Ihmisviha

"Vahingon ilo on paras ilo." Niinhän sitä sanotaan ja totta se on. Kuinkahan hirveäksi ihmiseksi sä luet minut, kun avoimesti tiedostan ja hyväksyn tuon laskelmoivan ja manipuloivan itseni? Minusta on loogisinta tavoitella hyvää itselleen, koska ei siitä tosiaan ole mitään hyötyä laittaa muiden etua oman edelle. Sanoivat he mitä vaan eivät he oikeasti ole kiitollisia.

Oletko koskaan kuullut valistus filosofista nimeltä Thomas Hobbes? Hänen mielestä ihmiset ovat pohjimmalta olemukseltaan itsekeskeisiä susia. Yksilö haluaa kaiken itselleen ja sillä ei ole väliä mitä muille jää. Meistä on mukava hallita muita, mutta ei ole hallittuna oleminen yhtä hauskaa.

Aloittaja ja minä ajatellaan inhimillisyydestä varsin samalla tavalla. Erona vain on, että minä osaan syleillä tuota "iljettävää" ihmisyyttä ja toimia sen mukaan oikein.

Olen itsekin huomannut ihmisten kaksnaamaisuuden ja aina se teeskentely ja maireus sieltä tulee esiin ja monesti jos olet kiltti sanotaan että pidä puolesi ja jos suutut toiselle ja maltti menee ja väkivaltaiseksi vaikka lievähkön saat maksaa toiselle jopa kipeästi. on se ihminen niin kiero eläin että kyllä itseänikin vihastuttaa tuollainen teennäisyys. ei ihminen ole hyvä. ei ihminen toiselle hyvää halua. ei ihme jos ihmisviha saa alkunsa sellaisessakin, joka ennen tykkäsi ihmisistä, kun tulee esiin ihmisen todellinen pahuus.

Tulee oma teoria mieleen, miksi koet noin. Sinua on opetettu olemaan kiltti, ottamaan toiset huomioon, olet varmaan luontaisesti ollut positiivinen ja hyvää tahtova ihminen. Nyt se kupla on tavallaan puhjennut ja koet että sinua on petetty ja olet sen tehnyt jopa oman hyvinvointisi kustannuksella. Nyt on päällä tuo ikävä ahaaelämys, että tätäkö se ihmisen elämä onkin - oma suu on sittenkin lähempänä kuin kontinsuu.
Kristittynä ymmärrän tämän, niin että ihminen langennut syntiin ja varisinkin äärimäisessä hädässä vedetään omaan kotiin ja heille, jotka ovat itseä lähinnä ja sitten muille jos sattuu jäämään. Tarvitaan todella Jumalan armoa että voi kieltäytyä ja olla pyyteettömästi heikomman puolella. Kyllä tällaisia ihmisiä on, mutta Luoja tuntee sydämet, mikä on sittenkin käyttäytymisen syvin motiivi: onko vaikka pätemisen tarve, olla tuottaa itselle hyvää mieltä auttamalla, "hyvittää omaa pahuutta", vaikka alitajuisesti ym.
Kuitenkin kannattaa aina pyrkiä hyvää ja kasvaa ihmisenä. Oppia olemaan anteeksiantavainen ja armollinen itselle ja toisille. Kannattaa muistaa että olemme vain ihmisiä ja meissä on monia puolia. Kun huomaa toisessa kieroutta, se viestittää, että sama piirre on myös itsessä kun sen tunnistaa.

Käväise Seurakunnassasi parina sunnuntaina ja lue Raamatusta Matteuksen Evankeliumi (se on lyhyt) niin hämmästyt, miten se tulee vaikuttamaan.

Kun minun työpaikkakiusaaminen viimeisteltiin huumeilla, pelottelulla, pilkalla ja aivotärähdyksillä niin annoin heille kaikkeni. Kun kerroin heidän kiusaamisen ja väkivallan olevan ihmisvihaa niin he veivät vielä keskisormen päästäni palasen, mikä viimeistään teki tapauksesta kidutuksen. Sitten annoin heille vielä maineeni mässäiltäväksi ja jätin työpaikkani kyseisessä turvallisuusviranomaisessa.

Jossain vaiheessa kesken pahoinpitelyn kysyivät että "mitä sä sitten haluat, esimiesaseman vai?". Vastasin että "haluan vain että luovutte huonosta työilmapiiristä".

Parantelen traumoja vieläkin.

Viha vie turhaan voimia itseltä , koska sen ylläpitäminen vaatii energiaa. Samalla se sitoo ihmisen pelko-viha -akselille, jolla tätäkin yhteiskuntaa yritetään hallita.

