhaan enkä pääse siit eroon. Haluisin tehdä kaikkee jännittävää ja toisaalta en uskalla.
Hyvä perhe, suku ja ystävä silti jtn puuttuu jatkuvasti.. yritän täyttää sitä jollakin turhalla. Oon todella herkkä ja ystävällinen tyttö, rakastan eläimiä, luontoa, lukea kirjoja.. KUUNNELLA MUSIIKKIA.
Ulkonäköäni vihaan yli kaiken. Varsinkin hoikkaa kroppaani. Tiedän pitäis olla tyytyväinen siihen mitä on. Itsetunto/varmuus siitä en osaa sanoa paljon mitään. Käyn lukion ekaa enkä tiedä jaksanko edes yrittää.
Ois siistiä palata ajassa taaksepäin, alottaa kaikki alusta. En harrasta vielä mitään mutta aloitan ehkä joogan joka saattaisi tasapainoittaa mu elämää edes jollai tavalla. Rakastan olla yksin mutta silti kaipaan ihmisten ilmoille ja jonkun jonka kanssa voisi iha oma itsensä ja jolle voi kertoa kaiken. En ole pinnallinen ja arvostele toisten ulkonäköä arvostan eniten luonnetta. Lukiossa muutamia oppilaita keiden kanssa liikun mutta eivät ole niin samanhenkisiä. Kaipa tämä tästä. Kirjottelin tänne ihan ajankuluksi ja oon kiinnostunu kuulemaan muiden kokemuksia.
Hyvä perhe, suku ja ystävä silti jtn puuttuu jatkuvasti.. yritän täyttää sitä jollakin turhalla. Oon todella herkkä ja ystävällinen tyttö, rakastan eläimiä, luontoa, lukea kirjoja.. KUUNNELLA MUSIIKKIA.
Ulkonäköäni vihaan yli kaiken. Varsinkin hoikkaa kroppaani. Tiedän pitäis olla tyytyväinen siihen mitä on. Itsetunto/varmuus siitä en osaa sanoa paljon mitään. Käyn lukion ekaa enkä tiedä jaksanko edes yrittää.
Ois siistiä palata ajassa taaksepäin, alottaa kaikki alusta. En harrasta vielä mitään mutta aloitan ehkä joogan joka saattaisi tasapainoittaa mu elämää edes jollai tavalla. Rakastan olla yksin mutta silti kaipaan ihmisten ilmoille ja jonkun jonka kanssa voisi iha oma itsensä ja jolle voi kertoa kaiken. En ole pinnallinen ja arvostele toisten ulkonäköä arvostan eniten luonnetta. Lukiossa muutamia oppilaita keiden kanssa liikun mutta eivät ole niin samanhenkisiä. Kaipa tämä tästä. Kirjottelin tänne ihan ajankuluksi ja oon kiinnostunu kuulemaan muiden kokemuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Njah. Minäkin pidän muiden seurasta, mutta olen tottunut olemaan yksin, joten en aina jaksa.
Mitäköhän... *pää lyö tyhjää* vielä? Käyn itsekin lukion ekaa ja opiskelu vie ajatuksia kyllä muualle, mutta jostain sain silti hommattua jonkun hiton alakuloisuuden itselleni...
Tsemppiä sulle. Täällä palstalla on muuten paljon juttua luonnosta...
Ymmärrän.
Jep tuo alakuloisuus ... -.- ...
Toivottavasti menee pian ohi pystyy paremmin keskittymään opiskeluun. Toivotan kanssa tsemppiä sulle. Mmm..
Itselläni on ollut samankaltaisia tuntemuksia, diagnoosina keskivaikea masennus. En nyt yritä sanoa, että sinulla välttämättä olisi, mutta voisit yhtä kaikki hyötyä keskusteluavusta. Jos vaikka ottaisit yhteyttä koulupsykologiin, jollainen useimmista lukoista löytyy? Omassa lukiossani oli todella mukava psykologi, varmaan paras minua hoitanut. Siellä käyminen ei tarkoita, että sairastaisi mielenterveyden häiriötä. Väsähtää voi kuka tahansa.
Nykyään käyn psykoterapiassa, eikä minulla ole ollut kunnollista msennusjaksoa varmaan pariin vuoteen. Vaihteeksi ehtii käsitellä menneitäkin traumoja kun ei jatkuvasti kaadu uusia ongelmia niskaan. Avun hankkiminen oikeasti kannattaa ja jos ei halua kenellekään siitä kertoa niin homman hoitaminen salassakin on helppoa, vaikkei ehkä suositeltavaa. Saatpahan näitä tuntoja sydämeltäsi.
On kyllä käynyt mielessä toi koulupsykologin puheil käyminen parriin otteeseen, mutta silti on jäänyt .. Eikä sitä tiedä vaikka oliskin jonkilainen masennus meneillään. Pitää ottaa itteensä niskasta.. Hienoa että apua on olemassa ja koita jaksella:)