Raskaana ja luulin vaihdevuosioireiksi.

Olen onnellinen puolestasi kun saatte iltatähden. Minä sitä salaa toivon mutta tyhmydestä sakotetaan. Tein erotessani miehestäni sterilisaation ja enkä luullut löytäväni enää miestä ja haluavani lasta. Toisin kävi. Nyt ei ole rahaa sterilisaation purkuun ja vauva haave kova. Tollasta ehkäisyä ei olisi edes saanut keksiä jota ei voi purkaa kovinkaan edulliseti. Nyt vaan tuijotellaan vauva mahoja ja luetaan vauva sivustoja..et näin meillä.

Ap. jatkaa...
Kävin tänään siellä naistenpolilla lääkärissä ja ultrassa, jossa raskauden kesto varmistui. Ultran tulosten perusteella arvioitu La. on 1.2.2015, joten nyt ois raskausviikkoja kasassa 19 2. Tosin ultranneen lääkärin mukaan tuo La. saattaa vielä muuttua myöhemmin tehtävissä ultrissa, joihin ikäni ja tämän viivästyneen raskauden ilmitulon vuoksi olen oikeutettu.

Kyllä mä huokaisin helpotuksesta, kun lääkäri sanoi kokeiden ja tutkimusten jälkeen kaiken olevan kunnossa pienokaisella ja myös äidillä. On tässä kerennyt yösydännä valvoessa jo mietiä vaikka mitä kauheuksia ja kaikkia niitä riskitekijöitä joita tämänikäisen naisen raskauksiin voi liittyä.

Pikkuisen paha mieli on vain siitä, kun mies ei tunnu innostuvan yhtään. Eipä tuo halunnut lähteä kanssani edes sairaalaan sisälle, vaan ainoastaan jätti mut sairaalan oven eteen aamulla töihihin mennessään.

Onnea teille! Tunnen naisen, joka on 44v saanut lapsen, sekä toisen, joka on 47v saanut kaksoset :) Toivottavasti mies innostuu vielä, mutta ainakin saat itse syyn intoiluun :)

Tiedän yhden mummun(90v) joka on tehnyt lapsen 45vuotiaana kans vahingossa. :)

Äiti sai minut 42 vuotiaana:) kyllä se mieski siitä innostuu,uskon niin!

Miksi mies syyttelee sinua raskaudesta?? Hänhän on jo isä...luulisi, että isänä olo on jo siis ihan tuttua...iloinenhan hänen pitäisi olla, että vielä saa lapsosen. Minullakin on tuossa pikkuinen suloinen vauva ja olen 43 v ja hän on kolmas elävänä syntynyt lapseni...Minä en oikeasti tajua, että joku panikoituu siitä, että lapsi on tulossa. Sehän on maailman luonnollisin ja mukavin asia! Eri asia on sitten, jos on joku vakava sydänsairaus tms joka johtaisi äidin kuolemaan...mutta eihän sinulla ymmärtääkseni ole sellaisesta kyse.

varautua myös siihen, että miehesi lähtee lätkimään ja jäätkin yksin. Haluaa vapaamman vanhuuden ja elää vielä raikulipoikana.

Onnea! On teitä vanhojakin raskaana olevia:) Hedelmällisyys on kaunista, viis kierukoista!

Mitähän mahtaa kuulua AP:lle? Onko kaikki hyvin ja oletko jaksanut käydä töissä? Entä miten on isommat lapset suhtautuneet äidin uusiin vauvauutisiin ja vieläkö miehesi panikoi ja syyttelee sua, vai joko on toisenlainen ääni kellossa?

Mekin tehtiin iltatähti ,kun olin 47v " vahingossa " nyt 7 v neiti , oikein mieheni lempilapsi,kun ennen oli kaksi poikaa.

Kiitos kysymästä ja onnen toivotuksista! Hyvää kuuluu.
Täällä odotus etenee normaalisti, rv. 25 4 mennään ja masu kasvaa vauhdilla.
Just alkuviikolla kävin naistenpolilla ylimääräisessä rakenneultrassa, kun ne alkuraskauden ultra ja sikiöseulonnat jäi "sattuneesta syystä" mun kohdallani väliin ja tekemättä. Laskettu aika ei siitä ekasta käynnistä muuttunut miksikään ja kaikki muukin oli sikiön ja äidin kohdalla ok... Vaikka onhan tässä kaikenlaisilla mielikuvituksen uhkakuvilla tullut hetkittäin itseään kiusattua, mutta niin taitaa olla ihan jokailsella ja joka raskauden kohdalla itse kullakin.

Oisin tosi onnellinen tästä yllätys raskaudesta... Ihan onneni kukkuloilla, ellei tuo miehen asenne ja hetkittäin tulevat kommentit ois mitä on. Nyt ne vähän latistaa ja kun mä niin kaipaisin nyt juuri mieheltä hellää kosketusta, hyväilyjä ja seksiäkin.
Vaan eihän tuo halua edes sipaista mua masusta, saati et tunnustelis vauvan liikeitä masun päältä, jotka tuntuu jo selvästi.
"Sitäkin" me on tehty vaan kerta sen jälkeen, kun tää raskaus syyskuun alussa paljastui. Mies (joka ei juurikaan juo) oli silloin sauna kaljoissaan ja otti mut tosi rajusti niin että paikkoihin sattui. Jouduin laittamaan kättä väliin ja pyytämään olemaan varovaisempi. Aikaisemmin makkarissa touhuiltiin vähintään kerran viikossa miehen aloitteesta.

Töissä oon jaksanut käydä hyvin, mutta iltasella kyllä kotiin tultua väsyttää ja aina ei jaksais alkaa tekemään näitä kotihommia. No ukolle pisteet kyllä siitä, että se on alkanut jeesiä näissä aikaisemmin "naistentöiksi" kutsumissaan hommissa.
Toisaalta se ei auttaessaan malta pitää suutaan kiinni tästä mun nykyisestä tilastani, vaikka on itse sen aiheuttanut. No ehkä sekin vielä jossain vaihessa edes pikkuisen lämpenis.

Pitänee lopettaa... Oisko täällä muita vanhempia odottajia? Jos, niin olis kivaa silloin tällöin vaihtaa odotusajan kuulumia täällä.

Mitähän aloittajalle nyt mahtanee kuulua?