Noniin... olen aina tämän vuoden tammikuuhun asti ollut, tai luullut olevani hetero. Kaikki suhteet miesten kanssa eikä minkäänlaisia tunteita naisia kohtaan. Kunnes sitten silloin tammikuussa huomasin pitäväni erästä näyttelijää hyvin viehättävänä enkä voinut estää sydämeni pamppailua kun näin hänet vaikka tv.ssä. Tunne herätti pelkoa, mutta ajattelin, että tottakai toista naista voi ulkonäöllisesti viehättävänä pitää, ei se vielä merkkaa mitään.
Tilanne kuitenkin jatkui ja aloin katselemaan ihan oikeitakin naisia sillä silmällä, edelleen kuitenkin kieltäen tunteet ja yrittäen laittaa bi-ajatukset aina aivojen kaukaisimpaan nurkkaan.
Kesällä sitten pussasin naista kännissä baarissa. Ja eilen päädyin harrastamaan seksiä naisen kanssa ekaa kertaa elämässäni. Ongelma kuitenkin on, etten pysty hyväksymään mahdollista biseksuaalisuutta itselleni, en ole kertonut kellekkään tästä. En HALUA olla bi, vaan hetero. En tiedä miksi, jotenkin se vaan pelottaa minua.. Toivon että tämä olisi joku vaihe, kun tämä tuli muutenkin niin yhtäkkiä. Että mitäs mun nyt tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Tilanne kuitenkin jatkui ja aloin katselemaan ihan oikeitakin naisia sillä silmällä, edelleen kuitenkin kieltäen tunteet ja yrittäen laittaa bi-ajatukset aina aivojen kaukaisimpaan nurkkaan.
Kesällä sitten pussasin naista kännissä baarissa. Ja eilen päädyin harrastamaan seksiä naisen kanssa ekaa kertaa elämässäni. Ongelma kuitenkin on, etten pysty hyväksymään mahdollista biseksuaalisuutta itselleni, en ole kertonut kellekkään tästä. En HALUA olla bi, vaan hetero. En tiedä miksi, jotenkin se vaan pelottaa minua.. Toivon että tämä olisi joku vaihe, kun tämä tuli muutenkin niin yhtäkkiä. Että mitäs mun nyt tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna aikaa, kuuntele rauhassa itseäsi ja tunteitasi. Se, että ei halua olla jotain, mitä todellisuudessa on, ei johda mihinkään. Ihminen on sitä, mitä sisimmässään tuntee.
Onhan se totta kai pelottavaa kun tajuaa ettei olekaan täysi hetero... Vähän pistää maailman sekaisin. Jotenkin tuntuu siltä että itsessä on jokin "pimeä" puoli jota on ehkä yrittänyt koko elämänsä ajan kieltää. Ristiriitaiset tunteet ovat jokapäiväisiä ja samaa sukupuolta olevieni kavereiden kanssa voi tulla hankalaa kun alkaa ajatella että "apua, jos mä olen bi, niin varmaan ihastun kohta mun parhaaseen frendiinkin!"...
Mutta ei se oikeasti ole niin pahaa miltä tuntuu. Ensiksikin, kukaan ei muutu biseksuaaliksi. Biseksuaaliksi synnytään. Jos löytää itsestään biseksuaalisia tunteita, niin voi olla iloinen siitä että on oppinut olemaan itselleen rehellisempi ja kenties kykeneväinen aitoon, omaan elämään.
Biseksuaalisuudessa ei ole mitään väärää tai vaarallista. Biseksuaalisuuden tunnustaminen itsessä ei tarkoita rupeamista joksikin hyperseksuaaliseksi hurjastelijaksi. Ja ei sitä biseksuaalisuudesta huolimatta ala himoita jokaista vastaantulijaa. Itse olen ainakin melko nirso ja en menisi suhteeseen kenen tahansa miehen/naisen kanssa. Mutta tietenkään rakastumista ei voi aina hallita... Mutta se ei ole kiinni sukupuolesta.
Itselle avautui kokonaan uusi maailma biseksuaalisuuteni tiedostamisen myötä. Käsitykset kauneudesta, seksuaalisuudesta ja rakkaudesta laajeni. Aloin ymmärtää että omalla kohdallani se mitä jalkojen välissä on, ei ole pääasia. Kliseisesti ilmaistuna; rakastun ihmiseen, en sukupuoleen.
Mutta joo, toivottavasti aloittaja oppii hyväksymään itsensä ja tunteensa ja löytää rakkautta :)
Täälä on saman kokeneita naisia ...http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
Ei tänne enää sitten pysty linkittämään....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12260139
Ton keskustelun lopussa linkki toimii
Kiitos!