Hei!
Ahdistus ja masennus ovat vuosia olleet osa elämääni. Olen purkanut niitä mm kirjoittamalla mikä on ollut varsinainen henkireikä monessa tilanteessa. Tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia ja siksi ehkä vaikeita tulkita, mutta jokainen kokee ne omalla tavallaan.
Aiheena on silti myös paljon rakkaus. Käyhän vilkaisemassa, kerro vaikka oma lempirunosi kommentoimalla. Jos näitä nyt voi runoiksi sanoa, en oikein tiedä itsekkään mitä ovat... Tuskan ja rakkauden tuotoksia kuitenkin ja minulle olisi uskomattoman hieno kokemus jos joku näitä lukee tai vieläpä kommentoi. :)
Kiitos
~ http://i6o4.blogspot.fi/
Ahdistus ja masennus ovat vuosia olleet osa elämääni. Olen purkanut niitä mm kirjoittamalla mikä on ollut varsinainen henkireikä monessa tilanteessa. Tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia ja siksi ehkä vaikeita tulkita, mutta jokainen kokee ne omalla tavallaan.
Aiheena on silti myös paljon rakkaus. Käyhän vilkaisemassa, kerro vaikka oma lempirunosi kommentoimalla. Jos näitä nyt voi runoiksi sanoa, en oikein tiedä itsekkään mitä ovat... Tuskan ja rakkauden tuotoksia kuitenkin ja minulle olisi uskomattoman hieno kokemus jos joku näitä lukee tai vieläpä kommentoi. :)
Kiitos
~ http://i6o4.blogspot.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauniita (ja tosiaan vähän ahdistavia) runoja. Oma suosikkini ehkäpä (toivottavasti saan kopioida sen tähän :-) ):
Heikkouteni
Aurinko
Niin kaunis ja lämpöinen
Sen säteet tukahduttavat
Hiillostavat kaiken elävän
Tappaa ruohon laitumelta
ja polttaa oljen poroksi
Sitä on mahdoton koskettaa
ja sen läheisyys sokaisee
Syksyn tullen se laskee
ja talven kylmän keskellä
ei nouse, vaikka sitä huudat
Itsellänikin tuo herra Helios on suuri teema, josta saan energiani. Muista: vaikka aurinko ei kaamoksella nousisikaan, suurin osa energiasta maapallolla on peräisin sieltä ja voimme sitä nauttia aterioissamme.
Pidin kovasti runoistasi 'Jano', ' /-' , 'Painolasti' ja 'Ajatukset karkaa'. Oli muitakin. Kyllä niitä voi runoiksi sanoa.
Ahdistus ja masentuneisuus, pettymykset elämässä ja erilaiset kriisit ovat tehneet monista miehistä ja naisista runoilijoita. Yleensä he ovat ihmisiä jotka tuntevat kaiken liian voimakkaalla latauksella, niin ilon kuin murheenkin (usein tuntuu että varsinkin jälkimmäisen). Useille runous - sen lukeminen ja kirjoittaminen - on todellakin tärkeä henkireikä, joissakin tapauksissa ainut sellainen.