Helpot lapset

meillä vanhin vasta 11v joten esim. nuo murrosiän tempaukset on vielä edessäpäin ja poika on vielä niin lapsellisen oloinen että näyttäis vielä kaukana edessä.Tyttö on 7 ja hänen kanssaan sitten voisin kuvitella että tulisi jos tulisi enemmän ongelmia.Nuorin 2 vuotiaskin on toistaiseksi ollut hyvin mallikelpoinen saa nähdä kun kolmen vuoden uhmis tulee että minkä vahvuisena sitten hänellä,muilla ei ole ollut juuri ollenkaan.Mutta sen olen kuitenkin oppinut tuttavaperheiden tapauksia seuratessa että koskaan ei pidä sanoa että ei meidän matti eikä maija koskaan tekisi tuota...kaikki on mahdollista...

En usko että selitys on se, että perheessä on useampi lapsi ja siten oaattaisi ottaa toiset huomioon ja niin edelleen...

Kyse on enemmänkin lapsen persoonasta. Samassa sisarusparvessakin kun voi olla temperamentiltaan kovin erilaisia lapsia ja yhden kanssa kaikki sujuu hyvin ja mukavasti ja toisen kanssa ei sitten mikään. Ja lapset on kuitenkin samoista vanhemmista !

Nuorimmainen on vasta 1 v mutta en uskalla edes ajatella uhmaikää tai murrosikää. Mielelläni veikkaisin, että eivät tuota ongelmia ja hyvin selvitään, koska meitä aikuisia on kaksi ja kasvatuksessa yms. on sama linja.
Mutta pienessä muksussa on jo nyt sen verran paljon temperamenttia, että enpä tiedä mitä tuleman pitää.. kirkuu ja kiuttelee ja sätkii kun lelut ei tottele tai seinä ei liiku työntökärryn edestä ..
Mutta minusta tuo ipana yhtäkaikki on ns. helppo lapsi.
Huomattavasti helpompi kuin esikoinen, jolla oli todella hirivittävä murrosikä. Ei, en ollut silloin neuvoton. Olin uupunut, väsynyt, loppuun ja kuiviin imetty, minussa ei ollut enää yhtään mitään.

Kyllä tuo helppous on luonnekysymys. Vanhin poikani on temperamenttinen kuin mikä, ärsyyntyy nähdessään punaista. Synkkyyden hetkellä on kuilun partaalla, mutta sitten on seitsemännessä taivaassa välillä. Hänen veljensä ovat taas tasaisempia, ei kohtauksia ( harvemmin ).