Ahdistuneisuus

Ja vielä, että olisko jollain jotain mahdollista tietoakin tästä asiasta?

Täällä samat, tosin poika olen. Itsekin tuota miettinyt

Tuo ahdistus on varmaan ihan järkevää siltä osin, että yksipuolinen ihastuminen tuo pettymyksen, mitä et halua toiselle aiheuttaa.. Ja samalla se ystävyys voi loppua siihen.

Itsellä ollut sama dilemma jonkin aikaa.. Mutta miehenä. Olen itseni, ja jos joku kiinnostuu minusta, niin se on todella kivaa. Mutta samalla, se on ahdistavaa, koska sitten se "ystävyys", mikä siinä on hetken ollut, voi loppua, ja joskus jopa niin, että toinen suuttuu. Joskus näin ei tietenkään käy, mutta olen huono hoitamaan asiaa ajoissa.. En osaa sanoa toiselle, että en ajattele heistä niin, koska se tuntuu loukkaukselta heitä kohtaan, enkä tahdo aiheuttaa pahaa mieltä.

Paras keino ainakin itselleni on, kun tai jos saan sanottua, että minä en ole mikään mittari siitä kuka on hyvä ja kuka ei, ja jos jostain syystä en nyt näe sinua näin, ei tarkoita että sinussa olisi jotain vikaa. Ja olen huomannut, että joskus vika on minussa, ja se vika on se, että huono itsetuntoni tuhoaa elämääni jatkuvasti. Josta sitten seuraa lisää sitä huonoa itsetuntoa.

Hei Ahdistuneisuutta

Ymmärsinkö oikein, että olet vielä nuori tyttö/teini-ikäinen?
Voisiko olla, että tuo epämieluisa tunne poikien tykkäämisestä johtuisi siitä, että olet vasta kasvamassa naiseksi? Et ehkä vielä ole valmis ja kypsä sellaiseen, mitä arvelet poikien sinulta odottavan? Ihmiset kasvavat tässä mielessä kovin eri tavoin, eikä se, että keho on valmis, tarkoita, että mieli on vielä valmis siihen.

Ehkä kaipaisit vielä vaan kaveruutta ja rupattelua ilman mitään sinuun kohdistuvia seurusteluodotuksia?

Kannustaisin sinua vain kuuntelemaan itseäsi. Jos et vielä ole valmis seukkaamaan, ei sinun tarvitse yrittääkään olla. Asia saa olla hämmentävä ja ristiriitainen. Anna itsesi rauhassa kasvaa. Ne ajat tulevat kyllä, jolloin sinäkin tykkäät samalla tavalla. Nyt voit sanoa pojille, että ollaan kavereita, ei enempää?


Meiju, diakoni