Aloittajan teksti on tuttua.
On usein surullista huomata millaista peliä tämä ihmiselo on. Mikään ei ole monen kohdalla sitä mitä sanotaan. Kaikki asiat muuttuu sen myötä miten siitä itse parhaiten hyötyy. Mielikuvat, kehut, lahjat, porukkaan kuuluminen jne. ovat vaihtokaupan välineitä.
Jotakin saatetaan haukkua selän takana, mutta kasvojen edessä häntä imarrellaan ja annetaan lahjoja jne, koska hän sattuu olemaan asemassa josta saattaa olla hyötyä tälle imartelijalle.
Kun tuot julki pelin, menetät kasvosi, sinä olet sääntöjen rikkoja ja väärin tekijä. Rehellisyydestä sakotetaan ja siitä, jos tahdot olla aidosti vilpitön kaikkia kohtaan....

kaikenlaisia huomioita sitä tekee matkan varrella. Onneksi on niitä hyviä tyyppejäkin, joiden kanssa pystyy olemaan normaalisti.

Haluaisin vielä sanoa sen, että en todellakaan halua pahaa toiselle, mutta kun on elämä kolhinut minua ja en tarvi nyt sen takia käydä kirkossa. on toki elämäässäni hyviä tyyppejä, jotka haluavat aidosti hyvää ja se josta vähän vihjasin tapahtui muutama päivä sitten ja kyllä uskon omalla tavallani jumalaan, mutta en kaipaa tuommitsemista jumalan puolelta ja uskon, että jumala haluaa hyvää. se on ne raamatunkääntäjät , jotka ovat tehneet erinäisiä käännöksiä alkuperäisestä tekstistä. on elämässä paljon hyvää kuten monenlaiset harrasteet. vain se kaksinaamaisuus äklöttää ihmisissä. olaan niin kaveria, mutta jos satut jotenkin töpeksimään, vaikka vain vahingossa mopo karkaa käsistä ja vaikka olet ennen auttanut kyseistä tyypppiä ja sitten tulee vihaa sieltä suunnalta ja moraalisaarnoja. on se niin merkillistä tämä ihmiselo.

Ihmisessä viha on rakkauden ja hyvyyden vastakohta. Olen oppinut huomaamaan, että kun en ole yhteydessä hyviin tunteisiin, niin kielteiset tunteet saavat helposti vallan. Hyvien tunteiden ylläpitäminen on paras suoja vihaa vastaan. Olisi hyvä opetella vaikka tekemään hyviä tekoja vihan torjumiseksi. Hyvästä seuraa hyvää!

Minä en tiedä, kuka puhuu mitäkin, en ylipäätään ole kiinnostunut toisista ihmisistä. Onko se ihmisvihaa, jos haluaa olla kokonaan erillään paitsi asiallisissa yhteyksissä kuten työpaikalla työasioissa ?

Minä en koe vihaavani ihmisiä, mutta en haluaisi tietää mitään heidän yksityisasioistaan enkä ylipäätään mistään, mikä ei liity siihen, mitä tehdään yhdessä. Siitä syystä minua suututtaa, kun joudun pakosta kuuntelemaan esimerkiksi kovaäänistä keskustelua julkisessa kulkuvälineessä tai missä tahansa muualla isoäänistä arkiraportointia. Pidän eniten ihmisistä, joista ei tule ulos turhaa ääntä ja melua.

Ihmiset ovat kyllä todella itsekäs laji jotka vaaraksi itselleen ja ympäristölleen.
Ihmisethän vihaavat toisiaan niin paljon että voisivat pahimmassa tapauksessa tuhota itsensä aloittamalla ydinsodan, jolloin koko planeetta menisi pilven alle vuosikausiksi tuhoten samalla lähes kaiken elämän maanpinnalla.
Nykyinen maailmanmeno saa minut masentuneeksi ja ei siinä tunteet auta enää kun ihminen tekee ilkeyksiä ympäri maailmaa tunteista huolimatta.
Jos olisin humanoidi muualta päin galaksia niin luultavasti inhoaisin ihmiskuntaa ja sen touhua mitä ihmiset touhuavat nyt maailmassa.

Eiköhän ihmiset lopulta itsensä tuhoa ja se olisi narsistille lajille symbolinen loppu tavallaan vaikka toisaalta se olisikin kamalaa niin ihmisen luonteen katsottuna se on välttämätöntä.
Itse en ole ihmisvihaaja vaan ihmispelkääjä joka kammoaa ihmisen ilkeyttä ja sen sadismia muita kohtaan:)

Nämä ovat tärkeitä kokemuksia. Taustalla on usein ehkä vahvat arvot ja pettymys todellisuuksiin niiden pohjalta. Vihakin on tärkeää ja täysin oikeutettua. Toisaalta armo, jonkinlainen syvempi ulottuvuus, jotta viha ei muutu sokeaksi.

Pettymykset voi kääntää myös voimaksi ja esimerkiksi tehdä ja rakentaa niitä arvoja todeksi sen myötä, yhdessä toisten kanssa.

käytätkö mieliala lääkitystä?